Minun oikishistoriani

Kurkailtuani hiukan mitä kautta minun blogiani päädytään lukemaan, olen havainnut että blogiin eksytään aina tasaisin välein Googlen kautta hakusanalla "oikikseen 2012". Tällä hetkellä blogistani ei taida löytyä yhtäkään postausta, joka todella auttaisi oikistietoa janoavaa. Kerronpa tässä nopeasti oman historiani oikikseen liittyen. Voitte sitten vetää siitä pieniä johtopäätöksiä tulevien päätöstenne pohjaksi.

Opiskelen oikeustiedettä toista vuotta Göteborgin yliopistossa Ruotsissa. Opiskelu on kivaa, mielenkiintoista ja haastavaa. Kysymys kuitenkin kuuluu: miten päädyin Ruotsiin, kun oikeustieteellinen tiedekunta löytyi omastakin kotikaupungista.

Valmistuin ylioppilaaksi 2009 keväällä ja hain samana keväänä Helsingin oikeustieteelliseen. Pääkaupunkikeskeisenä ja muiden mielipiteille altiina ihmisenä en edes harkinnut muiden kaupunkien oikeustieteellisiä (Rovaniemi, Turku ja Vaasa). Helsinkiin oli päästävä ja tiukalla ja orjallisella työllä uskoin yliopiston ovien avautuvan. Mielenterveyteni vaarantava opiskelurytmi ei kuitenkaan tuottanut tuloksia, kirjettä yliopistoon hyväksymisestä ei koskaan tullut. Edessäni oli opettavainen vuosi toimistotöissä ja maailmalla matkustellessa. Hain Helsingin oikeustieteelliseen toisen kerran keväällä 2010 ja kevään 2009 mukaisesti oli Pykälän tehokurssilla, jossa opetusta oli 3-4 viikossa 4 tuntia kerrallaan. Orjallinen opiskelu ei tälläkään kertaa tuottanut tuloksia ja diaknosoin itselleni kroonisen kokoeissa hermoilun. Koin epäonnistumiseni syyksi kokeessa hermoilun ja jännityksestä johtuvan alisuorittamisen.

Hain keväällä 2010 B-suunnitelmana myös Ruotsin oikeustieteellisiin. Hakeminen onnistui helposti netissä ja perään piti lähettää vain lukio- ja ylioppilastodistus Ruotsin opintoviranomaisille. Heinäkuussa, ennen Helsingin oikiksen tuloksien saapumista olin saanut tietää, että olin päässyt lukemaan oikeustiedettä Ruotsiin, mutta opintokaupunki vaihtui vielä tämänkin jälkeen. Elokuussa keräsin tavarani ja muutin Göteborgiin osaamatta ruotsia sen enempää kuin Peräkainuun Persut. Kielitaitoni oli siis todella huono ja muistan, että ensimmäisiä luennolla oppimiani sanoja oli mm. sopimus joka nyt on aika peruskauraa, mutta juristille erittäin tärkeää sanastoa.

Ruotsissa opiskelua kommentoin sanomalla, että viihdyn Ruotsissa. Opiskelu on haastavaa ja oppiminen kestää kauemmin kuin  jos asiat opiskelisi omalla äidinkielellä. Kurssien alkaessa olen innoissani ja lupailen itselleni, että nyt minä tsemppaan. Tentin lähestyessä fiilikseni alkavat laskea, kun tajuan ettei oppimiseni ole taaskaan toivotulla tasolla. Tentistä lähden kotiin usein nauraen omille paniikissa kirjoitetuille tenttivastauksilleni ja tenttituloksille tuuletan aluksi, mutta masennun ensituuletuksen jälkeen, tajutessani että arvosanat eivät tälläkään kertaa ole mitenkään päätähuimaavat. Ruotsiin pääsee opiskelemaan hyvällä lukio- ja yo-todistuksella melko helposti. Työ tehdään vasta siinä vaiheessa, kun haasteena on akateemisen ruotsin kirjoittaminen ja ryhmätöiden tekeminen ilman minkäänlaista kielipohjaa. Vain harvojen aineiden kohdalla on asetettu sisäänpääsyehdoksi akateemisen ruotsinkielenkokeen läpäiseminen.

Huonoina hetkinä ajattelen seuraavasti: vaikka todistukseni ei tule koreilemaan parhaista arvosanoista,  on minulla työtä hakiessa olemassa muita meriittejä. Pelkästään se, että olen selvinnyt opinnoistani ruotsiksi on osoitus siitä, etten karta haasteita ja että paloni oikeustiedettä kohtaan on suuri. Opin elämääni varten hienoja asioita asuessani Ruotsissa. En koskaan oppisi yhtä avointa perspektiiviä asioihin asuessani Suomessa ja opiskellessani muiden suomalaisten kanssa. Ruotsissa pääsen havannoimaan yhteiskuntaa hiukan ulkopuolisen silmin, koen miltä tuntuu olla erilainen ja joskus syrjittykin. Opin tsemppaamaan paljon, nauramaan itselleni ja heittäytymään tilanteisiin ilman minkäänlaista varmuutta lopputuloksesta. Opin Ruotsissa paljon virheitteni kautta ja sen vuoksi kehityn ihmisenä nopeammin. Pienenä plussana voidaan mainita myös kielitaidon karttuminen ja toisen oikeusjärjestyksen (järjestelmä on erittäin samanlainen kuin Suomessa) tunteminen.

Suosittelen siis, että haette kouluun Suomessa ja ahkeroitte paljon pääsykokeiden kanssa, mutta jos uurastaminen Suomen puolella ei tuota tulosta, olette oikein tervetulleita Ruotsin puolelle uurastamaan.