Ryhmätyön kirjoittaminen sen kun vain jatkuu. Tänään ollaan istuttu taas ryhmäläiseni luona ja viimeistelty meidän työtämme. Oikeusfilosofinen tutkielmamme koskee asevientiä ja Ruotsin vastuuta ihmisoikeuksien loukkauksiin maissa, joihin ruotsalaisia aseita viedään. Onpas muuten vaikeaa muodostaa tiivistä ja kattavaa lausetta "tutkielmamme" aiheesta. Pelkästään aiheemme kertomiseen sisältyy jo niin paljon olettamia (on olemassa ihmisoikeuksia, ihmisoikeudet on jotain suojelemisen arvoista ja että jollain taholla on vastuu varmistaa näiden toteutuminen), että aiheen esittelly yksinkertaiusesti on vaikeaa. Olemme tulleet lopputulokseen, että Amartya Sen, Robert Nozick sekä Karl Marx toivoisivat Ruotsin asevientiä koskevan lain olevan tiukempi ja tarkempi, rajoittaen aseviennin negatiivista vaikutusta ihmisoikeusrikkomuksiin. Voitte vain kuvitella, ettei minun osuuteni ryhmätyöhön ole ollut hienosäätö lauseidenmuodostuksessa. Olen kyllä korjaillut tekstiämme, mutta asiallista tekstiä en pysty vielä sponttaanisti tuottamaan. Hyvä jos ede spystyn muodostamaan oikeusfilosofista lausetta suomeksi, saatikka sitten ruotsiksi.
Ryhmätyöskentely on ollut erittäin opettavaista ja avartavaa. Olen kielenoppimisen lisäksi oppinut paljon ympäristöstäni, ruotsalaisesta kultuurista ja paikallisesta huumorista. Kirjoittaminen, fika(kahvittelu) taukoineen ja muine rituaaleineen on ollut todella mukavaa. Tänään kävimme tyttöjen kanssa pitsalla paikallisessa pizzeriassa ja vetäisimme pienen kävelylenkin Göteborgin lähiöissä. Tassuttelurundimme kulki ohi SKFn tehtaiden (jonkin näköinen tekniikan tehdas. Jotain pyöriin, rataksiin ja pyöriviin juttuihin liittyvää, SKF on ollut merkittävä työnanataja ja talouden kasvun kiihdytin Ruotsissa koko 1900-luvun ajan), asuialueiden (nättiä oli), entisten kasarmirakennusten sekä etnisten markkinoiden ohi. Sieluni täyttyi taas ilosta ja onnesta, kun tajusin että tällaista tämä mun arki täällä Ruotsissa on: koko ajan oppii ja näkee jotain uutta. Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti