Mun on pitänyt jo useamman päivän ajan kirjoittaa siitä, miten ihania ihmisiä olen tavannut ja kuinka onnekas olen kun saan viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. Tapasin syksyn alussa yhden kaveriporukan, joista erityisesti kahden kanssa olen ystävystynyt hyvin. Vaikka kaverisuhteemme perustuu pääosin ulkonakäymiseen, on näillä uusilla kavereilla jo paikka mun sydämmessäni ja ehdottomasti suuri pala varattuna mun synttärikakustani. On upeeta huomata miten sydämmellistä porukkaa sitä tästä maailmasta löytyy! Nyt olen viettänyt useamman päivän putkeen kahden ruotsalaisen neitosen kanssa ryhmätyötä väkertäen ja nauttinut joka hetkestä. Olen viihtynyt todella hyvin puurtaen oikeusfilosofian parissa, kun ryhmätovereina on ollut kaksi iloisen pirteää ja isosydämmistä tyttöä.
On onni tavata myös ihmisiä, jotka eivät ole sydämmeltää yhtä avoimia. Ihmisinä he voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta arvomaailmaltaan paljon sulkeutuneempia. Kokkasimme tänään suomalaisen ystäväni kanssa illallista uusille ja vanhemmille naapureilleni. Ilta sujui mukavasti ja meillä oli todella hauskaa, mutta illan päätteeksi päädyimme keskustelussamme vaaralliselle alueelle: tasoarvo, naiset ja homoseksuaalit (miten keskustelu aina johtaakin tähän?). Itse en ollut mielestäni keskustelun alullepanijana, mutta loppupeleissä ehdottomasti äänekkäimmästä päästä, kun keskustelu alkoi kääntyä halventavaan puheeseen ja perheväkivallan puolustamiseen. Illallisvieraat olivat meitä suomalaisia lukuunottamatta pohjoismaiden ulkopuolelta, joten uskon kulttuurin vaikuttaneen keskustelun tunnelmaan aika lailla. Jälkiviisaana minun olisi kai tullut kuunnella velikerhon hörötyksiä ruotsalaisista nönnöistä, jotka eivät edes vaimojansa lyö sekä siitä kuinka homoseksuaalit ovat elämässään vain sekaisin ja hämmentyneitä, ja tämän vuoksi heille ei voida antaa päätösvaltaa. Ihmisoikeudet ja samanarvoisuus tuntuivat olevan vieraita käsitteitä keskustelussa.
Olen iloinen, että saan tavata ihmisiä joiden mielipiteet kolaroivat vahvasti minun näkökulmieni kanssa. Mielipiteidemme törmäilystä huolimatta haluan ymmärtää miksi ihmisellä on toisenlainen käsitys asioista. Arvokysymyksissä tuskin on olemassa oikeaa vastausta. Ihminen tekee valintojaan ja ilmaisee mielipiteitään sen pohjalta minkä itse tuntee oikeaksi.Otan mielelläni vastaan argumentteja omia mielipiteitäni vastaan. Omien käsitysteni haastaminen ja kyseenalaistaminen pakottaa minut ajattelemaan asioita tarkemmin ja löytämään myös perustelut linjalleni.
Minun mielestä naisia ei tule asettaa parempaan asemaan kuin miehiä. Olen tasa-arvon puolesta ja se tarkoittaa sitä, että minä olen ihmisenä samanarvoinen kuin vastakkaista sukupuolta oleva ystäväni. Voimme käyttäytyä eritavalla ja tehdä erilaisia päätöksiä elämässämme, mutta meillä tulee olla samat oikeudet ja meitä tulee kohdella samanarvoisina. Mielestäni myöskään seksuaalisuuden ei tule olla erotteleva tekijä. Kaikilla täysi-ikäisillä tulee olla samat mahdollisuudet ja samat oikeudet.
Olen tullut lopputulokseen, että kaikkia ystäviäni yhdistää samat arvot. Voin yrittää ymmärtää ihmistä, jonka mielestä tasa-arvo on vouhotusta, homoseksuaalit kummajaisia, sosiaalietuudet laiskojen keino ratsastaa verorahoilla ja naisen paikka hellan ääressä. Meistä ei kuitenkaan koskaan tule ystäviä ihmisen kanssa, joka luokittelee ihmisiä heidän sukupuolensa, seksuaalisuutensa tai muunkaan sellaisen ominaisuuden puolesta, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Se mihin minä uskon on suuri sydän ja kyky samaistua muihin ihmisiin. Mitä jos minä olisin hänen asemassaan? Mitä jos olisin työkyvytön ja yksin? Mitä jos minun suhdettani rakastamaani ihmiseen rajoitettaisiin lain kautta? Mitä jos minun tulisi esittää jotain mitä en ole? Samaistua täytyy myös niihin, jotka ajattelvat toisin kuin minä. Mitä jos minä olisin valkoinen, hyvätuloinen ja lahjakas mies -mitä mieltä olisin silloin?
PS. Menen tänään äänestämään presidentin vaaleissa. Todella toivon, että minun ehdokkaani voittaa vaalit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti