Piritystä päivään

Istun kirjastossa ja väkerrän ensi viikolla esiteltävää ryhmätyötämme. Yhtäkkiä hiljaisessa lukusalissa kuuluu pimpelispompelis ja kaiuttimista kajahtaa kuulutus: "Biblioteket informerar: tietoomme on tullut, että henkilö nimeltä Hanna Persson opiskelee kirjaston lukusalissa omana syntymäpäivänään. Tällainen ei käy missään nimessä päinsä. Hanna Persson, Hanna Persson, ota yhteyttä kirjaston infotiskiin".

Kuulutus aiheutti paljon huvitusta - muuten niin kovin hiljaisessa - lukusalissa. Hauska piristys tylsän opiskelupäivän ratoksi.

BTW: ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä

Med vänlig hälsning: tjejer

Pääsykoepakolainen

Mun ylpeyteni on estänyt mua myöntämästä täällä blogissa, että ainoa syy miksi olen Ruotsissa ja miksi pysyn täällä,  on etten pääse Helsingin oikeustieteelliseen sisään. Mun Ruotsissa asumiselleni ei ole mitään muuta selitystä, kuin olosuhteiden pakko. Vaikka asian kovin kermalla koristelisi ja sokerilla kuoruttaisi, olen silti yhä pääsykoepakolainen.

Koen suurta alemmuuden tunnetta suhteessa niin ruotsalaisiin kuin Suomessakin opiskeleviin oikisopiskelijhoihin. Ruotsalaiset rökittää minut kielessä ja sitä kautta myös tiedoissaan, koska sisäistävät tekstin paljon minua nopeammin. Suomalaiset oikisopiskelijat voivat vetää hihastaan aina "pääsin sisään pääsykokeella" -kortin, sekä kaikki "eiks teillä oo muka sitseja/opiskelijaelämää/vuosijuhlia/haalareita/persekännejä" - arvostrelut. Asian pahemmaksi tekee, että maasta riippumatta, ovat juristit yleisesti hyvin taipuvaisia nenän vartta pitkin katseluun ja halvennusta merkitsevään virnuiluun. On todella lähellä, etten poistaisi kaikkia Helsingin oikiksessa olevia kavereitani Facebookista. Olen kateellinen! Mäkin haluan näyttää idiootilta vuosijuhlien servettiliina pään päällä ja käydä exkuilla Hannes & Snellmanilla. Ennen kaikkea mä haluaisin keittää kahvia 15 euron tuntipalkalla, jossain helsinkiläisessä asianajotoimistossa vaan sillä selityksellä, että pääsin Helsingin oikikseen sisään.

On helppoa mitata omaa tahtoaan valmistua juristiksi, kun laskee että olen tutkinnon vuoksi valmis hakkaamaan päättä seinään yhteensä yhdeksän kuukautta pääsykirjojen parissa, jonka jälkeen olin valmis jättämään kotimaani, ystäväni ja perheeni saavuttaakseni unelmani lätäkön toisella puolella. Tutkinnon vuoksi olen heittänyt hyvästit kaikelle ylpeydelleni ja vaihtanut äidinkieleni takeltelevaan Ruotsin kieleen.Olen valmis kohtaamaan idioottimaisia ennakkoluuloja, välinpitämättömyyttä ja suoraa maahanmuuttajataustaisiin kohdistuvaa halveksuntaa vain koska kaiken kakan lopuksi voin iloita jurstintutkinnostani. Olen uhrannut paljon hyvää elämästäni saavuttaakseni unelmani oikeustieteen tutkinnosta. Väliaikaisratkaisut, B/C/D/H -suunnitelmat ja lohdutusjärjestyt kuvaavat pitkälle viimeisiä vuosiani.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Helsingin oikeustieteellinen on parasta mitä ihmiselle voi elämässä tapahtua. Vaikka sateisina päivinä ajattelen niin, en ole kuitenkaan ajatukseni kanssa ehdoton. Jos omistaa lahon pään ja peräänantamattoman tahdon juristin urasta, eikä ne saamarin Porthanian ovet aukea, niin sitten sitä tulee vaan yrittää saavuttaa unelmaansa jollain muulla taholla. Helsingin yliopisto ei tee minkään tason hyväntekeväisyystyötä valitessaan opiskelijoitaan, joten parempi vain keksiä toinen keino maaliin pääsemiseksi. Ruotsiin kannattaa lähteä, jos haluaa Suomesta avara katseisempaan ympäristöön ja tykkää siitä että vieraat ihmiset hymyilee ja katsoo silmiin. Ruotsiin karkaavan on kuitenkin hyvä muistaa laukkuja pakatessaan, että Ruotsiin karkaaminen merkitsee elämänilosta luopumista joka kolmanneksi päiväksi, sekä ikuista "mitä jos"-pohdintaa. Oloaan voi aina tosin helpottaa perustamalla marinablogin, jossa voi kertoa kauhutarinoita sateisina päivinä iskevistä alakuloisuuksista.

Muistattehan, että kirjoitan omista ajatuksistani juuri tällä hetkellä. Kaikkia ulkomailla asuvia ei kaiverra samat ajatukset - jotkut ovat muuttaneet ulkomaille jopa täysin vapaaehtoisesti. Myöskään minun tuntemukseni ja ajatukseni Ruotsissa opiskelusta ei ole aina samat. Joskus on kivaa ja joskus ei. Tällä hetkellä haluaisin Suomeen, mutta huomenna en ehkä ollenkaan.

Kuulumisia

Palasin jälleen lenkiltä ja olen aivan euforiahumalassa. Koko kehoa kivistää ja ihon alla paistuu, kun pyristelin viimeisetkin energiahiukkaset kehosta lenkkipolulle. Vielä ei voi sanoa, että parin viikon päästä juostava Göteborgs Varvet menisi kuin vettä vain, mutta ainakin olen taas löytänyt rakkaan juoksuharrastuksen pariin.

Teen tällä viikolla ryhmätyötä oikiksen ekalla olevien opiskelijoiden kanssa. Skippasin kyseisen ryhmätyön viime vuonna, joten  saan täydentää opintojani tänä vuonna. Onni onnettomuudessa, että ryhmätyön tekeminen sattuu vasta tälle vuodelle, sillä ryhmätyö päättyy työmme esittellyyn Ruotsin suurimman (tai toiseksi suurimman, riippuu keneltä kysytään) asianajotoimiston edustajalle heidän tiloissaan Vingen toimistolla. Tehtävänämme on tehdä niin sanottu Due Diligence -katsaus eli käydä läpi erään yrityksen kaikki asiakirjat ja dokumentit ja sen jälkeen esitellä havaintomme asiakasyrityksellemme. Asiakasyritys päättää havaintojemme perusteella tuleeko yritys ostamaan tarkastamaamme yrityksen. Aloittelevien juristien työ pyörii aika paljon due diligence - tarkastusten ympärillä, joten on mukavaa päästä testaamaan omia taitojaan tehtävissä, joissa mahdollisesti pyörii myös jatkossa. Tämä oli siis asia josta kerroin olevani "kännissä" tänään.

Kaiken kaikkiaan on tänään ollut oikein kiva päivä. Aurinko on paistanut, ensi viikolla on vappua ja mun ystäväni Göteborgin reissu lähestyy. Voisi mennä huonomminkin.

 Otin hiukan kuvia mun puhelimella Handelshögskolanin edestä toissapäivänä

Kevät

Kännissä vai innoissaan?

Väärinkäsitysten välttämiseksi suomalaisen ei koskaan tulisi käyttää sanontaa jag är taggad, joka tarkoittaa jotakuinkin olen innoissani. Suomalainen aksentti voi hämätä ruotslaisia kuulemaan ilmaisun aivan väärään suuntaan viittaavana.Totesin tänään kirjastossa kavereilleni, että jag är inte alls lika taggad som jag var par timmar sedan. Tämän kuulivat ennakkoluuloiset kaverini väärin päin ja luulivat että sanoin etten ollut yhtä packad (kännissä) kuin pari tuntia sitten. Nauroin heidän valikoivalle kuulolleen ja totesimme yhdessä, että suomalaisen suusta olisi voinut kai tuollainen lause näin kirjastopäivän ratoksi tullakin.

Tanssi eiku paussaa

 

Tämän tulevan kesärenkutuksen postaamiselle tänne blogiin on monta erilaista ja keskenään yhtä merkityksellistä syytä.

1. Palasin juuri lähes 1,5 tuntia kestäneeltä lenkiltä, eikä tunnu missään. Voisin vaikka heittää pienet hipat Dansa Pausan tahtiin onnistuneen lenkin kunniaksi

2. Helsingissä on ollut tänään niin nätit kevätilmat, että tällainen tulevan kesän fiilistely sopii hyvin teemaan

3. Göteborgissa on ollut niin harmaa ja sateinen päivä, että tällaisesta kesän fiilistelystä saa mukavasti toivoa rintaan. Kyllä se kesä ja lämpö tulee vielä jossain vaiheessa

4. Ensi viikolla on vappu, ja silloin ei kukaan tuomitse toisten musiikkimakua, joten kappaletta saa soittaa aivan vapaasti

5. Mun mielestä on kivaa postailla ruotsalaista musiikkia blogiin, kun suurin osa lukijoista on kuitenkin siellä Suomessa ja ruotsalaisten radiohittien tavoittamattomissa

6. Oon zumbailuni myötä vaurioittanut musiikkimakuni iäksi. Rytmi ja keikutus iskee mun pohjoismaisiin kirjastonörde lanteisiini

Oikisopiskelijoiden ryhmä Facebookissa

Heippa!

Perustin Facebookiin "Suomalaiset oikeustieteenopiskelijat Ruotsissa" -nimisen ryhmän, johon toivon kaikkien Ruotsissa oikeustieteitä opiskelevien liittyvän. Ryhmän tarkoituksena on toimia (tuki)verkostona Ruotsissa opiskeleville oikeustieteen opiskelijoille. Ryhmässä voi esittää kysymyksiä koskien opiskelua, opintoja ja pyytää apua myös ihan konkreettisiin lain soveltamista koskeviin kysymyksiin. Ideani oli myös, että esimerkiksi kurssikirjojen eteenpäin myyminen ryhmän kautta voisi sujua mukavasti. Ryhmä on avoin, joten kaikki Facebookiin rekisteröityneet voivat nähdä ryhmässä käydyt keskustelut. Tätä kautta myös Ruotsissa oikeustieteenopiskelusta kiinnostueet voivat saada tietoa opinnoista Facebook -ryhmän kautta.

Suomihaaveilut

Hups! On mennyt hiukan suomihaaveiluksi tämä mun Göteborgiin palaaminen. Pääsiäisloma Suomessa maistui niin makoisasti, että ensimmäisen viikon "kotiinpaluusta" vietin aika puhtaasti Suomen kieltä pulputtaen kavereiden kanssa ja luennoillakin uni se vain painoi silmää. Nyt olen alkanut hiukan ryhdistäytymään, mutta pänttäysteho on selkeästi laskenut. Monen tunnin kirjastomaratonit on muuttunut lukusalissa piipahteluihin ja kahvipausseihin. Huomenna on uusi päivä, ja silloin on tarkoituksena puuduttaa peppu tunnottomaksi kirjaston penkissä. Voitteko muuten uskoa, että olen tämän viikon aikana kokenut useamman erittäin mielenkiintoisen luennon koskien: PROSESSIOIKEUTTA? Luulen, että ainakin pari teistä nukahti jo pelkästään lukiessa sanan prosessioikeus, mutta Göteborgista löytyy kyllä motivoitunutta porukkaa opettamaan oikeusprosessin saloja. Kiehtovaa prosessioikeudesta tekee sen ihmisoikeusaspekti. Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Hiukan on antini nyt koulupainotteista. Se on hyvää vastapainoa todellisuudelle eli jatkuvalle lööbailulle.

Pikkuvappu!

Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten yhdistys järjesti eilen lähtölaukauksen vapun rientoihin! Juhlimme isolla suomalaisjoukolla kevättä ja nautitiin mahantäydeltä ruhtinaallisia antimia. Ollaan saatu meidän yhdistyksen party-puoli todella lujaa käyntiin ja vierailta tuli jo toiveita seuraavista tapahtumista. Kiitoksia mahtavalle yhdistyksen hallitukselle hienosti järjestetyistä juhlista!

Ollaan bottoms up ku tuun käymään

Toivoisin että kaikilla olisi tällainen ystävä

Rakkautta

Voiks näin edes sanoo, tulleeks tähän pilkku

Mulla on tämä Ruotsiin paluu mennyt aika pitkälle sähköpostien kirjoittamisen parissa. Olen viettänyt päivittäin useamman hetken muotoillessani oikeaa sanamuotoa asioiden ilmaisemiseksi.

Alkuviikosta mailailin eri vuokralaiskandidaattien kanssa ruotsiksi, ja oikeiden sanamuotojen löytäminen tuntui vaikealta. Hankalaksi kaiken kirjallisen viestinnän tekee se, että opintojeni puolesta minun tulisi osata ilmoittaa asiat lyhyesti, ytimekkäästi ja selkeästi. Tekstini tulisi olla faktatykitystä, joka ei jättäisi väärinkäsityksille tilaa. Vuokra-asioita hoitaessa haluan kuitenkin vaikuttaa mukavalta ja rennolta, jotta en pelästyttäisi kaikkia asunnosta kiinnostuneita pois. Tasapainoilu selkeän, mukavan ja täsmällisen välillä on ollut vaikeaa - etenkin kun viestintä tapahtuu vieraalla kielellä. Kuivan sääntöjen lateleminen tulisi olla minulle koulun kautta tuttua, mutta siitä huolimatta päädyin googlettamaan eri sanojen synonyymimerkityksiä. Yksi kinkkisimmistä kysymyksistä oli voinko kirjoittaa, että "luovutan" asunnon vuokralaiselleni, "luovuttaa" kun viittaa oikeuskirjallisuudessa omistusoikeuden vaihtumiseen. Oikeustiede todella vaurioittaa ihmisen tervettä järkeä ja tasapainoista ajattelua. Jokaisen lähettämäni tekstiviestin ja sähköpostin sisältö tulee olla aukottoman informatiivinen.

Tänään olen yrittänyt muodostaa yhtä sähköpostia englanniksi ja toista tulevalle esimiehelleni suomeksi. Kumpaakin viestiä kirjoittaessani yritin ilmaista innostusta, kiinnostusta ja kiitollisuutta, mutta lauseiden muodostus vivahti hahmotteluvaiheessa jokatoisessa virkeessä ylimielisyyteen. Englanniksi viestittelystä minulla on paljon traumaattisia kokemuksia. Olen muun muassa kieltäytynyt treffikutsusta toivottomalla henkilölle "good luck", joka selkeästi tulkittiin ylimieliseksi säälittelyksi. Olen kutsunut lääketieteellisenkemian tohtoriksi valmistunutta tuttuani "special personiksi" joka englanniksi on siis poliittisesti korrektimpi ilmaisu kehitysvammaiselle. Tällä kertaa kysymyksessä oli kuitenkin treffikutsua ja illallislörpöttelyä asiallisemman viestin kirjoittaminen, joten kaikkien traumojen jälkeen on tuskin kummallista, että muutaman rivin sähköpostin kirjoittamiseen meni kaksi päivää.

Kaiken sähköpostirumban jälkeen voin todeta, että lauseiden hiominen on hyvää käytännön oppimista. Uskon, että sujuvassa viestimisessä voi aina edistyä ja viestien muodostamisessa kehittyä. Ehkä ensikevään työpaikanhaku- ja asunnonvuokrauspyöritys sujuu kivuttomammin ja sähköpostit lähtevät eteenpäin ilman tukipuheluiden soittamista kavereille ja perheenjäsenille.

Yksi lenkki lähempänä Göteborgs Varvet kakkosta

Oltiin kavereiden kanssa istumassa iltaa North American Sports Barissa ja osallistuttiin siinä samassa baarin tietovisaan, jossa voitettiin pääpalkinto. Mun osuuteni oli istua nurkassa ja olla hiljaa. Kaverit jopa naureskelivat, sille että mulla tulisi olla meistä kaikista paras yleissivistys, koska olen käynyt läpi Ruotsia paremman koulusysteemin. Yleissivistystä minulta ei kuitenkaan löytynyt. Olen uuno ja tunnen oloni tyhmäksi, kun kaikki triviatieto on mulle niin vierasta.

Tietovisan jälkeen keskuksteltiin koulukaverini kanssa kuukauden päästä olevasta Göteborgissa järjestettävästä puolimaratonista Göteborgin Varvetista. Olemme kumpikin osallistumassa juoksuun, mutta minun osallistumiseni tuli kavereilleni suurena yllätyksenä. Kaverini treeniaikataulu sai mut paniikin partaalle. Itse olen tässä aina välillä kuntoillut, mutta lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Meinasin ampaista ravintolasta paniikissa lenkille kaverini lässyttäessä minulle "anna kun isoveli kertoo" -sävyyn lenkkeilyvinkkejä. Hillitsin itseni ravintolaillan jälkeen, enkä lähtenyt lenkille enää illalla. Sen sijaan kuntokuurini alkoi tänä aamuna juoksulenkillä usvaisessa Göteborgissa. Ah, että tuntuikin tuo juoksentelu mukavalta. Aamu lenkkeily voisi olla hyvä tapa saada päivä käyntiin jatkossakin.

Jos mä kuolen nuorena

Iholla varoitus! Kaunis biisi Iholla sarjasta. En yritä ilmaista mitään synkkää postaamalla tämän kappaleen blogiin, vaan minusta kappale oli vain yksinkertaisesti niin kaunis, että halusin jakaa sen kanssanne. Olen mielestäni vielä pitkään kuolematon ja tarkoituksena on pysyä hengissä tuhottoman pitkään, mutta jos kohtalo tekisi särön järkkymättömään kuolemattomuudenkilpeeni, niin tässä olisi minun sanomani maailmalle. Jos mä kuolen nuorena...

Kaikki järjestyy

Löysin tänään kesävuokralaisen asuntooni! Olen asiasta todella innoissani, sillä kysymyksessä vaikuttaa olevan luotettava ja mukava ihminen. Tuntuu melkein ilolta vuokrata asunto tulevalle vuokralaiselleni. Kysymyksessä on kesäharjoittelua viereisellä poliisiasemalla suorittava alkujaan göteborgilainen nainen, ja vaikka en ole naista vielä henkilökohtaisesti tavannut, on minulle jo syntynyt vahva vaikutelma vastuullisesta ihmisestä.  Tulevan vuokralaiseni kaveri kävi täällä luonani äsken katsomassa paikat ja varsinaisen vuokralaiseni kanssa olen jutellut muutamaan otteeseen puhelimessa. Näin ne asiat vaan tässä nopeasti järjestyvät, sillä kesätyötkin on vahvistamista vaille valmiit. Kokemuksesta olen oppinut, että nuolaista ei kannata ennen kuin tipahtaa, mutta siitä huolimatta suhtaudun kesäsuunnitelmiini innolla. Kaikki kyllä järjestyy, vaikka ei aina toivotulla tavalla. Tällä kertaa on kuitenkin todennäköisesti ollut onni myötä koska sekä työ, että vuokralainen ovat löytyneet.

Ilta Talossa

 Piipahdettiin ystäväni kanssa Talossa (Hakaniemessä) syömässä ja rupattelemassa. Talo palautti uskon Helsingin ravintola- ja illanistumistarjontaan. Ruoka oli kohtuuhintaista ja tunnelma ravintolassa mukavan rento ja ilmeikäs. Talon vessan seinämaalaus toi kauniit yläastemuistot mieleen. Kolme vuoden Kallio käyskentelyt 2000-luvun alussa palasivat mieleen tuijotellessa vessan seinää. Olen aika varma, että aika kultaa muistot, mutta Talossa kovasti uskoin siihen, että Kalliolla on oma lämmin paikkansa minun sydämmessäni.

Viikon parhaat Suomessa

Nyt on taas Suomessa piipahtaminen takanapäin ja olo hiukan tunkkainen useamman huonosti nukutun yön jälkeen. Kuten aina aiemminkin, päädyin juoksemaan aikalailla kavereita moikkaamassa ja sukulaisia tervehtimässä. Kuusi päivää Suomen kamaralla oli ruhtinaallisen paljon aikaa, niin että ehdin nähdä suurimman osan kavereista ja koko lähisuvun. Sain kauan kuolaamaani mummin lammasta ja ohessa räpsin uudella puhelimellani yhteiskuvia mummien ja serkkuni kanssa. Iphone vitoseni (lue samsungin 15 euron halpispuhelin) vaihtui vihdoinkin älypuhelimeen ja elämäntyylini astetta huolettomampaan, kun uusi puhelin ei pätki vanhan tapaan ja pääseehän sillä uudella HTC Sensationilla nettiinkin. Vierailuni piti perinteisen mummin pääsiäislounaan lisäksi sisällään: ruhtinaallisen illallisen enon uudessa asunnossa, brunssin maailman ihanimpien lukiokavereiden kanssa, isä-tytär-laatuaikaa lenkkari- ja puhelinostoksilla Jumbossa, reggeata mun sielunsiskojeni kanssa, aamiaisen Munkkivuoressa, herkullista tomaattikeittoa Lasipalatsin kahvilassa ex-göteborgilaisen ystäväni kanssa, BodyCombatia Motivuksessa, muutaman leffan, traumaattisen taksimatkan, raw food-shaken Ruohonjuuressa, häiriköintiä Malmin kirjaston lukusalissa ja paljon kiroilua hyisessä säässä.

On aivan mahtavaa ja ihanaa käydä Suomessa vierailulla. Suomessa asuu kasapäin rakkaita ihmisiä ja vierailuilla saa kokea paljon ihania hetkiä. Saunaan en  päässyt, mutta vastapainoksi katsoin Härmä-elokuvan, ja leffan myötä tuli jälleen" viina, puukot ja sauna" - kiintiö hetkeksi täyteen. Musta pidettiin kotona erinomaista huolta ja koko vierailu osoitti, että kyllä kannataa odotaa innolla ensikesän kesätyökuukausia Helsingissä. Mun mottoni on perinteisesti ollut, että mun kotini on siellä missä mun sänkyni on ja meikäläisen 120 cm superpehmeä uniunelma nyt vaan sattuu sijaitsemaan vanhassa huoneessani Pohjois-Helsingissä. Sydämmeni sykkii Helsingin heinäkuisille auringonpaisteille ja kesäriennoille.

Kalseat kuulumiset

Tänne kuuluupi kylmää kevättä, kesätyönhakua, pientä heikotusta ja prosessioikeutta. Styr och Ställ pyörät ovat palanneet taas kuvioihin ja olisin asiasta erittäin onnellinen ellei ulkona olisi 3 astetta lämmintä ja kevätpuhuri. Muutama plusaste tuntuu kylmän pyörän ohjaustangon ympärille puristettujen nyrkkien iholla Siperian kalseudelta ja nahkahanskat olen ehtinyt jo kevätonnessani kadottamaan paikkaan X (täällä kotona ne on jossain). Naama irvessä poljin aamupäivällä luennolle ja yritin eleytyä auringon paisteeseen. Uskon, että tämän päiväinen pakkaspolkaisu oli hyvä totuttelu lähestyvään Suomenvisiittiin. Lento kohti Helsingforsia startaa keskiviikkona kello 8 jotain ja Suomessa keikkuilen sitten jo 11 maissa. Pakkaan tosin koulukirjat mukaan, joten mikään superloma mulla ei ole tulossa. On kiva kuitenkin päästä nauttimaan tärkeiden ihmisten seurasta ja kevään viimeisistä lumessa kahlauksista. Nyt ajattelin pyöräyttää vielä huomiselle pienen lounaslaatikon ja sitten odottelenkin jo Nukkumattia kylään.