Mulla on tämä Ruotsiin paluu mennyt aika pitkälle sähköpostien kirjoittamisen parissa. Olen viettänyt päivittäin useamman hetken muotoillessani oikeaa sanamuotoa asioiden ilmaisemiseksi.
Alkuviikosta mailailin eri vuokralaiskandidaattien kanssa ruotsiksi, ja oikeiden sanamuotojen löytäminen tuntui vaikealta. Hankalaksi kaiken kirjallisen viestinnän tekee se, että opintojeni puolesta minun tulisi osata ilmoittaa asiat lyhyesti, ytimekkäästi ja selkeästi. Tekstini tulisi olla faktatykitystä, joka ei jättäisi väärinkäsityksille tilaa. Vuokra-asioita hoitaessa haluan kuitenkin vaikuttaa mukavalta ja rennolta, jotta en pelästyttäisi kaikkia asunnosta kiinnostuneita pois. Tasapainoilu selkeän, mukavan ja täsmällisen välillä on ollut vaikeaa - etenkin kun viestintä tapahtuu vieraalla kielellä. Kuivan sääntöjen lateleminen tulisi olla minulle koulun kautta tuttua, mutta siitä huolimatta päädyin googlettamaan eri sanojen synonyymimerkityksiä. Yksi kinkkisimmistä kysymyksistä oli voinko kirjoittaa, että "luovutan" asunnon vuokralaiselleni, "luovuttaa" kun viittaa oikeuskirjallisuudessa omistusoikeuden vaihtumiseen. Oikeustiede todella vaurioittaa ihmisen tervettä järkeä ja tasapainoista ajattelua. Jokaisen lähettämäni tekstiviestin ja sähköpostin sisältö tulee olla aukottoman informatiivinen.
Tänään olen yrittänyt muodostaa yhtä sähköpostia englanniksi ja toista tulevalle esimiehelleni suomeksi. Kumpaakin viestiä kirjoittaessani yritin ilmaista innostusta, kiinnostusta ja kiitollisuutta, mutta lauseiden muodostus vivahti hahmotteluvaiheessa jokatoisessa virkeessä ylimielisyyteen. Englanniksi viestittelystä minulla on paljon traumaattisia kokemuksia. Olen muun muassa kieltäytynyt treffikutsusta toivottomalla henkilölle "good luck", joka selkeästi tulkittiin ylimieliseksi säälittelyksi. Olen kutsunut lääketieteellisenkemian tohtoriksi valmistunutta tuttuani "special personiksi" joka englanniksi on siis poliittisesti korrektimpi ilmaisu kehitysvammaiselle. Tällä kertaa kysymyksessä oli kuitenkin treffikutsua ja illallislörpöttelyä asiallisemman viestin kirjoittaminen, joten kaikkien traumojen jälkeen on tuskin kummallista, että muutaman rivin sähköpostin kirjoittamiseen meni kaksi päivää.
Kaiken sähköpostirumban jälkeen voin todeta, että lauseiden hiominen on hyvää käytännön oppimista. Uskon, että sujuvassa viestimisessä voi aina edistyä ja viestien muodostamisessa kehittyä. Ehkä ensikevään työpaikanhaku- ja asunnonvuokrauspyöritys sujuu kivuttomammin ja sähköpostit lähtevät eteenpäin ilman tukipuheluiden soittamista kavereille ja perheenjäsenille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti