Piipahdettiin ystäväni kanssa Talossa (Hakaniemessä) syömässä ja rupattelemassa. Talo palautti uskon Helsingin ravintola- ja illanistumistarjontaan. Ruoka oli kohtuuhintaista ja tunnelma ravintolassa mukavan rento ja ilmeikäs. Talon vessan seinämaalaus toi kauniit yläastemuistot mieleen. Kolme vuoden Kallio käyskentelyt 2000-luvun alussa palasivat mieleen tuijotellessa vessan seinää. Olen aika varma, että aika kultaa muistot, mutta Talossa kovasti uskoin siihen, että Kalliolla on oma lämmin paikkansa minun sydämmessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti