Kadonnut: villi, vapaa ja leikkisä

En haluaisi kriiseille, mutta kriiseilempä silti. En haluaisi kirjoittaa blogiin alakuloisia tekstejä, mutta teenpäs sen silti. Elämä ei hymyile ihan niin paljon kuin tällaisina kevätpäivinä tulisi hymyillä. Tentti meni tiistaina huonosti ja opintojen edistyminen on todella vaakalaudalla. Kävin eilen yliopiston kieliavustajan luona, joka oli lukenut kotitentissä kirjoittamani tekstin läpi, ja osoittautui että minun kielitaidoillani tuskin pääsisi edes ruotsin kielen yo:ta läpi. Kieliavun täti puhui mulle hitaasti ja artikuloi hyvin selkeästi, koska luuli tekstini perusteella, että olin vasta muuttanut Ruotsiin. Kieli- ja kouluongelmien lisäksi mun parhaat koulukaverit on kakkapäitä. Mua ei kuunnella kunnolla ja muhun suhtaudutaan kuin pahimpaan retardiin. En sano, että ongelma riippuisi täysin heidän kylmästä käyttäytymisestään. Uskon oikeastaan, että koulukaverini ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta kemiamme ei vain toimi. Tulen vain surulliseksi vietettyäni aikaa heidän seurassaan. Ehkä on sittenkin parempi vaihtoehto olla yksin, kuin pakottaa itsensä väkipakolla ruotsalaisten seuraan, vain viettääkseen aikaa ruotsalaisten kanssa. Kyllä kai sitä voi kaverinsa valita, vaikka valinnan varaa olisikin vähän. Olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että kavereita on minun tilanteessani hyvin vaikea löytää. Suurinosa "ongelmistani" ovat sellaisia, että tunnun joskus olevan ainoa, joka ymmärtää mistä kiikastaa. On hienoa, että ihmiset löytää omat polkunsa, eikä aina seuraa samaa tietä jota kaikki muut kulkee, mutta mitäs sitten kun sillä omalla polulla tarvitsisi apua? Kartta, joka neuvoo tien päätiellä ei aina auta pikkupoluilla. Turhaudun kun kenelläkään ei ole absoluuttista ohjetta pikkupolulle.

Olen hyvin hämmentynyt siitä mihin kuulun ja kuka mua ymmärtää. Tuntuu, että sopisin johonkin intokristittyyn yhteisöön, jossa ei uskottaisi Jumalaan tai 60- luvun rakkauskommuuniin, jossa arvostettaisiin yksityisyyttä ja pidättyneisyyttä. Ruotsissa olen saastainen suomalaispakolainen ja Suomessa Ruotsista rahvaan pariin saapunut, itseään täynnä oleva elitistikakka. Muiden silmissä olen pidättäytynyt ja sivistynyt, ja itse koen olevani pälättävä ja turhan avoin. Minua hävettää olla kiinnostunut, mutta todellisuudessa vaikutan vain välinpitämättömältä. On vaikeaa opiskella lakia ja vakuuttaa muut siitä, että olen villi, vapaa ja leikkisä.