Oltiin tänään muutaman koulukaverini kanssa käräjäoikeudessa seuraamassa oikeudenkäynnin pääkäsittelyä. Sain taas ihan hirveänmoiset kiksit tajutessani, että olen todella hakutumassa mielenkiintoiselle alalle. En välttämättä halua työskennellä syyttäjänä (saatika sitten tuomarina) tai muutenkaan käyskennellä työkseni tuomioistuimessa, mutta jos sille tielle vahingossa ajaudun, on edessä varmasti ihan mukavakin duuni. Tämän päiväisesssä oikeudenkäynnissä vaikutti tuomari tosin nukahteleva tasaisin aikavälein ja muu tuomioistuinhenkilökunta näytti aivan yhtä kiinnostuneelta kuin tuomarikin. Uskon, että tuomioistuintyö alkaa puuduttaa jossakin vaiheessa uraa. Konkurssi on konkurssi ja pahoinpitely on pahoinpitely, oli asianosaisena kuka hyvänsä.
Yritettiin kavereiden kanssa valita pääkäsittely, joka pyörisi sellaisilla aihealuella, joista meillä löytyisi jo hiukan teoriatietoa. Päädyimme valinassamme seuraamaan käsittelyä, jossa Hard Rock Caféssa riehunutta Päriä syyttettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Pär oli mennyt ja töninyt ravintolan vartijaa ja päätynyt sitten oikein painimaan vartijan kanssa. Tapahtuman tuloksena vartijan vanha leikkaushaava oli auennut ja vartija oli omien sanojensa mukaan tuntenut kipua välikohtauksen jälkeen vielä usemman päivän. Oli ihan mielettömän siistiä istua seuraamassa asian käsittelyä ja ymmärtää mistä oikeudenkäynnissä oli kysymys (en viittaa nyt kieleen vaan nimenomaan juridisiin kysymyksiin) ja mikä osa todistajien lausunnoista oli merkityksellistä oikeudenkäynnin kannalta. Makeeta huomata, että sitä on oppinut koulussa jotakin konkreettista ja myös käytännössä toimivaa. En ollut kaverijoukosta ainoa, joka oli tuomioistuin visiitistä innoissaan. Mentiin käsittelyn jälkeen kahville pätemään teoriatiedoillamme ja arvioimaan millainen tuomio asiassa annetaan.
Oikeudenkäynnin seuraaminen oli ihan huippu hauskaa, ja avointa huvia kaikille. Oikeudenkäynneissä voi käydä istumassa ihan huvikseenkin, jos lystiä sellaiseen riittää. Göteborgin käräjäoikeus saattuu sijaitsemaan mun koulumatkalla, joten saattaa olla, että tästä lähin skippaan aamuiset You Tube-sessiot ja kipaisen sen sijaan käräjäoikeuden aamukäsittleyihin.
Ps. Päätin muuten tämän tekstin kirjoittaessani, että mun on hankittava Suomen lakikirja. En osaa todellakaan mitään oikissanastoa enää suomeksi, ja uskon että suomenkielisen lain lukeminen auttaisi sanaston oppimisessa. Lisäksi Finlexin vilkuileminen netistä sai mut taas tajuamaan miten paljon helpompaa oikeustiedettä olisi lukea suomeksi. Tajusin laista pienellä vilkaisulla, AH niin paljon! Kirsikkana kakun päällä totesin, että Suomessa on asioista säädetty lähes identtisesti Ruotsin kanssa. Suomen lakikirja auttaisi siis varmaan opinnoissa täällä Ruotsissakin.
Hehe hyvä havainto tosta Finlexistä. Kandee tosiaan perehtyä siihenkin jos on aikaa. Ite huomannu et esim skuldebrevslag aukee pikkasen paremmin sen kautta. On siis Suomi saanut senkin lain "prikulleen" samanlaisena omaan ruotsinkieliseen versioonsa. :P
VastaaPoistaMuistan että ekana vuonna vilkuilin Suomen lakia paljon enemmän, mutta nyt olen painanut vaan koulussa opitulla. Lakien yhtenäisyys riippuu hiukan oikeuden alasta. Sopimusoikeutta ja myös noita velkakirjoja koskeviin asioihin saa varmasti vinkkejä Suomen laista, mutta perheoikeudessa lakien välillä on selkeitä eroavaisuuksia. Jatkossa täytyy jokatapauksessa hyödyntää Finlexiä paljon enemmän.
PoistaOppiminen on kivaa ja erityisesti se hetki, jolloin tajuaa että minähän tiedänkin tästä asiasta jotain, on ihana.
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt niin, että lakijärjestelmämme ( siviilioikeus, rikosoikeus, hallinto-oikeus) ovat prikulleen samat. Suomi noudattaa siis järjestelmää Ruotsin vallan ajalta. Rikoslakimme taitaa olla Tsaarin vallan ajalta...jne. Jotain pikku viilauksia on tullut vuosien varrella mutta rakenne ja periaatteet säilyneet - ymmärtääkseni.
Systeemi on kyllä sama ja erot ovatkin enemmän säännöstasolla. Kummallakin maalla on siis omat lakinsa eli ihan klippa å klistra-tilanne ei ole kysymyksessä. En oo tosin syventynyt tarkemmin tähän lakien vertailuun, joten tarkkoja lausuntoja en voi antaa. Minä ja Jenny puhutaan varmaan kumpikin maiden lakien pykälien välisestä identtisyydestä. Esimerkiksi avtalslagen joka on suomeksi muistaakseni laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista oli ainakin vielä 2010 yhtä pykälää lukuunottamatta täysin identtinen avtalslagenin kanssa.
VastaaPoistaTaidan pyöräillä nyt täysin ulkona, kun missasin muutaman luennon koulussa. Elikkä onko edelleen näin, että Suomessa ainoa tapa saada avioikeus on avioliiton kautta, mutta Ruotsissa voi päästä käsiksi "toisen omaisuuteen" avoliitossa eläessäkin? (Sambolag 2003:376) Eli sis toisella puoliskolla on aina oikeus puoleen asunnosta, vaikka toinen olisi siitä suurimman osan maksanut, jos asunto on hankittu yhteiseen käyttöön, vai? Tuntuu aika häröltä kun on tottunut Suomen systeemiin? Eli käykö usein käytännössä niin, että toinen avopuoliso pöllii toisen vuokra-asunto-oikeuden esimerkiksi?
VastaaPoista