Kevättä iholla

Oon saanut muutamana päivänä kommenttia koulukavereilta kesäisestä pukeutumisestani. Farkkushortsit ja hameet on ehkä tulkittu pohjoisesta karanneen jääkarhun kevään hehkutusyrityksiksi, mutta todellisuudessa olen vain missannut pyykkivuoroni onnellisesti nyt parin viikon verran, joten matkalaukustani löytyy enää vain kesävaatteita. Vierailulla ollut kaverini voi todistaa, että iltahippoihin haettiin vaatetusta myös pyykkikorin puolelta. Göteborgissa ei ole vielä siis kesä, vaikka reidet vilkkuu ja helmassa on kukkasia. Takki pitää olla päällä suurimman osan ajasta, paitsi silloin kun ei kehtaa yhdistää mannapuuron väristä telttatakkiaan viininpunaisiin sukkahousuihin.

Oletteko muuten vilkaisseet Subin Iholla sarjaa? Tuollainen reality koskettaa tällaista 23 -vuotiasta, elämässään ehkä joskus hukassa olevaa, naisenalkua. En yleensä nyyhkyttele leffoja tai televisiota katsoessani, mutta Iholla sarja on saanut mut kerran jo kyynelehtimään (saattoi olla myös mun sairastelusta johtuvaa silmien vuotamista) ja muun osan ajasta katson sarjaa mietteliäänä ja iho vähintään jokatoisessa jaksossa kananlihalla. Samaistun aina välillä sarjan nuorempiin tytönheitukoihin ja osan ajasta tunnen myötähäpeää heidän puolestaan. Mä uskon, että kuulun sarjan ydinkohderyhmään, eikä sarjasta saa kiksejä varmaan yksikään mies tai keski-iän ylittänyt nainen. Tai ehkä ne keski-iän ylittäneet naiset tykkää myös sarjasta. Niillä saattaa tulla haikeita muistoja mieleen tai sitten ne vaan ajattelee, että urbaanit naiset on pilalle hemmoteltuja. Iholla on kyllä paljon ajatuksia herättävä sarja. Mielenkiintoista. Raakaa. Ŕehellistä. Pettymyksiä tuottavaa.

Huomenna menen Punaisenristin ihmisoikeuskoulutuspäivään.