Tässä taas esimerkkejä yksin elävän erakon arjesta. Liian kauan kestänyt eristäytyminen muista ihmisistä alkaa käymään mielenterveyden päälle ja alan taas miettimään ihan kummallisin lausein.
Ostin tänään herkullista Valion jugurttia ja - hirveä jugurttisyöppö kun olen - päätin pakastaa puolet purkista ihan vain sen vuoksi, etten tässä tenttijännityksessäni litki koko litraa. Olen pitkään rauhallisin mielin seuraillut, kun pakastelokeroni päivä päivältä umpijääty. Nyt jugurtin pakastamishetkellä umpijäinen keskitalvi pakastelokerossa ei kuitenkaan piristänyt mieltäni, vaan ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että "musta tuntuu ettei mun pakastelokero haluu että mä oon onnellinen". Ajattelin, että lokerolla on jonkinnäköinen kostosuunnitelma mun keväästä iloitsemisen pilaamiseksi. Ihan vain julmuuttaan se nyt jäätyy kun ulkona lumet sulaa ja aurinkopaistaa. Näin ei suinkaan varmastikaan ole tilanne, vaan omaa laiskuuttahan tuosta pakastinlokeron tilanteesta saa syyttää.
Musta tuntuu, että mun aivot menee oikeesti ihan kamalanmoiseen umpisolmuun aina kun liikunta ja sosiaalisetsuhteet jää välistä. Alan näkemään ihan kamalan hassuja ja selkeitä unia, ajatuksenkulku alkaa vetämään jotain yksityistä monologia ja viheltelen ja kikattelen kaduilla. Aivokäyrän varmaan hälyttää jotain pientä mielenhäiriötä aina näin tentin alla, mutta onneksi on tentti pian ohi, niin pääsen taas terveiden kirjoihin.
 |
| Mumsfilibaba! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti