Olen suorittanut pientä onnellisuus pohdintaa ja tullut siihen tulokseen, ettei synkistelyn hetkinä tule vaipua epätoivoon vaan itse pyrkiä löytämään tie omaan onneen. Pienen alavireisyyden uhatessa olen yrittänyt löytää keinoja taklata surulliset ajatukset ja ponnistella auringon takaisin taivaalle.
Olen vienyt ideologiani onnen aktiivisesta saavuttamisesta niin pitkälle, että kaverini kannustamana laitoin tammikuussa ilmoituksen deittipalstalle. Pelkäsin, että minusta tulee katkera ja hapan ihminen, jos en pian tee kasaan kuihtuvalle rakkauselämälleni jotain. Suurin innostus nettitempaukseen oli varmasti pieni yllytyshulluus. Ajattelin, että kaikkea on kokeiltava kerran, joten niin minä sitten kirjoitin pienen lurituksen itsestäni ja laitoin sen kuvan kera deittipalstalle.
Deittipalstan pläräily oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Totesin, että seuranhaku netissä oli lystikäs kokemus, mutta ei todellakaan mitään sen enempää. On hankalaa vakuuttaa miehiä "jätte bra" ja "mycket trevligt" kielellä. Olen aiemminkin törmännyt ulkomailla siihen, että jos natiivi kiinnostuu minusta huolimatta äärimmäisen suppeasta sanavarastostani, ei meillä todennäköisesti ole mitään yhteistä. Minä haluan verbaalisesti lahjakasta ja fiksua seuraa ja sellaisia ihmisiä ei puolestaan kiinnosta ulkomaalainen tytön tättärä, jonka kolme yleisintä lausetta on "vad sa du?", "vad menar du?" ja "nu fattar jag inte". Lisäksi ruotsin opettajani huomautti reilu viikko sitten, etten lopeta lauseitani puhuessani. Lauseiden kesken jättämisen uskoisi haittaavan ihmistä, jota oikeasti kiinnostaa mielipiteeni. Totesin, etten pysty olemaan vielä oma itseni ruotsinkielellä, joten ruotsinkielisen seuran löytäminen jää myöhempään kertaan.
Deitti-ilmoituksesta on seurannut kuitenkin kaikkea hauskaa. Törmään kirjastossa aina välillä yhteen tyyppiin, jolla oli samaan aikaan seuranhakuilmoitus netissä, kuin minullakin. En usko, että hän on minua tunnistanut, mutta minua tirskututtaa aina kun näen hänet lukemassa kirjastossa. Tiedän hänen ilmoituksensa perusteella mm. että hän lukee ekonomiaa ja harrastaa tennistä. Hauskaa tietää faktoja ihmisestä jonkan kanssa ei ole koskaan jutellut.
Opin lisäksi hiukan erilaisista ihmisistä. Oli hauskaa lukea ihmisten haaveista ja kiinnostuksen kohteista. Juttelin mm. ihmisen kanssa, joka oli töissä ikkunatehtaassa ja halusi joku päivä toimia nuoriso-ohjaajana ja myös yhden urheiluhullun talonmiehen kanssa.
Parin viikon nettideitti kokemukseni perusteella voisin yhteenvetona sanoa, että ruotsalaiset miehet ovat vaatimattomia ja asteen ujoja (ainakin tuolla netissä). Poikkeuksia myös löytyy: yhden tyypin kuva-albumissa oli kuva siitä kuinka hän ratsastaa kalahaavilla ja toinen kuva hänestä pukeutuneensa Lucia-neidoksi. Toisella tyypillä oli puolestaan kuva keskiaikainen kauluri kaulassa. Palaten takaisin niihin normaalin tyylisiin miehiin: miehet tekevät kaksi matkaa vuodessa: yhden laskettelureissun ja yhden reissun lämpimään. He harrastavat tennistä tai futista ja ehdottomasti seuraavat jalkapalloa televisiosta. Ruotsalaiset miehet etsivät iloisen avointa urheilullista naista, jonka kanssa laittaa ruokaa ja viettää mukavaa koti-iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti