Taas yhdestä päivästä maailmalla selvitty!
Istun tapoihin kuuluvasti taas koneeni edessä mussuttaen massiivista iltapalaa. Ison salaatin lisäksi olen ladannut työpöydälleni kaiken tärkeän ja tarpeellisen. Pöydältä löytyy mm. pyykinpesuaine, juokseva hunaja, tietokone, sakset, tyhjä kivennäisvesipullo, hiusharja, tulitikkuja, huuhteluainetta, kamera, mehutiivistettä, yksi korvis, huivi, kaurahiutaleita, vartalovoide ja pari maksettua laskua. Luulin että yksin asujan suurin onni on se, ettei muut tiedä kuinka soitkuinen todellisuudessa olen, mutta tässähän minä nyt teille senkin asian itsestäni paljastan. Ehkä ei olisi kannattanut, mutta huvituin itse niin kovasti näkemästäni, että halusin jakaa sen jonkun kanssa.
Nyt alkaa muuten homma rulaamaan täällä Göteborgissa. Kurssikirjallisuutta on mahdotonta lainata kirjastosta, sillä lainattavia kappaleita on vain 2-4 ja meitä opiskelijoita on 250. Olen siis päätynyt ostamaan kurssikirjoja. Halvin tapa, käytettyjen kirjojen jälkeen, on tilata kirjat netistä. Toimitusajan pitäisi olla 2-5 päivään, mutta minä olen odottanut omiani jo kolme viikkoa. Pontevana lakiopiskelijana ilmoitin jo peruvani kaupan, sillä minulla on siihen OIKEUS. Käytin mailissa ihan oikeaa sanastoa ja kaikkea. Olin ihan tosi pro kaikkine prepositio- ja kirjoitusvirheineni. Nettikirjakauppa vastasi tänään, että kirjat on lähetetty ajat sitten ja venaa mua varmasti postissa. Tullessani kotiin puolisen tuntia sitten oli postiluukkuuni kolahtanut kirje postista: "tulkaahan hakemaan jo tämä teidän pakettinne".
Jotain tekemistä asioiden hoitumisen kanssa voi olla myös sillä, että olen tänään virallisesti muuttanut uuteen asuntooni. Käytännössä olen asunut asunnossa kohta kuukauden, mutta kirjani siirtyivät tähän asuntoon vasta tänään.Syy oli se, että alkuperäinen vuokralainen ei saanut virallisesti vuokrata asuntoa eteenpäin kuin vasta kuusi kuukautta sen jälkeen, kun hän itse oli muuttanut asuntoon. Emmy lähti vaihtoon kuitenkin jo tammikuussa, joten sain muuttaa asuntoon jo kuukauden etuajassa. Monimutkainen sotku, mutta täysin arkipäivää kaupungissa, jossa ei ole riittävästi vuokra-asuntoja.
Etenemme koulussa tahtia 400 sivua kurssikirjallisuutta per viikko. En millään pysy lukutahdissa mukana, mutta tuntuu kuitenkin, että sekä kielenhallitsimisessani, että itse asian opiskelussani tapahtuu koko ajan edistystä. Se on mukavaa huomata, mutta silti mieltäni vaivaa aina välillä pieni epävarmuus. Se on vain katsottava tilanne aina päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti