Nyt on ollut taas liian monta päivää perätysten, joina olen istunut ainoastaan kirjastossa ja yrittänyt selvitä kurssikirjallisuudessa eteenpäin. Meillä ei ole luentoja koko tänä viikkona, mutta luettavaa senkin edestä. Olen panostanut kokonaisuuden hahmottamiseen. Käytännössä kokonaisuuden hahmottaminen tarkoittaa sitä, että olen tutustunut tarkasti siihen mitä minun kuuluisi osata, mutta mitä en vielä hallitse tarpeellisella tarkkuudella. Urakan laajuuden tiedostaminen ei ole oloa ollenkaan helpottanut. Olen loppujen lopuksi istunut kirjastossa ja täyttänyt kalenteriani tälle keväälle ja yrittänyt suunnitella miten kaikesta opiskelusta selviydyn. MUTTA tällaista on jokaisen opiskelijan arki todellisuudessa. Opiskelu käy työstä.
Antaakseni hiukan perspektiiviä valitukselleni, kerron hiukan kurssini sisällöstä. Luen Ruotsin lainsäädäntöä liittyen palveluiden, irtaimiston ja kiinteistöjen ostoon. Lakikirjan lisäksi kurssimateriaalina on kasa Korkeimman oikeuden ennakkotapauksia ja AB 04 (standardi sopimus rakennus- ja asennusurakoille). En ole vielä niin syvällä juristien maailmassa, ettenkö ymmärtäisi kuinka tylsältä oikeustieteen opiskelu kuulostaa. Minä kuitenkin nautin -niinä hetkinä kun ymmärrän.
Lukemista riittää ja rutiinit luku-uraksta selviämiseksi ovat muodostuneet jo kauan aikaa sitten. Kirjastoon lähtiessäni tarvitsen mukaani: kurssikirjallisuuden, penaalin, vihkon, tietokoneen, tietokoneen johdon, ennakkotapausvihkon, kurssimateriaalit ja lakikirjan. Pakkaan mukaan lähes poikkeuksetta myös eväät koko päiväksi, sillä lounas opiskelijaruokalassa maksaa melkein saman verran, kuin missä tahansa muussa ravintolassa. Kelan tuilla ei herkutella joka päivä. Kirjaston jälkeen käyn usein salilla, joten kirjastovarusteiden lisäksi laukkuun on mahduttava kengät, pyyhe, housut, paita ja vaihtovaatteet. Tavaraa on niin paljon, että illalla kotiin päästyäni huokaan syvään selvittyäni taas yhdestä päivästä kassien ja nyssyköideni kanssa.
Päivärýtmi muodostuu toiminnoista, jotka elvyttävät aivoni hetkeä edeltäneistä toiminnoista. Ammulla minut saa sängystä ylös ainoastaan ajatus purukahvista ja isosta lautasellisesta kaurapuuroa. Aamiaispöydästä minut saa ylös vain aikainen luento tai takaraivossa tykyttävä huono-omatunto tekemättömsitä koulutöistä. Istun päivän luennolla, josta siirryn kirjastoon, josta lähden vasta kun lukusalin tunkkainen ilma on turruttanut aivon pehmeiksi. Ainoa elpyminen torkahtelusta lukusalissa on liikunta. Juoksen juoksumatolla tunnin saadakseni pääni taas virkeäksi ja paikalleen. Ensimmäiset 20 minuuttia menee melankolian tappamiseen ja seuraavat 40 minuuttia ylisuurten tulevaisuuden suunnitelmien tekemiseen. Juostuani itseni amebasta takaisin ihmiseksi, käyn suihkussa, menen kotiin ja syön nälkäisenä niin paljon kun vatsaani mahtuu ja puolen tunnin päästä vielä lisää. Näin olen elpynyt myös hikisestä treenistä. Ähkystä toivun sammumalla vatsani viereen ja heräämällä taas aamulla ensimmäisenä ajatuksenani purukahvi.
Tiedostan että maailmassa on olemassa myös oikeita ongelmia. Marina auttaa kuitenkin kivasti eteen päin. Pelkästään kirjoittamalla tätä tekstiä olen taas tullut iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti