Rauhallinen joulu

Mun jouluni tulee pitämään sisällään

Sisään hengitystä

Ulos hengistystä

Norah Jonesia repeatilla

rauhaa ja rakkaita

Rauhallinen joulu - olet enemmän kuin tervetullut

One Day

Tällä viikolla on tullut harrastettua romantiikkaa:

Kuulokkeissa: Birdy - Skinny Love

Dvd-soittimessa: One Day

Lautasella: kuningatarjäätelö

Ilmassa: onni ja aurinko

Iholla: järvivesi

Kasvoilla: hymy ja onnen kyyneeleet

Lompakossa: Ruisrock-lippu

Liikenteessä: polkupyörä

Kesälomalla liiotellaan

Kämppistäni nauratti, kun raahasin Turun kaupungin kirjastosta kahdeksan kirjaa ja hymyilin onnellisesti valikoidessani mistä kirjasta aloittaisin luku-urakkani. Olin aiemmin kertonut samaiselle kämppikselle, että minulla oli mennyt kolme kuukautta edellisen kaunokirjan lukemiseen, ja etten ylipäätänsä ollut harjaantunut lukemaan kaunokirjallisuutta. Kämppis naurahti katsellessa kirjapinoani ja kysyi sarkastisesti, että ajattelinko todella palautella kirjoja kirjastoon vielä Göteborgistakin käsin. Sain luku-urakkani ensimmäisen kirjan luettua toissapäivänä ja nyt minulla on kaksi viikkoa aikaa lukea loput seitsemän.

Voin ehkä myöntää, että kesäloma seikoitti pääni kirjastossa. Tunsin suurta vapautta latoessani kirjoja hyllystä vasempaan kainalooni, muodostaen käsivarteni alle parin kilon painoisen kesähurmiopinkan. Olen avannut kirjoista puolet ja todennut, että vain kaksi niistä kelpaa luettavaksi. Ajatukseni ei kai edes ollut lukea kaikkia kirjoja kannesta kanteen. Tuntui vain ihanalta pystyä käyskentelemään kirjastossa ja ajatella, että minä voisin lukea minkä tahansa tässä kirjastossa olevista kirjoista - ilman huonoa omaatuntua.

Kiinnostaako Göteborgissa opiskelu?

Jos opiskelu tai muu vakavamielinen käyskentely Göteborgissa kiinnostaa, löytyy tietoa kyseisestä aiheesta sivulta:

http://goteborginsuomalaisetnuoret.wordpress.com/

Kannattaa tutustua myös Göteborgin suomalaisten nuorten Facebook-sivuun: https://www.facebook.com/groups/170410072979903/ tai Göteborgin suomalaiset nuoret

Kesäviikonlopun päättyminen

Parhaita hetkiä saattavat olla ne, joista ei ole olemassa valokuvaa. Aamupuuroa vaniljajugurtilla ja isokuppi vanhvaa kahvia hämärässä keittiössä arkiaamuna ei vaadi valokuvaa jäädäkseen muistoiksi. Samalla tavalla kuin muistot heräävät mieleen vanhoja valokuvia katsellessa, tuo pidempi vilkaisu keittiön seinällä olevaan julisteeseen mieleen sen aamun kun tokkurassa tuijotimme julisteeseen painettua Manhattanin karttaa ja totesimme, ettemme tienneet New Yorkista mitään. Takana oli huoleton kesäviikonloppu ja näitä tulisi vielä lisää. Elämästä tulee nauttia hetkessä ja parhaita ovat ne hetket, joista ei ole valokuvaa.

Parvekkeella

Turku tuntuu idylliltä. Töistä saapuessani istun kämppikseni kanssa talomme pienellä parvekkeella, minkä kämppis on koristellut värikkäin viirein ja asettanut parvekkeen nurkkaan ison kannullisen kukkivia koiranputkia. Keskitymme kumpikin omaan lehteemme ja luemme ääneen toisillemme hauskoja lehtiartikkelin lauseita. Parveke on varjon puolella, joten ulkona istumiseen ei läkähdy ja tuulenvire heiluttaa viereisen lehden puita tasaisin väliajoin. Parveke on niin pieni, että oven joutuu sulkemaan, jotta toinenkin tuoli mahtuisi parvekkeelle ja joudumme istumaan sääret lomittain, jotta saamme mukavan asennon penkeissämme. Ovi käy vastapäisessä talossa ja seuraamme ihaileva hymy huulillamme, kun naapurin pientä koiranpentua ulkoilutetaan. Nuppu on vasta 11 viikkoa vanha ja vaikuttaa todellisuudessa vielä nuoremmalta. Pentu rojahtaa pepullensa parin metrin välein ja tuijottaa uusia ihmisiä pää vinossa. Koko kotikatumme seuraa Nupun kasvamista, vaikka pentu on ollut omistajallaan vasta pari päivää. Nuppu tuijottaa meitäkin vähän aikaa ja jatkaa sitten matkaansa puolitoista metriä eteenpäin. Tuulenvire puhaltaa ja puunlehdet suhisevat taas toisiaan vasten. Huokaisen, että minun olisi mentävä lenkille. ”Sinuna menisin juoksemaan vasta illalla – nyt on vielä aivan liian kuuma”, kämppis toteaa. Naurahdan, käännän lehden sivua ja nojaudun parvekkeen kaidetta vasten. Menen sitten illalla.

Fröken Nowhere goes Turku

Reissailu ja uusien kaupunkien fiilistely jatkuu. Göteborg on siis niin koettu ja Helsinki todellakin nähty, joten nyt tarvitaan uutta vireyttä systeemiin ja sitä viereyttähän saa muuttamalla uuteen kaupunkiin. Vietän tämän kesän Turussa Aurajoen rannalla loikoillen ja Ruisrokissa rymyten. Päälimmäisenä suorituslistalla on kuitenkin kesätyöt, jotka kutsuvat minua jo parin tunnin päästä. Tämä blogipäivitys tulee siis VR:n junasta matkalla Helsingistä Turkuun. Viime viikko meni pakatessa, siivotessa, hiukan ELSA-riennoissa ja lauantaina vielä puolimaratonilla helteisessä Göteborgissa. Sunnuntaina Göteborgista Helsinkiin singahtelun lisäksi kiertelimme isäni kanssa Paddan-lautalla Göteborgin kanavaverkostossa ja sitä kokemusta suosittelen Göteborgiin eksyville tai siellä vakituisemmin eksyksissä oleville. Nyt on Göteborg jätetty kuitenkin taakse kolmeksi kuukaudeksi ja edessä päin häämöttävät seikkailut täll´puolell ja tuoll´puolell jokkee.

Keksittymisvaikeusksia

Koulutulokset on heittäneet häränpyllyä siitä lähtien kun lopetin lukion ja tenttien kirjoittaminen on ollut yhtä epäonnistumisten juhlaa. Oon vienyt hutiloinnin aivan uudelle tasolle viimeisen vuoden aikana, eikä tentit mene läpi vaikka hampaat on irvessä niin että leukaperiin sattuu. Kouluntilanteen parantamiseksi oon karsinut pois hauskanpitoa, elämästä nauttimista ja oman fiiliksen kuuntelemista. Spontaanin elämästä nautiskelun tilalle olen hankkinut uramenttorin ja henkisen itseni piiskaamisen. Oon laajan ja kauan kestäneen pohdinnan jälkeen tullut lopputulokseen, että mun aika menee nykyään pitkälle huononomantunnon tuntemiseen, ja nuoruuden hukkaan valumisen voivottelulle. Oman elämän pohtiminen vie tietysti aikaa sekä opiskelulta, että elämän elämiseltä. Haluun olla hyvä koulussa ja menestyä, mutta koska lopputulos ei vastaa toivottua, tunnen itseni vaan petetyksi, ja käsi poskella mietin, että mihin tässä ollaan oikein menossa.

Eilen kirjoitin yhden tentin kolmatta kertaa...huonolla tuloksella. Ei taida olla "kolmas kerta toden sanoo" tämän tentin motto. Huolimatta siitä, että seuraavaan tenttiin on vain reilu viikko, nautin eilen elämästäni ja ystävistäni ensin kahvilan terassilla ja sen jälkeen oluen äärellä myöhään yöhön. Kavereiden kanssa istuskelu ja ihmisten ilmoilla pyöriskely tuntui HYVÄLTÄ. Miten nautinkaan kavereiden näkemisestä, small talkista baarin vessajonossa, auringonpaisteesta liikaa maksaneen kahvin ääressä, hyvännäköisten ihmisten viattomasta vilkuilusta ja turhille jutuille nauramisesta. Jopa henkinen morkkis kaikenlaisista tyhmistä eilisillan lausunnoista tuntui kaiken eilisen hauskan arvoiselta. Totean vain, että tuntuu todella vaikealta yhdistää stressipinteessä päntääminen kaiken sen kanssa mikä tekee mut onnelliseksi. Kirjastossa vietettyjen päivien jälkeen istun kotonani (ja joskus jopa niiden kirjastopäivien aikana) kaivaten kaikkea, minkä löytäisin ja saisin jos istuisin kahvilla ja nauraisin ystävieni kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin - istun kirjastossa vain, koska todella haluan valmistua juristiksi. En halua siis lopettaa opiskelua istuakseni kaikki päivät kahvilla ja yöt oluella. Olen vain sitä mieltä, että mun on todella muututtava ja tehtävä muutoksia, jotta mä selviän näistä opinnoistani ja samalla elän elämääni. Ei ole mitään hyötyä istua kirjastossa miettien kaikkea mikä on kirjaston ulkopuolella. Sen sijaan kannattaisi muuttaa elämää niin, että elämässä olisi jotain sisältöä kirjaston ulkopuolella, jotta voi keskittyä siellä kirjastossa elämän sijasta opiskeluihin ja kirjaston ulkopuolella opiskelujen sijasta elämään.

Vaatteet vaihtoon

Kävin  tänään Naturskyddsföreningenin järjestämässä vaatteiden vaihtopäivässä. Tapahtumassa ei tapahtunut mitään tarinan arvoista, ja järjestelyiltään tapahtuma muistutti isoa ja kaottista itsepalvelu kirpputoria, mutta ajatus tapahtuman järjestämisestä oli niin hieno, että ajattelin jakaa uutisen kanssanne. Vaatteiden vaihtaminen toimi sellaisella periaatteella, että jokainen toi mukanaan max. viisi omaa vaatettaan ja luovutti ne vastaavaa lipukemäärää vastaan tapahtuman järjestäjille. Lipukkeilla "kirpputorilta" sai viedä vastaavan määrän vaatteita kotiin, kuin mitä oli tapahtumaan tuonutkin. Minä vein vaatteidenvaihtopäivään mm. itselleni liian pienet kumisaappaat sekä vanhan talvitakkini. Vastineeksi sain kaksi neuletta ja yhden mekon. Paikan päällä olisi saanut ilmaiseksi vaatteiden kustomointiakin, mutta minä tyydyin vaatteisiin sellaisina kuin ne olivat. Yli jääneet vaatteet luovutettiin kuusi tuntia kestäneen tapahtuman jälkeen eräälle ruotsalaiselle seconhand vaateketjulle.

En tiedä löytyykö vastaavia tapahtumia Suomesta, mutta nyt Valtterin kirpputorinkin lopetettua kaoottisen kattavalle vaateiden vaihdolle voisi olla jopa kysyntää.

epärationaalista ja hullua

Askel on hyvin kevyt kun sitä menee ja ihastuu

epärationaalista ja hullua

tunteesta pääsee eroon ainoastaan hehkuttamalla päähänpistoaan rakkaudeksi

Miss Li - Dancing the whole way home

Tuli tänään jälleen todettua, että mulla menee pasmat sekaisin kaikenlaisista karismaattisista vekkuleista, jotka puhuvat vakavista asioita pilke silmäkulmassa. Poden vieläkin sellaista alkuteini-iän sydroomaa, jonka tuloksena ihastun kaikenlaisiin täysin omasta todellisuudestani poikkeaviin henkilöihin. Mun sydämmeni tykyttää lähes poikkeuksetta ihmisille, jotka kaukaisuudessaan ja habitukseltaan rinnastuvat julkkiksiin. Olen sydämmeltäni kyynikko, enkä usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta jotain ihmeellisen nopeatempoista mielenmenettämistä on kyllä olemassa, sillä muussa tapauksessa en istuisi tässä vihellellen yllä olevaa laulua.

Bryssel

Olin jonkin aikaa sitten ELSAn opintomatkalla Brysselissä. Kaupunki oli mukava  ja sopiva kaupunki kiertää turistiletkassa suklaakaupasta, vohveliständille ja siitä sitten mussuttamaan simpukoita. Suosittelen reissua Brysseliin jos nätit talot ja hyvä suklaa kiinnostaa. Mun mielestäni arkkitehtuuri oli ajoittain henkesalpaavaa, ja matkustaminen kaupungissa helppoa. Opintomatkakohteena Brysseli ei loppujen lopuksi antanut paljoakaan, sillä EU pitää samat luennot Parlanmentissa ja Komissiossa, huolimatta ryhmästä tai ihmisten kiinnostuksista. Luennot pidetään ryhmän omalla kielellä, joten edes kielipylpyä ei ole tarjolla. Ei ollut kamalan jännittävää kuulla samat asiat huonosti ja vielä huonommin selitettynä kaksi kertaa saman päivän aikana. Oltaisiin saatu sama luento paremmin omalla yliopistolla. Suosittelen, että EU-kierrosten sijasta suuntaatte Brysselin oikeustalolle. Pytinki on upea koossaan ja arkkitehtuurillisesti todella hieno, ja parhaassa tapauksessa oikeustalolla saa vartialta ohjatun kierroksen oikeussaleihin, jos ilmoittaa olevansa erityisen kiinnostunut.

 

Kyllä Ruotsissakin osataan

Suomalaiset ovat monessa mielessä tunnettuja runsaasta alkoholin käytöstään, mutta tämän viikonlopun viski- ja olutmessut Svenskamässanilla ovat osoittaneet, että kyllä Göteborgissakin osataan juoda. Humalan ilmentyminen vaihtelee tietysti yksilöstä riippuen suloisen tahattomasta hiprakasta, ällöttävään häseltämiseen, ja olen törmännyt kumpaankin näistä muodoista tämän viikonlopun aikana. Eilen jututimme kavereiden kanssa hellyttävää kaverikaksikkoa, jolle oli käynyt hiukan hullusti viskin maistelutilaisuudessa. Kaksi desilitrallista laatu viskejä ja muutama tuopillinen mielenkiintoisia uusia panimo-oluita oli kajahtanut perheenisien päähän aivan niin kuin jälkiviisaasti arvata saattaa. Miehet voivottelivat kädet poskiinsa nojaten, että miten tässä nyt näin oli päässyt käymään, mussuttaen samalla messuilta ylihinnalla ostamiaan oliiveja ja 10 kruunun hampurilaisiaan. Kuuntelimme miesten tarinaa suurella ymmärryksellä ja toivotimme matkaa jatkaessamme mukavat illanjatkot.

Tänään tilanne Svenskamässanin ympärillä oli aivan toinen. Asfaltilla mönki vaikka minkälaisia örveltäjiä ja luulen, että puolet porukasta eivät edes tienneet missä olivat tai mistä tulivat. Loiva kaartelu kadun laidasta toiseen oli enemmän sääntö kuin poikkeus tänäiltana. Seurasin kotimatkallani kolmen henkilön miesporukkaa, jotka lauloivat yhteen ääneen ja kieppuivat kaulakkain. Yksi miehistä tosin istui pyörätuolissa, ja huomalatilaan sutheutettuna, hyvin huterassa sellaisessa. Miehet olivat kätevästi kasanneet pyörätuolissa istuvan miehen syliin ison kasan messuilta napattuja tuoppeja ja laseja ja iloitsivat ryöstösaaliistaan. Seurasin menoa kauhistuneena, mutta poikien vauhti vain kiihtyi ja muuttui heitteläväksi ja pian pyörätuolin tasapaino keikahti takapyörille. Hetkessä koko porukka oli kasassa maanpinnassa - pyörätuolissa istunut mies alimmaisena. Menin tietysti apuun ja autoin porukkaa nousemaan kivetykseltä. Kaatuessa olisi voinut käydä pahemminkin, mutta miesten örvellys oli kaatumisesta huolimatta yhä iloista. Nostin tuopit sivuun ja kun ryhdyimme nostamaan kasan alimmaista takaisin pyörätuoliin, vetäisi mies vielä povaristaan pari sherrylasia ja naurahti. Lasit eivät olleet, ihme kyllä menneet rikki, mutta kyllä ihmetellä saattaa mikä on viskihöryissä olevan miehen logiikka, kun keskivartalo vuorataa humalatilassa erilaisilla snapsilaseilla. Toivon että miehet pääsivät kotiin. Örvellys ei ole siis kansalaisuudesta vaan enemmänkin siitä juodun alkoholin määrästä kiinni.

Joskus en vaan ymmärrä

Joskus en vaan ymmärrä mitä ihmettä täällä Pohjois-Euroopassa tapahtuu. Mikä mahtoikaan olla ajatus, kun Tanskassa päätettiin kuvata ohjelmasarja, jossa kaksi gubbea istuu sohvalla, toljottaa nakuja naisia ja puhuu näiden muodoista. Hyvä kysymys.Tunnen, että tällaiset lievästi sanotusti kummalliset keksinnöt on jotenkin todella pohjoismainen juttu. Idea oli varmaan alunperin todella hyvä ja kantaaottava, mutta toteutus on ällöttävä.

Linkkiä ohjelmasta näette tästä tästä

Ruotsalaista uutisointia ohjelmasta näette tästä

# lycka

Onni on...

Popittaa Scandinavian Music Groupia

Olin unohtanut miten hyvää musiikkia yhtye tekee.

Nämä kappaleet on "ihan kuin mun elämä"

Upeat tekstit

Paistaa pinaattilettuja perjantai-iltana

Pitsireunuksen saadakseen tulisi sekoittaa voita ja öljyä

Lähteä koulusta kello 15 

Istua kanavan rannalla ja juoda halpaa energiajuomaa hyvässä seurassa

Ja karata sitten oluelle kansantaloustieteilijöiden kanssa

Onni on popittaa Scandinavian Music Groupia ja 

tajuta miten onnekas sitä on

Tenttipallo

Tenttien tekeminen tässä kolmantena opiskeluvuotena muistuttaa aikalailla tennisottelua seinää vastaan.  Nämä mun tenttiyritykseni ovat kuin sellaisia neon-vihreän-keltaisia, kovia tennipalloja, jotka pongahtavat aina takaisin. Vastustaja ei ota mitään syöttöä vastaan. Mitä kovemmin palloa yrittää heittää, sitä kovempaa pallo tulee takaisin, ja parhaassa tapauksessa kimpoaa vielä takaraivoon niin että vihlasee. Ei siinä mitään. Kyllä minä jaksan leikkiä. Vaikuttaa vaan siltä, että tätä heittotaitoa täytyy alkaa opettelemaan sille tasolle, että noi mun tenttipallot menemään sitä seinästä rytinällä läpi, ja osuu mielummin sitä tiedekuntaa takaraivoon.

Eilen, tänään ja aivan varmasti huomenna

Älä syö lihaa, osta aina ekologisin tuote, nuku tarpeeksi, jos sen voi tehdä viidessä minuutissa, tee se heti, sano "ei" sokerille ja tekaistuille makeutusaineille, älä syö hiilareita, kasvissyöjiä ei kestä muuten kukaan, ole joustava, aikatauluta arkesi, liiku, kaikki on vaan priorisoinnista kiinni,ole vastuullinen, irroittele, halveksu turkiksia, älä ole nipo, vihaa timantteja, laihdu, älä puhu itsestäsi, mieti ympäristökysymyksiä, älä tuhlaa, koskaan ei voi käydä liikaa suihkussa, säästä vettä, näytä aina edustavalta, ole omaperäinen, erotu, älä tee itsestäsi numeroa, mikä sä luulet olevasi?, hymyile, älä ole toope, ole sosiaalinen, ole hiljaa, keskity opiskeluun, älä lennä, hanki kavereita, herkut on pahasta, salli, tiedosta, älä ole pessimisti, kävele portaat, älä ole naiivi, älä hikoile, ole itsenäinen, anna itsestäsi, älä ole feministi, tee kompromissi, ole ehdoton, unelmoi, keskity tähän hetkeen, tunne rajasi, think outside of the box, sivisty, kuluta, näytä nätiltä, älä alistu, tiedä mitä tahdot. Niin. Tiedä mitä tahdot.

Kappalellinen musiikkia

Törmäsin 8track.com sivulla tällaiseen uuteen tuttavuuteen. Kappale ei siis ole mikään uusi (Come as you are - Nirvana), mutta Yunasta en ollut kuullut aiemmin. Googlen mukaan kysymyksessä on malaysialainen singer-songwriter. Oikein mukavaa kuunneltavaa opiskelun ohessa.

Yuna - Come as you are

Sunnuntain vinkit

Kirja

Leijapoika - Khaled Hosseini

Moni teistä on varmasti jo lukenut kirjan tai nähneet kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, mutta te jotka että vielä ole eksyneet afgaanipojan elämän mielenkiintoiseen maailmaan: tehkää se mahdollisimman pian. Olen kirjassa vasta sivulla 135, mutta olen vakuuttunut että kirja tulee olemaan mielenkiintoinen viimeistä sivua myöten. Olen lukenut samalta kirjailijalta kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa, joka kuuluu ehdottomasti lempikirjojeni top kolmoseeni, joten odotukseni myös tälle kirjalle ovat korkealla.

Sarja

Girls

Sarja kaipaa paljon sulattelua ja jopa aika pitkän tylsistyneen iltapäivän, sillä sarja ei koukuta ensimmäisten jaksojensa perusteella. Girls toimii kuitenkin samanlaisena terapiamuotona, kuin Sinkkuelämää 2000- luvun alussa. Sarjassa on paljon samaistumispintaa, mutta kukaan ei halua myöntää olevansa täysin yhdenkään tytöistä kaltainen. Jaksoissa ja tytöissä on särmää ja samankaltaista avointa todellisuutta heijastavaa raadollisuutta, kuin Sinkkuelämää naisissakin. Sarjan rosoisuus, rumuus ja rehellisyys saa minut miettimään myös omia asioitani aika ajoin. 

Iltapala

Yritän tietoisesti tehdä pientä pesäeroa oman kirjoitteluni ja ökymimmien muotibloggailujen välillä, mutta nyt sorrun ihan samanlaiseen kirjoitteluun kun muutkin blogitytsyt. Täältä pesee! Hyvä treenin jälkeinen iltapala on sötkötys, johon tulee maustamatonta jugurttia, kaurahiutaleita, rusinoita, kanelia ja kardemummaa. Hyvää ja herkullista. Olen joutunut lataamaan maustevarastoani uusiksi kun kanelia kuluu useampi teelusikallinen  viikossa. Jugurttia mä olen aina ylikäyttänyt, vaikka mitään kaneli-kardemumma sötköjä en aiemmin oo kauheasti tehnytkään. Tässä mössön ainesosat.

Maustamatonta jugurttia + kaurahiutaleita + rusinoita + kanelia + kardemummaa

sötkötä kamat sekaisin ja mussuta

mukaan voi laittaa myös raejuustoa tai kaurahiutaleet voi korvata raejuustolla

mums!

Tee jos uskallat

Herää aikaisin ja mene ulkoilemaan heräävään kaupunkiin. Itse tyypillisesti nukun aina kello kahdeksaan,  mutta olen nauttinut ihan kamalasti parista aikaisesta aamusta ja kävelystä raikkaassa aamussa.

Askel askeleelta

Kidutettuani kanssamatkustajiani koko matkan Uppsalasta Göteborgin keskustaan "minä-minä-minä"-tarinoillani, tulin lopputulokseen, että mun  on aloitettava taas kirjoittamaan blogin puolelle. Kaikki dialogini tuttujen ja tuntemattomien kanssa ovat muuttuneet jälleen monologeiksi minun suunnaltani ja toivon, että blogin puolelle kirjoittelu rauhottaisi maanisen itsekeskeistä tarinointiani. Puolustukseni totean, että blogin parissa ihmiset voivat itse päättää kiinnostavatko minun tarinani heitä vaiko ei.

Olen ottanut blogihiljaisuuden aikana taas askelia kohti ruotsalaistumista. Lempi karkkini on vaihtunut Fazerin salmiakista vadelmaveneisiin ja Polly-karkkeihin. En olisi koskaan uskonut ostavani mitättömän muotoisia, kummallisen värisiä ja keinotekoisilta maistuvia karkkeja irtokarkkihyllystä vapaaehtoisesti,  mutta tässä  minä nyt mussutan näitä pinkkejä vadelmaveneitä. Myös ajanvietteeni ovat muuttuneet. Vietän lauantai-illat kuntosalin juoksumatolla hölkötellen ja kävellen kaksi tuntia putkeen nähdäkseni Euroviisukarsinnat loppuun asti, muskelimiesten hyrrätessä samoissa aikeissa viereisillä juoksumatoilla. Se pieni pisara nolostunutta suomalaista minussa tajusi kuitenkin koko tilanteen koomisuuden, vilkuillessani ympärilleni ja tajutessani, että olimme muodostaneet treenihirmujen kanssa Melodifestival (Ruotsin Euroviisukarsinnat) kisakatsomon kuntosalin juoksumattonurkkaukseen. Kyllä ajatus minua hiukan kuvottikin, mutta suurimmaksi osaksi vain nauratti. Hassua on myös se, että mikään ei ole mielestäni enää outoa, kummallista tai tuomittavaa, vaan huomaan kommentoivani asioita sanoilla:  jännittävää, mielenkiintoista ja "jahaaa". Ilmaisut pyöristyvät mitä kauemmin Ruotsissa asuu. Siinä vaiheessa kun ruotsalainen koulusysteemikään ei enää saa osaltani kummaksuntaa aikaseksi, on aika hakea jo kansalaisuutta ja samalla tunnustautua monarkian kannattajaksi. Siihen on onneksi vielä muutama hetki aikaa.

Tuntuu aikas hyvältä palata taas blogin pariin.

Postia Suomesta

Minulle tuli reilu vuosi sitten salaperäinen paketti postissa. Laatikko oli koristeltu Marimekon Unikko-kuvioin, eikä paketti painanut kiloa tai paria enempää. Avasin paketii innolla, sillä tiesin sen tulevan kotimaasta, ja sisältävän jonkin yllätyksen. Hämmennys on melko neutraali sana kuvailemaan olotilaani, kun nostin paketista kolme paria alusvaatteiksikin kutsuttavia pitsihepeniä. Äitini oli muistanut minua Funky Ladyn alennusmyynnissä, ja pistänyt paketin postiin jo seuraavana päivänä. Meidän äiti on kyllä kaikessa omalaatuisuudessaan rakastettava ilmestys. Luoja tietää, mitä mamman päässä liikkui alelaareilla, mutta kiitollisena olen käyttänyt paketista paljastuneita hepeniä, ja ne kuuluvat ehdottomiin lemppareihini. Pölkkärit pujahtaa päälle aina kun tarvitsen hiukan itsetunnonkohotusta, tai muutoin tuntea oloni hyväksi.

Äidiltä tuli taas jälleen paketti tällä viikolla. Äiti oli vinkkailut syntymäpäivästäni lähtien, että lähettäisi minulle "pienen synttäripaketin". Hain laatikon postista tiistaina, ja vaikka tiesin, että paketista saattoi paljastua mitä vain, avasin paketin jo suoraan postikonttorilla. Jos alusvaatteet hämmästyttivät minua reilu vuosi sitten, niin tämä kehityskulku alusvaatteista uusimman paketin sisältöön vasta hämmentääkin. Paketista paljastui kahden paidan, korujen ja sukkahousujen lisäksi kaksi kokovartalo sukkaa eli siis kaksi tiukkaa toppia, jotka oli suunniteltu muokkaamaan ihraisesta möllykästä kurvikaan laiheliinin. Otin tämän vinkkinä. Kun nuorinainen on 22-vuotias niin ihrat kelluu vielä mukavasti pitsiviritelmissä, mutta kun ihminen täyttää 24- vuotta, on talimakkarat parempi kerätä napakkaan pakettiin nailonkorsetin sisälle. On se hyvä, ettei tarvitsella arvotuksellisesti kriiseillä rupsastavasta kropasta, kun viesti tulee suoraan mammalta naapurivaltiosta.

Tästä überanalysoinnista, ja naljailusta huolimatta olen oikein iloinen (enkä ollenkaan loukkaantunut) korsettipaidoistani. Olen pakannut pyöristyneen keskivartaloni nyt joka päivä turvalliseen pakettiin, ja ajattelin tehdä niin kunnes paidat jäävät minulle pieneksi.

Blogi jää lomalle

Hyvät ystävät ja sukulaiset!

Pistän tämän blogin hetkeksi nyt telakalle. Kirjoittaminen on kivaa, mutta kirjoittamisesta on alkunut menemään hiukan maku ja innostus. Voi olla, että palaan blogin pariin sitten kun kirjoittaminen taas innostaa. Mukavaa vuotta 2013!

Vaalea kaksio

Olin tänään auttamassa kaveriani ja hänen avopuolisoaan muutossa. Olihan se ihan mukavaa nostella laatikoita ja surffailla hissillä, mutta päälimmäisenä minulle jäi mieleen kuitenkin asunnon ihanuus. Olen koko päivän pyöritellut mielessäni tuon 50-luvulla rakennetun kerrostalokaksion nurkkia ja ihania yksityiskohtia. Kaikki kaappien avaimista parvekkeeseen ja olohuoneen ovenkarmin pyöreään muotoon, on saanut minut huokailemaan ihastuneita pihahduksia. Totesin kaverilleni jo eteisessä, että voisin hyvin kuvittella ostavani asunnon kaltaisen kodin. Asunnon keittiössä on yhä alkuperäinen kaappikalusto ja vaatekaapit avataan avaimilla. Eteisen siniharmaa tapettikin sai minut rakastumaan asuntoon vain entistä enemmän. Olen iloinen ystäväni puolesta, että hänellä on noin kaunis koti.

Joku noissa vaaleansävyisissä kaksioissa kuitenkin on! Minä selkeästi haluaisin elämää ihanassa vaaleansävyisessä kaksiossa, sillä kaikkina kateellisina päivinäni minä näen unia, joissa asun milloin kenenkin kaverini vaaleassa kaksiossa. Heitä on siis useita! Tunnen monta ihmistä, jotka elävät minun unelmaani! He asuvat ihanan poikaystävänsä kanssa vaaleassa kaksiossa, jossa on parketti ja ihana tunnelma. Olen onnellinen kavereideni puolesta, ja kun he yksi toisensa jälkeen muuttavat vaaleisiin kaksioihinsa, tulee minulle vain yhä selvemmäksi, että niin minäkin haluan...sitten joskus.

Viime vuonna kyselin hirveästi kavereilta ja muilta tahoilta, että mitä tytskyn tulee olla tehnyt ennen kuin täyttää 23 -vuotta. Keräsin jonkinnäköistä tehtävälistaa asioista, jota katu-uskottavan 23 -vuotiaan oli tulla tehnyt ennen vuosien täyttämistä. Suoritin eräänlaista siirtymätraditiota kakskakkosesta kakskolmoseen, ja loppujen lopuksi en edes suorittanut minulle annettuja tehtäviä. Nyt lähestyy sitten seuraavat synttärit. Olen lopettanut kaikenlaisen magian liittyen uusiin vuosiin, uusiin alkuihin ja syntymäpäiviin. Sitä paitsi 24 on ihan mitätön luku (siinä missä 23:kin)!

Vaikka olen luopunut synttärimagiasta, voin silti myöntää, että sydämmeni skippasi pari lyöntiä, kun tiistaina tein jotain mitä en koskaan ennen ole tehnyt. O´ou?!! Ostin second hand turkista. Ansaitsisin satikutia!

Syitä miksi ansaitsisin tuntea huonoa omaatuntoa
A. se, että turkki on jo kahteen kertaa käytetty (itse eläin ja sen jälkeen edellinen omistaja), ei ole mikään tekosyy sille, miksi turkiksen ostaminen olisi jotenkin vähemmän paha juttu
B. tarvitsisin uudet housut, eikä rahaa saisi siksi laittaa mihinkään turhiin ekstempore osotoksiin
C. turkikset on tantoille? No, olenhan pian sentään 24- vuotias täti-ihminen (viitaten siis tässä nyt vain ikääni, eikä ollenkaan sukulaissuhteisiin)


PS. Tapasin ruokakaupassa maailman mahtavimman perheen! Perheen mahtavuus tuli esille etenkin siinä, että perheen äiti kutsui minua "TYTÖKSI valkoisessa kaulaliinassa"! Muita mahtavia asioita perheessä oli se, että perheen juniori, kaksivuotias Kajsa, kosi äitiänsä kauppajonossa, ja äiti vain kohteliaasti kieltäytyi kosinnasta ja kertoi, ettei äidin kanssa voi mennä naimisiin. Kajsan tivatessa syytä, vastasi äiti, että se nyt vain olisi hiukan kummallista. Maksettuani ostokseni, pakkasi Kajsan isoveli (ehkä 6 -vuotta) minun kirjastoevääni laukkuuni ja toivotti mukavaa päivänjatkoa :)

Hinku

Uusi hinkuni olisi hakea vaikutteita pukeutumiseen eri 1900-luvun aikakausilta! Hienot lettikampaukset, nutturat ja naisellisempi pukeutuminen ei tunnu suoralta kädeltä vielä minun jutulta, mutta pienen kypsyttelyn jälkeen haluaisin pukeutua hiukan mielikuvituksekaammin, vaikutteita suomifilmeistä napaten. Vilkuilin jouluna vanhoja suomalaisia elokuvia, ja ihastuin elokuvien tunnelmaan, näyttelijöiden terveisiin mittoihin ja muotoihin ja käsikirjoitusten viehättävyyteen. Nyt haluaisinkin onkia jostain netin uumenista vanhoja suomifilmejä iltojeni ratoksi. Katsohaan tekin tästä.

Lomailut Suomessa

Parhaat hetket lomalta Suomessa:

Joulunvietto perheen kanssa Järvisydämmessä, Rantasalmella oli paras asia koko vuonna 2012. Ulkona oli paukkupakkanen, mutta tunnelma sisällä mökissä lämmin ja tunnelmallinen. Vietimme joulua isolla porukalla. Joulupöydän ääreen istutuivat: Vilma-mummi, Raija-mummi, äiti, isä, eno, pikkuveli, veljen tyttöystävä sekä minä itse. Mökki oli vuokrattu ja ruokatarjoiluista vastasi Järvisydän, joten koko joulu meni rentoutuessa ja rauhoittuessa. Liukkaat tiet saivat koko porukkamme köpöttelemään varovasti matkan mökiltä aamupalalle, mutta talvinen sää toi vain lisätunnelmaa koko pyhään. Perinteisten jouluruokien lisäksi söimme hienon joulupäivän illallisen, minkä viinisomelierina toimi enoni, Tomi. Erinomaisen seuran, Järvisydämmen taidokkaan kokin ja enoni pettämättömän viinimaun ansiosta ilta oli ikimuistoinen. Ruokailujen lisäksi nautimme joulutunnelmoinnista kodassa, löylyistä savusaunassa ja happihyppelyistä järven jäällä. Minulla oli korkeat odotukset joululle siitä lähtien kun kuulin, että joulu vietettäisiin vuokramökillä, mutta odotukseni ylittyivät moninkertaisesti. Ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa syvään kiitokseksi heille, jotka tekivät joulunvieton Järvisydämmessä mahdolliseksi.

Minulla oli kunnia joululomani aikana osallistua meksikolaisen oikeustieteellisendelegation vierailuun Helsingin yliopistolla. Ilta oli todella inspiroiva ja ainutkertaisuudessaan kertakaikkisen mielenkiintoinen. Sain kutsun vierailulle Suomessa asuvalta meksikolaiselta juristilta, Alfredo Gonzalez Hernandezilta, joka oli järjestänyt lakiopillisen viikon. Viikon ohjelmaan kuului vierailu mm. Korkeimmassa oikeudessa, Oikeusministeriössä ja Helsingin yliopistolla, mutta itse pääsin osallistumaan vain viimeisenä iltana. Vierailun aikana keskusteltiin pääasiallisesti rikosoikeudellisista kysymyksistä ja prosessioikeudellisista muutoksista Meksikossa. Keskustelu oli äärimmäisen rikasta ja ajatuksia herättävää. Ajatustenvaihto kahden eri oikeusjärjestelmän välillä rikastutti varmasti kumpaakin osapuolta.Yliopistolla vierailun jälkeen illastimme ravintola Ainossa

 Aivan huippu juttu oli myös ystävien tapaaminen! Sydän suorastaan pakahtuu, kun muistaa kuinka ihania ihmisiä mulla on kavereina! Kun viettää aikaa rakkaitten ja ihanien ihmisten kanssa niin tajuaa kuinka onnellinen sitä saakaan tästä elämästä olla, ja muistaa taas jälleen mikä elämässä on tärkeää. Ystävien kanssa hengailu muistuttaa myös siitä kuka minä oikeasti olen. Tunsin todella olevani kotona, kun keskustelu pikkujouluissa luiskahti taas ihmisyyden pohjamutiin, ja helsinkiläisten aatteiden puolustamiseen.Yökyläily yläaste kavereiden kanssa Kalliossa joulun välipäivinä ruokki sekin sielua koko seuraavaksi vuodeksi. Fajitakset Eerikinkadulla, Scrable, aamiainen ja kirpparikierros oli parasta mitä ihminen voi joulun jälkeen tehdä!

Haluan kiittää jokaista ihmistä erikseen ja yhdessä, jotka osallistuivat siihen, että loma Suomessa oli mahtava. Kiitos äiti, isi, Jaakko, Annina, Vilma-mummi, Raija-mummi, Tomppa, Sanna, Elina, Pauliina, Pauli, Nika, Veera, Karo, Anni, Aliisa, Marianna, Sandra, Joanna, Arttu, Alfredo, Heidi, Markus, Saara, Kaisa, Anne ja kaikki muut.

Onnelista vuotta 2013!