Spring för livet

Kuuntelin aamulla ennen kirjastoon lähtöä hiukan ruotsalaista musiikkia, jota olin seikkailullani Spotifysta löytänyt. Kajareista alkoi pauhamaan Sara Vargan Melodifestival (ruotsalaisten Euroviisu karsinnat) kappale Spring för livet. Laitoin biisin repetille ja aloin jo näpyttelemään linkkiä kappaleesta kaverini Facebook seinälle. Onneksi kuuntelin lyrikkaa tarkemmin ennen linkittämistä, sillä linkki olisi voinut saada aivan turhia lisämerkityksiä parisuhteessa olevan kaverini seinällä. Kappaleessa lauletaan, miten  kenenkään ei kuulu hyväksyä parisuhdeväkivaltaa vaan ainoa ratkaisu on vain kääntää selkänsä ja lähteä pois suhteesta. Laitoin saman linkin inboxin kautta, välttääkseni väärinymmärryksiä.

Spring för livet. Voimakkaasti sanottu, mutta erittäin hienoa, että tällaisia kappaleita tehdään. Kappaleen sanoma on tärkeä ja tapa, jolla asia ilmaistaan hieno. Kaiken lisäksi kappale on oikein nätti. Laitan linkiksi kappaleen studioversion, koska itse Melodifestival-esityksessä naisen ääni värisee, eikä kappale mene nuotilleen. http://www.youtube.com/watch?v=AKXR0mR9raE

Sara Varga på Melodifestivalen

Valitsin Googlen kuvahausta tahallisesti hiukan plastiikkakirurgiaa korostavan kuvan Sara Vargasta ja toisaalta, kuva on Melodifestivalenista, joten voitte kuvitella tämän näköisen kaunottaren laulamassa linkittämääni kappaletta. Ei ole ihan mikään luomu Svensson tämäkään artisti, mutta ehkä emme nyt arvostele ihmistä hänen ulkonäkövalintojensa perusteella. Kaunis ja merkityksellinen kappale. Piste.


Ps. Kirjoitin otsikkoon aluksi Spring får livet eli siis hiukan pyllylleen. Tänään kysyin myös vaatekaupassa, että "får jag pröva"(voinko todistaa), får jag prova (voinko sovittaa) sijasta. Ei olisi kannattanut selkeästikään skipata ruotsintuntia eilen. Myyjä onneksi ymmärsi minua oikein hienosti.

Opiskelua kevät auringossa

Humanistisen kampuksen/Centralbibliotekin pihalta

Kuka sanoo, ettei opiskelupäivinä voisi nauttia auringonpaisteesta ja hyvästä säästä. Opiskelin aamupäivän auringossa asuntoni parvekkeella ja iltapäiväksi menin lukemaan humanistisen tiedekunnan kampuksen kirjastoon, jossa on paljon mukavia lukupaikkoja suurten ikkunoiden edessä. Minulla tuli suorastaan kuuma istuessani aurinkolasit silmillä kirjaston nojatuoleissa, välillä lepputtaen lukemisesta väsyneitä silmiäni aurinkoisessa ulkomaisemassa. Mukavaa, ettei tenttilukemisenkaan vuoksi tarvitse luopua säästä nauttimisesta ja kevään tulon ihastelemisesta.

Paahteinen keskittymiskeskukseni

Mulla on käynnistynyt tällä viikolla testi, jonka mukaisesti luen sekunttikellon täsmällisesti 6 tuntia 30 minuuttia aktiivista lukuaikaa per päivä. Kertausta, pissataukoja tai lounaspausseja ei ole laskettu mukaan tuohon aikaan. Yritän pitää itseni ahkerana ja jakamaan lukemisurakkaa ja taakkaa tasaisemmin, ettei tarvitse sitten panikoitua tenttien lähestyessä.

Keskustelu bussissa

Istuin bussissa tänään naisen viereen, joka aloitti spontaanisti keskustelu säästä. Vaihdoimme pari sanaa kauniin ja aurinkoisen päivän kääntymisestä koleaksi illaksi, mutta sääpuheenaiheen päätyttyä tahdoin vielä  jatkaa keskustelua naisen kanssa. Skippasin tänään puolet ruotsintunnista, joten ajattelin kompensoida pienen kielenharjoitusvajeen tämän herttaisen rouvan kanssa.

Naisella oli kirkuvanpinkit ryppyiset huulet ja kaikin puolin huoliteltu ulkonäkö. Hän avasi koko keskustelun sanomalla tarvitsevansa korvatulpat, koska takapenkin pojat melusivat liikaa. En kuitenkaan tarjonnut naiselle mukanani olleita, kirjastopakettiini sisältyviä, korvatulppia, vaan päädyin vain päivittelemään huligaanien rasittavuutta. Pienen sää keskustelun jälkeen kävimme läpi naisen saamia traumoja eläinaktivistien turkissabotaaseista. Rouva paheksui kovasti eläinaktivistien kampanjoita, jotka rajoittivat hänen turkistensa käyttömahdollisuuksia. Koko Göteborgista ei kuulemma enää löydy turkisliikkeitä ja se on eläinaktivistien vika. Nainen oli myös hyvin valveutunut Suomessa vaalien alla käytävästä kielikeskustelusta. Hänen mukaansa kenenkään ei tarvitsisi lukea ikinä ´venäjää. Ruotsi sen sijaan oli hänen mukaansa aivan mahtava kieli. Suomalaisilla on hänen mukaansa paljon paremmat mahdollisuudet täällä Ruotsissa kuin mitä Venäjällä voisi olla. Ruotilla on paljon enemmän annettavaa. Tiesiköhän nainen, että parhaat mahdollisuudet suomalaisella on Suomessa?

Yritin puolustella toisaalta Suomessa käytävää keskustelua: Suomessa on kuntia, joissa ei ole ruotsinkielistä ihmistä nähtykään ja jotka toisaalta vilisevät venäläisiä mökkeilijöitä ja ostosmatkalaisia. Venäjä tuo Suomeen kaiken kaupan kannalta paljon enemmän rahaa kuin Ruotsi. Ruotsinkieli kouluissa on vanha perinne, josta yritetään pitää kynsin ja hampain kiinni ja kysymys siitä kumpi on rationaalisesti katsottuna hyödyllisempää: pakottaa koko kansa opiskelemaan ruotsia, vaikka puolella väestöstä olisi suurempi hyöty venäjänkielestä vai antaa ihmisille mahdollisuus päättää omat kielivalintansa ja sitä kautta saada parhain hyöty koulussa oppimastaan, on kyseenalaista. Koska itse asun ja opiskelen Ruotsissa olin tietysti rouvan kanssa samaa mieltä. Ruotsin osaaminen avaa ovet muuhun pohjolaan. Kun osaa ruotsia, voi ehkä ymmärtää vähän tanskaa ja norjaakin ja muutenkin pääsee messiin tähän "hiihtäminen, purjehtiminen, kalastaminen ja tunturit"-fiilikseen.

Venäjän kielestä pääsimme venäläisiin. Kun mainitsin, että venäläiset tekevät Suomeen myös ostosmatkoja, nainen innostui kertomaan asioista omia kokemuksiaan. Hän oli ollut Silja Linen risteilyllä Tukholmasta Helsinkiin kuusi vuotta sitten ja silloin hän oli ollut puolisonsa kanssa turkisostoksilla Helsingissä. Samassa kaupassa oli kuulemma ollut suuri joukko rikkaita venäläisiä, jotka olivat ostostelleet enemmän kuin hän!Nainen päivitteli, että he olivat olleet tilanteessa todella ihmeissään. Venäläiset olivat kuluttaneet rahaa kuullemma oikein todenteolla, mikä nyt ei tule toisaalta uutisena suomalaiselle tai etenkään Helsingissä asuneelle.

Nyt kun asiaa miettii, nainen taisi elää ajatuksissaan hyvin vahvasti vanhoilla vuosikymmenillä. Hänen maailmassaan venäläiset ovat selkeästi köyhiä ja suomalaisten on opittava ruotsia, jotta pääsemme Ruotsiin paremman tulevaisuuden perässä. Meillä oli kuitenkin todella hauskat keskustelut. Lisäksi sain vinkkejä huokeista ruokakaupoista. Kiva täti oli!

Rakkaudesta Göteborgiin

Eilinen oli aivan upea päivä. Kirjaston sulkeuduttua kävelin ympäri Göteborgia, hymyilin vastaan tulijoille ja hengitin tätä ihanaa kaupunkia. Mun vanhemmat olivat parisen vuotta sitten Göteborgissa pidennettyä viikonloppua viettämässä ja kun he tulivat matkaltaan, he ilmoittivat, että Göteborg on varmasti kaupunki, josta pitäisin. Äiti ja isi olivat oikeassa. Mä rakastan tätä kaupunkia. Koko sielu täyttyy ilosta ja onnesta, kun seikkailee kauniina kevät päivänä Göteborgin aurinkoisilla kaduilla.

Aloitin kaupungin kiertelyni urheilemalla itseni Hagan takana sijaitsevan korkean kukkulan päällä sijaitsevan Skansen Kronanin juurelle. Ylhäältä oli aivan mielettömän hienot näkymät ja kukkulan päältä näki helposti myös Göta-joen toiselle puolelle Hisingenin saarelle (jossa olen aiemmin täällä blogissa kertonut asuneeni viime syksynä). Siellä Kronanin juurella minä ja kaikki muut turistit nautimme laskevan auringon säteistä. Sulauduin kamerani kanssa erinomaisesti joukkoon.

Näkymiä kukkulan päältä

Hagan kaupunginosa kuvan etualalla

 Jatkoin matkaani Linnén kaupunginosaan, joka on ehdottomasti lempipaikkani koko Göteborgissa. Linnéssä on aivan upeita taloja ja paljon kivoja ravintoloita, eikä ole siis ihme, että asunnot alueella ovat asuntomarkkinoilla todella haluttuja ja kysyttyjä. Sitten kun mä oon iso, niin mä muutan Linnén.

Linnégatan ja "ettan" (mun ratikka kotoa kaikkialle)

Kirkko Linnégatanilla

Päivä päättyi upeasti Linnéterassille, jossa käytiin Riikan ja Julian kanssa syömässä. Istuttiin koko ilta lämpölamppujen alla ulkona ja nautittiin hämärtyvästä illasta puhuen kavereiden keskisiä juttuja. Sponttaanisti järjestetty istuskeluilta oli todella jotain, mitä olin taas pitkän opiskeluviikon jälkeen kaivannut. Kaiken lisäksi ruoka oli todella hyvää, eikä ollenkaan kallista. Maksettiin ruuastamme 100 kruunua per lärvi ja kokonaisuudessaan ilta maksoi ehkä 20 euroa. Ilta ehdottoman hyvin täytetty.

Annos suorastaan pursuaa pohjoismaalaisuuttaan. Mums!

Kevättä rinnassa

Kas tässä ihastuttava kevät päiväni kuvina kuvailtuna. Erityiskiitos Julialle ja Riikalle ihanasta päivästä!

Opiskelua kirjastossa

 Julia pelasti minut tunkkaisesta kirjastosta pienelle jäätelötauolle. Avattiin vuoden 2011 jäätelökausi Hagassa sijaitsevan Bräutigamsin itsetehdyllä jäätelöllä. Testasimme Lemoncaken, Cheesecaken ja passionhedelmän makuiset jäätelöt. Bräutigams saa meiltä hyvät arvostelut, mutta ei missään nimessä voita Helsingin jäätelötehtaan jäätelöitä. Haaveiltiin Helsingin jäätelötehtaan tuuteista omien tötteröidemme äärellä. Upea jäätelökevään avaus! http://www.brautigams.se/

 Tallustelimme hiukan Hagassa, ennen  kuin palasin takaisin kirjastoon lukemaan. Kahvilat ovat jo asettaneet terassinsa täyteen laajuuteen ja ihmiset nauttivat auringosta, pienestä tuulenviimasta huolimatta.

Todisteita kukka saldosta. Istuimme sitten istutuksissa ja nautimme auringonpaisteesta ennen paluuta sisätiloihin. Pienen happihyppelyn jälkeen oli sielu ja mieli tuulettunut ja tämä tyttö valmis palaamaan kirjojen pariin. Parin tunnin lukemisen jälkeen kirjasto sulkeutui ja matkallani kotiin nappasin vielä alla olevat kuvat. Ihana päivä kerta kaikkisesti!

Kevät on täällä!

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin! Näin tänään maassa ensimmäiset kukkaset ja hikoilen talvitakissani ja kaulaliinassani. En voisi paljoakaan onnellisempi olla. Nyt heitän tenttikirjat hetkeksi syrjään ja lähden Julian kanssa jäätelölle.

Päivän piristys: Muumi-paketti

Pieniä vastoinkäymisiä sisältänyt päiväni sai todella mukavan päätöksen, kun kotiin tullessani noukin postilaatikostani äitini Suomesta lähettämän paketin. Yritän malttaa huomiseen asti ennen kuin avaan paketin, mutta saa nähdä osaanko pitää näppejäni erossa. Paketin ulkokuori pelkästään ilahdutti minua niin paljon, etten uskalla avata pakettia suurempien ilonkouristusten pelossa. Hymyilyttää aina kun vilkaisenkin pakettia. Ihana päätös päivälle!

  

Ah, kuinka suomalaista sydäntäni lämmittää tällainen Muumi-paketti. Huomenna on ehdottomasti näytettävä kuva myös Lilakselle ja muille koulukavereille, jotka kutsuvat minua Muumipeikoksi.

Kesätyöpotututuksen selätys

Olen taas saavuttanut stressitason K2sen. Viime viikolla mulle soitettiin yhdestä todella kivasta ja mukavan haastavasta kesätyöstä. Keskustelumme oli tasolla: "sun palkkasi on tämä ja työtehtäväsi nämä. Kivaa että pääset meille töihin". Keskustelu käänsi suuntaa 180 astetta, kun puheenaiheeksi tuli kesätyön aloittamisajankohta. Työnanataja olisi toivonut, että olisin aloittanut jo paria viikkoa aiemmin kuin mitä minulla on mahdollisuus aloittaa. Työnantaja lupasi palata vielä asiaan, mutta tänään soittaessani ja kysyessäni, onko minua valittu, sain tietää, ettei minua voidakaan palkata juuri aikataulujeni vuoksi. Nyt harmittaa ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Minun on saatava kesätöitä rahoittaakseni ensi vuoden opintoni. Olen huippu stressaantunut ja hukassa tulevaisuuteni suhteen. Miun on vain seistävä valintojeni takana ja keskittyttävä siihen mikä on tärkeää. Stressi on suurin viholliseni ja sille minun on vaan haistatettava pitkät ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy. On epämukava tunne olla hukassa, mutta tunne on kohta minulle jo niin tuttu, että alan olla pian mestari sen selättämisessä. Koko tämä minun blogini perustuu sille ideologialle, että asiat aina järjestyy ja elämä kuljettaa. On siis vaan rentouduttava ja keskityttävä siihen osaan elämää, mihin voi vaikuttaa. Suoralla suomenkielellä tämä tarkoittaa, että mars kurssikirjojen pariin!

Kuvia kotoa

Heips!

Sain kaveriltani toiveen laittaa hiukan kuvia kodistani tänne blogiin. Asun alivuokralaisena kaverini koulukaverin kämpässä ja vuokraan asuntoa kalustettuna. Sänky, lipasto ja tilpehöörit ovat minun, mutta muuten ja suurimmaksi osakseen, ovat tavarat alkuperäisen asukaan omia.

Eteinen ja veskiksen ovi

Opiskelunurkka. Mulla ei ole verhoja.

Budha-patsas Kambodzasta ja ruusut iltalenkiltä

Viime kurssin kirjat ja materiaalit. Joutavat kirpputorille.

Home is where your bed is. Maailman paras paikka.

Asuntoni töpselikeskus

Kansallisvelvollisuudet suoritettu

Valmiina koulupäivään: lakikirja olalle heitettävässä pussukassaan ja eväät pakattuna mukavasti vanhoihin ruokapurkkeihin

Kävin tänään aivan huippu-super-über tylsän luentoni jälkeen äänestämässä Suomen Göteborgin konsulaatissa. Konsulaatin tilat sijaitsee Göteborgin pääostoskeskuksessa, ja pääsinkin erinomaisen hyvin äänestystunnelmaan etsiessäni konsulaattia suuressa väentungoksessa. Ajattelin vain iloisena, että onpas eduskuntavaalit saaneet tänä vuonna äänestäjät liikeelle. Ruotsalainen ostoskansa ei kuitenkaan seurannut minua vaaliuurnille asti, mikä voi olla toisaalta ihan hyväkin juttu. Olisi voinut käydä köpelösti, jos kello 14 aikoihin ostoksilla oleva ruotsalaismassa olisi päässyt vaikuttamaan Suomen poliittiseen tulevaisuuteen.

Äänestämään oli kuitenkin löytänyt pari konjakkiin menevää rouvaa ja yksi karaoken kantis. Joko minulla vain sattui huono tuuri, että 10 minuuttisen äänestysvisiittini aikana paikalle vain sattui muutama pullonpohjan nähnyt suomalainen, tai sitten stereotypia viinaan menevistä suomalaisista todella pitää paikkansa. Upeeta kuitenkin, että he olivat tulleet äänestämään. Muut ruotsinsuomalaiset opiskelijat ovat kertoneet, että konsulaatissa on joutunut ajoittain ihan jonottamaankin, päästäkseen äänestämään. Olen todella iloinen, että ulkosuomalaiset ottavat kotimaassa tapahtuvat vaalit tosissaan. Hienoa!

Äänestämässä käyminen oli todella hauskaa ja jännittävää. Varsinaisen äänestysprosedyyrin lisäksi äänestämisestä erityistä teki ruotsinsuomalaiset fiinit rouvat, jotka toimivat vaalivalvojina. Heistä suorastaan huokui ruotsalainen ystävällisyys ja positiivisuus. Ruotsalaista tapaa olla iloinen ja mukava, ei huomaa ennen kuin joku toimii ruotsalaisen mallin mukaisesti suomenkielellä. Jotenkin rouvista vain näki, että he ovat asuneet Ruotsissa jo useita vuosia. Vaikka vaalivalvojien ystävällisyys menisikin vain hilpeän vaalitunnelman piikkiin, olivat naiset joka tapauksessa ruotsalaistuneet. Vaalilipuke laitettiin kirjekuoreen "så där" ja lauserakenteet olivat täysin ruotsin kieliopin mukaiset. Naiset olivat aivan ihania! Jotenkin se vain lämmitti sydäntä kun sai olla kosketuksissa todellisten ruotsinsuomalaisten kanssa; sekä siis vaalivalvojien, että äänestäjien. Oli hauskaa ja suloista jutella suomeksi ihmisten kanssa, jotka joutuivat hakemaan sanoja ja puhuivat ruotsalaisella nuotilla. Ihan oikeasti tämä ei ole mikään dissaus vaan puhdasta ihastelua vain.

Postini todella tulee Saksan kautta

Olen aiemmin valittanut blogissani, että Suomen Nordea lähettää kaiken postini tänne Ruotsiin Saksan kautta. Kysymyksessä ei ole poikkeus, vaan sääntö! Soittaessani joulukuussa Nordeaan tiedustellakseni, onko kaksi viikkoa aiemmin pyytämäni nettipankkitunnukset jo lähetetty, osasi Nordean asiakaspalvelu suoraan ilmoittaa postini mahdollisesti hukkuneen johonkin Saksan postitoimistoista. Vastaus ei ollut aivan sen mukainen, kuin mitä olin odottanut, soittaessani Göteborgista Helsingissä sijaitsevaan pankkiini. Lentokoneet kuitenkin lentävät vakiolinjaa näiden kahden kaupungin välillä usean kerran päivässä.

Sain tänään taas postia Nordeasta ja todistukseksi Nordea järjen vastaisista postikulusäästöistä, nappasin kuvan kirjekuoren postileimasta.

Deuteche Post, Port payé 60544 Frankfurt ALLEMAGNE

Lihapulla-punajuurisalaatti EXPLOSION

Kirjoittelin tuossa viikko sitten havainnoistani kirjastossa ja kummastelin lihapulla-punajuurisalaatti-leipää, joka on ilmeisesti aika suosittu kombo täällä Ruotsissa. Tyypillisesti en saa kauheasti palautetta koskien yksittäisiä teksejä, mutta lihapullat ja punajuurisalaatti sämpylän välissä sai muutaman lukijan puolustamaan tuota erikoista makunautintoa. Sain muuan muassa suomenkielisen Sisu-radiokanavan toimittajalta Jukalta sähköpostia, jossa Jukka kertoi punajuurisalaatin ja lihapullien olevan mitä mainioin yhdistelmä. Pienimuotoinen gallup todisti, että myös muut leipää maistaneet pitivät yhdistelmää oikein yhteen sopivana. En voinut muuta, kuin uskoa yleistä mielipidettä ja myöntää, että olin tuominnut lihapullat ja punajuurisalaatin aivan liian aikaisin. Otin haasteen vastaan ja päätin antaa ruotsalaiselle lounasleipä-kombolle mahdollisuuden.

Tahdoin antaa leivälle parhaat mahdolliset lähtökohdat, jotten tuomitsisi sitä liian kevyin perustein. Niinpä suuntasin Hagan kahviloihin ja yritin löytää herkullisen näköistä lihapulla-punajuurisalaattileipää. Kierrettyäni pari lupaavaa kahvilaa ja torjuttuani yhden einespullilla täytetyn vehnäpatongin, nälkäni kasvoi kuitenkin niin suureksi, että päätin tyytyä saman ketjun leipään, kuin mistä alunperin lihapulla-punajuurileipä keskustelu alkoikin. Painelin 7Eleveniin ja maksoin lihapullapatukastani 43 kruunua eli noin viisi euroa. Istuin kirjaston edessä olevalle puistonpenkille ja nautin lounaani auringon paisteessa.

Tuomioni: Hyvältä maistui. Tykkään lihapullista ja punajuurisalaatista, tosin usein erikseen ja hyvin harvoin leivän välissä. Leipä maistui kuitenkin oikein hyvältä, eikä nälkä tullut enää koko loppu päivänä. Ainut miinus annettakoon leivästä huivilleni pursuneen punajuurisalaatin aiheuttamasta tahrasta, mutta tahrakin lähti ihan vain pesemällä pois. Ei mitään deittiruokaa, mutta muutoin ihan kelvollista ravintoa. Mumsfilibabba (todella hassun hauska ruotsalainen tapa sanoa "nam")!

Teidän iloksenne laitan kuvaksi tällaisen siistimmän ja nätimmän version leivästä

Leipomista, koulua ja leffa

Meillä on Julian kanssa menossa leffamaraton. Käytiin reilu viikko sitten katsomassa Black Swan ja viime viikon perjantaina vuokrattiin viikoksi kolme elokuvaa, joita ollaan nyt yksi kerrallaan katsottu Julian luona. Tänään katsottiin ruotsalainen Psalm 21, joka hämmensi kauhullaan ja kummallisuudellaan. Paljon rumia naamoja, pikkusen Raamattua ja hitusen insestiä ja pedofiliaa. Plussaa oli ruotsalaiset näyttelijät ja etenkin hyvin treenattu pappi. Viisi tähteä illasta ansaitsee kuitenkin vain seura ja taivaallisen maukkaat keksit.

Heräsin tänään aamulla kello 6.30. Olin nukkunut hiukan huonosti ja ilmeisesti olin vielä herätessäni jossain kummallisissa unihöyryissä, niin että leivoin ensi töikseni taikinallisen sämpylöitä. Siinä heräillessäni mussuttelin sitten itse leivottuja sämpylöitä ja yritin saada ajatustani kulkemaan liian lyhyiden yöunien jälkeen.

Aikainen herätys kostautui koulussa, sillä tajuntani ei pysynyt kynän perässä, kun yritin jäljentää luennoitsijan kilpailuoikeutta koskevia Power Pointeja. Onneksi en ollut ainoa, jolla meni ohi puolet luennosta, toljottaen kaavioita suu ammollaan. Pienten oikeustieteenopiskelijoiden päät menevät täysin sekaisin, kun yhtäkkiä pykälien väliin aletaan sekoittamaan jotain talousmarkkinoita ja tuottavuuden maksimointia. Nou Nou NoU. Luentomuistiinpanoni ovat yhtä suurta tuherrusta. En hahmota mitään osaa kilpailuoikeudesta, sillä muistiinpanoista puuttuu kokonaan kaunis jono pykälänumeroita, joka normaalisti kulkee vihkoni vasemmassa reunassa.

Kilpailuoikeus tuntuu kuitenkin huippu siistiltä oikeusalueelta. Alalla liikuu paljon rahaa, eikä kiiltoa opiskelutovereiden silmissä voinut olla huomaamatta, kun luennoitsija antoi esimerkkejä summista, joita eri yritykset olivat joutuneet maksamaan rikottuaan kilpailulainsäädäntöä. Meitä opiskelijoita on moneen lähtöön. En kiellä, etteikö ala kiinnostaisi minuakin. Ainut ongelma alalle ajautumisessa on kuitenkin täysin olematon kauppatieteiden tuntemukseni. Onneksi vielä ekana vuonna ei tarvitse päättää mihin osa-alueeseen sitä tulevaisuudessa erikoistuu. Olen kokenut jokaisen tähän astisista oikeudealoista omakseni.

Päätän iltaani nyt täällä kotona kirjoitellen blogia ja mussuttaen vähän lisää leipomiani sämpylöitä. Blogin kirjoittaminen toimii hyvänä terapiana ja vastapainona kamalalle ruotsalaiselle kauhuleffalle. Toivotaan, ettei pahat papit ja möröt tule mun uniini.

Aprillipilasta

Heipsan Gänget!

Suurin osa on jo tunnistanut "Suuri päätös"- postauksen aprillipilaksi ja niille jotka eivät tekstiä ole vielä juksaukseksi huomanneet, ilmoitan nyt tässä, ettei mikään osa tekstistä pidä paikaansa. Yhä tähtään siis juristiksi, eikä minulla mitään halmstadilaisia nettimiehiä.

Olen tuntenut oloni hiukan ilkeäksi ihmiseksi aprillipilani jälkeen, sillä pila on mennyt monelle täysin todesta. Äitini sanoi saaneensa sydänkohtauksen lukiessaan tulevaisuuden suunnitelmistani ja moni on lähettänyt minulle tsempaavia viestejä, koskien päätöstäni. Olen ollut hyvin otettu kaikista tsemppausviesteistä mitä olen ihmisiltä saanut ja toisaalta potenut hiukan syyllisyyttä ihmisten huijaamisesta. On kuitenkin ihanaa huomata, että saisin tukea kyllä päätöksilleni, jos nyt päättäisin vaihtaa suuntaani. Toivon ettei kukaan pahoittanut mieltään ja että voin pistää juksaamisen täysin aprillin piikkiin. Onneksi aprillipäivä on vain kerran vuodessa. Pusi pusi kaikille!

Sunnuntai sängyn pohjalla

Vietän laiska sunnuntaita sängyn pohjalla katsoen Ruotsin Talentia. Ohjelmassa esiintyi bändi nimeltä Bemsha. Suosittelen ehdottomasti! Löytyy niin Spotifysta kuin MySpacesta. http://www.bemsha.se/
http://www.youtube.com/watch?v=mPE-GrLUoUU&feature=player_embedded

Suuri päätös

Aivan kaikille tämä ei tule yllätyksenä, mutta olen päättänyt hakea tänä keväänä uuteen opiskeluohjelmaan. Vaikka oikeustieteenopinnot ovat sujuneet täällä Göteborgissa hienosti, olen kuitenkin hiljalleen tajunnut, ettei oikeustiede yleisenä aineena ole täysin minun juttuni. Haluan tulevaisuudessa muuttaa maailmaa ja auttaa ihmisiä, en tehdä sopimuksia suurten yhtiöiden välillä ja tulla sokeaksi kuusi numeroisille luville.

Pohdintani on kestänyt nyt useamman viikon ja olen päättänyt, että haen ihmisoikeuksien kandiohjelmaan Halmstadin högskolaniin. Opiskelu tapahtuu puoliksi ruotsiksi ja puoliksi englanniksi. Jännittävintä ohjelmassa on kuitenkin se, että ohjelmaan sisältyy kaksi neljän kuukauden harjoittelujaksoa ulkomailla. Ensimmäisen vuoden opiskelut sisältävät vain teoriaopintoja, mutta toisen vuoden opinnot alkavat harjoittelulla jossakin valitsemassaan Afrikan maassa (taatusti heillä on rajattu tarjonta harjoittelupaikkoja, mutta kuitenkin) ja kandi päätetään harjoitteluun Latinalaisessa Amerikassa. Olen ottanut jo hiukan selvää, että minulla olisi mm. mahdollisuus suorittaa viimeinen harjoittelu Brasiliassa. Olen super hyper innoissani!

Rationaalinen ei päätökseni missään nimessä ole. Kun nyt lopetan opintoni oikiksessa, heitän hukkaan yhden vuoden opinnot, kaikki luomani kaverisuhteet ja yhden vuoden Kelan tukia. Työllistymismahdollisuuteni ihmisoikeusohjelman jälkeen ovat paljon huonommat, kuin jos olisin valmistunut juristiksi, mutta minun on nyt vain seurattava sydäntäni. Parempi tajuta tämä asia nyt, kuin vasta valmistumisen jälkeen.

Ilmoitan päätöksestäni nyt julkisesti, jotten voisi enää perääntyä. Olen soudannut ja huovannut päätökseni kanssa niin kauan, että pää alkaa hiljalleen hajota. Riskin ottaminen ei ole vahvin puoleni, joten kaipaan repäiseviä tekoja saadakseni varmuutta päätöksilleni. Nyt päätöksen tehtyäni oloni on kuitenkin mitä mainioin.

Lopetan oikiksen kurssit vasta tämän lukukauden jälkeen, joten minulla on vielä kaksi tenttiä edessäni. Saa nähdä miten päätökseni vaihtaa opiskeluohjelmaa vaikuttaa opiskelumotivaatiooni. Valitsen todennäköisesti kirjastossa istumisen sijasta Amnestyn kokoukset ja kieliopini hiomisen. Kurssit minun on kuitenkin suoritettava saadakseni Kelan tuet.

Lievää panikkia tässä kuitenkin pukkaa. Päästäkseni ohjelmaan sisään, on minun suoritettava yliopisto-opintoihin valmistava englanninkurssi ja lopuksi Cambrige Exam, jonka pohjalta todistan englanninkielen taitoni ja kelpoisuuteni opiskelijana. Olet tilannut harjoitusmateriaalit jo netistä ja ensiviikolla aloitan opiskelut koetta varten. Kielikoe on 26.4 Halmstadissa.

I

Asunnosta minun ei onneksi tarvitse huolehtia, sillä pääsen todennäköisesti asumaan erään internetissä tapaamanin miehen luo. Olemme viestitelleet nyt muutaman viikon ja tyyppi vaikuttaa todella mukavalta. Hänen tyttöystävänsä on muuttamassa asunnosta ulos ensi viikolla ja olemme suunnitelleet, että menisin parin viikon päästä viikonloppu visiitille Halmstadin. On hyvä oppia tuntemaan uusi opiskelukaupunkinsa ennen muuttoa

Viimeisinkin tentti läpi!

Yksityisoikeus A-kurssi läpi! Jes! Nyt voi hyvillä mielin lähteä kirjastoon lukemaan seuraavaa tenttiä varten, kun tietää ettei ole ainakaan edellisestä kurssista uusintaa edessä. On tullut todistettua, että minä pääsen kyllä tenteistä läpi, kun niin vain päätän. Olen ainoastaan yhdessä tentissä tuntenut oloni super varmaksi ja se tentti menikin erittäin hyvin. Loput tentit olen vetänyt läpi ajatellen, että on vaan annettava kaikkensa, vaikka tilanne ei kauhean hyvältä näytäkään. Rutistus on aina palkittu, sillä jokaisen Rambo-hengellä tekemäni tentin olen aina läpäissyt.

Oi kuinka nautinkaan opiskelukavereiden hämmästyneistä naamoista, joka kerta kun ilmoitan, että olen läpäissyt viimeisimmänkin tentin. Yritän kuitenkin nyt vaan niellä pirullisuuteni ja pitää jalat tiukasti maanpinnalla. Parasta mitä voin tentin läpäisystä repiä irti on tsemppi jatkaa opiskelua seuraavaa tenttiä varten.

PS. toivon todella, että olen katsonut nyt listat oikein ja minulla on ollut oikea kokelasnumero. Emme siis saa tuloksia omalla nimellämme, vaan numerolla, jonka olemme saaneet kokeessa. Muistaakseni tarkistamani numero oli oikea, ja toisaalta 2203:n saamat pisteet olivat myös niin alhaiset, että se voi todennäköisesti ollakin minun tenttini. 2203 ainakin epäonnistui samassa kysymyksessä kuin minäkin. Todella toivon, että mulla on oikea kokelasnumero ;)

Ps2. 15 min myöhemmin. Oli oikea numero :) Läpi meni.