Meillä on Julian kanssa menossa leffamaraton. Käytiin reilu viikko sitten katsomassa Black Swan ja viime viikon perjantaina vuokrattiin viikoksi kolme elokuvaa, joita ollaan nyt yksi kerrallaan katsottu Julian luona. Tänään katsottiin ruotsalainen Psalm 21, joka hämmensi kauhullaan ja kummallisuudellaan. Paljon rumia naamoja, pikkusen Raamattua ja hitusen insestiä ja pedofiliaa. Plussaa oli ruotsalaiset näyttelijät ja etenkin hyvin treenattu pappi. Viisi tähteä illasta ansaitsee kuitenkin vain seura ja taivaallisen maukkaat keksit.
Heräsin tänään aamulla kello 6.30. Olin nukkunut hiukan huonosti ja ilmeisesti olin vielä herätessäni jossain kummallisissa unihöyryissä, niin että leivoin ensi töikseni taikinallisen sämpylöitä. Siinä heräillessäni mussuttelin sitten itse leivottuja sämpylöitä ja yritin saada ajatustani kulkemaan liian lyhyiden yöunien jälkeen.
Aikainen herätys kostautui koulussa, sillä tajuntani ei pysynyt kynän perässä, kun yritin jäljentää luennoitsijan kilpailuoikeutta koskevia Power Pointeja. Onneksi en ollut ainoa, jolla meni ohi puolet luennosta, toljottaen kaavioita suu ammollaan. Pienten oikeustieteenopiskelijoiden päät menevät täysin sekaisin, kun yhtäkkiä pykälien väliin aletaan sekoittamaan jotain talousmarkkinoita ja tuottavuuden maksimointia. Nou Nou NoU. Luentomuistiinpanoni ovat yhtä suurta tuherrusta. En hahmota mitään osaa kilpailuoikeudesta, sillä muistiinpanoista puuttuu kokonaan kaunis jono pykälänumeroita, joka normaalisti kulkee vihkoni vasemmassa reunassa.
Kilpailuoikeus tuntuu kuitenkin huippu siistiltä oikeusalueelta. Alalla liikuu paljon rahaa, eikä kiiltoa opiskelutovereiden silmissä voinut olla huomaamatta, kun luennoitsija antoi esimerkkejä summista, joita eri yritykset olivat joutuneet maksamaan rikottuaan kilpailulainsäädäntöä. Meitä opiskelijoita on moneen lähtöön. En kiellä, etteikö ala kiinnostaisi minuakin. Ainut ongelma alalle ajautumisessa on kuitenkin täysin olematon kauppatieteiden tuntemukseni. Onneksi vielä ekana vuonna ei tarvitse päättää mihin osa-alueeseen sitä tulevaisuudessa erikoistuu. Olen kokenut jokaisen tähän astisista oikeudealoista omakseni.
Päätän iltaani nyt täällä kotona kirjoitellen blogia ja mussuttaen vähän lisää leipomiani sämpylöitä. Blogin kirjoittaminen toimii hyvänä terapiana ja vastapainona kamalalle ruotsalaiselle kauhuleffalle. Toivotaan, ettei pahat papit ja möröt tule mun uniini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti