Kesätyöpotututuksen selätys

Olen taas saavuttanut stressitason K2sen. Viime viikolla mulle soitettiin yhdestä todella kivasta ja mukavan haastavasta kesätyöstä. Keskustelumme oli tasolla: "sun palkkasi on tämä ja työtehtäväsi nämä. Kivaa että pääset meille töihin". Keskustelu käänsi suuntaa 180 astetta, kun puheenaiheeksi tuli kesätyön aloittamisajankohta. Työnanataja olisi toivonut, että olisin aloittanut jo paria viikkoa aiemmin kuin mitä minulla on mahdollisuus aloittaa. Työnantaja lupasi palata vielä asiaan, mutta tänään soittaessani ja kysyessäni, onko minua valittu, sain tietää, ettei minua voidakaan palkata juuri aikataulujeni vuoksi. Nyt harmittaa ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Minun on saatava kesätöitä rahoittaakseni ensi vuoden opintoni. Olen huippu stressaantunut ja hukassa tulevaisuuteni suhteen. Miun on vain seistävä valintojeni takana ja keskittyttävä siihen mikä on tärkeää. Stressi on suurin viholliseni ja sille minun on vaan haistatettava pitkät ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy. On epämukava tunne olla hukassa, mutta tunne on kohta minulle jo niin tuttu, että alan olla pian mestari sen selättämisessä. Koko tämä minun blogini perustuu sille ideologialle, että asiat aina järjestyy ja elämä kuljettaa. On siis vaan rentouduttava ja keskityttävä siihen osaan elämää, mihin voi vaikuttaa. Suoralla suomenkielellä tämä tarkoittaa, että mars kurssikirjojen pariin!