Tahdoin antaa leivälle parhaat mahdolliset lähtökohdat, jotten tuomitsisi sitä liian kevyin perustein. Niinpä suuntasin Hagan kahviloihin ja yritin löytää herkullisen näköistä lihapulla-punajuurisalaattileipää. Kierrettyäni pari lupaavaa kahvilaa ja torjuttuani yhden einespullilla täytetyn vehnäpatongin, nälkäni kasvoi kuitenkin niin suureksi, että päätin tyytyä saman ketjun leipään, kuin mistä alunperin lihapulla-punajuurileipä keskustelu alkoikin. Painelin 7Eleveniin ja maksoin lihapullapatukastani 43 kruunua eli noin viisi euroa. Istuin kirjaston edessä olevalle puistonpenkille ja nautin lounaani auringon paisteessa.
Tuomioni: Hyvältä maistui. Tykkään lihapullista ja punajuurisalaatista, tosin usein erikseen ja hyvin harvoin leivän välissä. Leipä maistui kuitenkin oikein hyvältä, eikä nälkä tullut enää koko loppu päivänä. Ainut miinus annettakoon leivästä huivilleni pursuneen punajuurisalaatin aiheuttamasta tahrasta, mutta tahrakin lähti ihan vain pesemällä pois. Ei mitään deittiruokaa, mutta muutoin ihan kelvollista ravintoa. Mumsfilibabba (todella hassun hauska ruotsalainen tapa sanoa "nam")!
Teidän iloksenne laitan kuvaksi tällaisen siistimmän ja nätimmän version leivästä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti