keskiviikko 23. marraskuuta 2011

2011-11-23

Tälläista tämä on. Yhtään en haluaisi opiskella ja voisin vaan istua täällä kotona kynttilän valossa ja katsoa nettiTVtä. Kiitos! Siinä olisi mun hotsitukset. Lorvistelu ei kuitenkaan käy päinsä kun opiskeltavaa olisi ja peppu se vaan leviää viikosta toiseen. Olen tässä tahkonnut yhtä hyvitystehtävää koskien viime viikolla missaamaani pakollista seminaaria (olin Suomessa) ja todennut taas, että ei tämä Ruotsi suju. Plääh!
 Tämän päivän kuulumiset on, että vedin lounaalla sokerihumalat kun koulussa tarjottiin paljon ilmaisia leivonnaisia ja muuta mussuttamista. Meillä on koulussa menossa kaksi päivää kestävä Gadden-messu, joka on eräänlainen ekonomien verkostoitumistapahtuma. Messuilla on esittelyssä eri työantajia ja siellä voivat sitten ahkerat ekonomit kiertää tutustumassa tulevaisuuden työnantajiin ja jaella käyntikorttejaan. Itsekin kävin hiukan jutustelemassa veroviranomaisten kanssa kansainvälisestä verotuksesta (josta en tiedä yhtään mitään) ja hymyilemässä muutamalle yrityksen edustajalle karkkilaarien äärellä. Gadden järjestetään vuosittain ja tällä kertaa olin kyllä huomaavinani, että messuun ollaan tänä vuonna panostettu enemmän. Juristiopiskelijakin kiittää kun messuilla pääsee mussuttelemaan ilmaisilla korvapuusteilla ja lettusilla. Ja joo, oli se luentotarjontakin parempi tänä vuonna.

Ei tämä päivä ihan turha ole ollut. Olen jutellut muutaman erittäin mukavan ihmisen kanssa ja saanut maailman mukavimman "sä oot varmaan Suomesta kommentin". Istuin messuilla erään naisen viereen mussuttamaan korvapuustiani, kun nainen avasi keskustelun. Keskustelimme pitkään yritysjuridiikasta ja markkinoinnista ynnä muista aikuisten jutuista, ilman että kumpikaan mainitsimme mistä olemme kotoisin, vaikka kumpikin puhuimme ruotsia ulkomaisella korostuksella. Jossain keskustelun lomassa nainen kuitenkin kehui kaulakoruani ja kysyi, että onko koruni Suomesta. Sanoin, että olin ostanut korun täältä Göteborgista, jonka jälkeen nainen sanoi koruni muistuttavan kovasti Kalevala korua. En ollut sanallakaan sanonut olevani Suomesta, mutta melko ystävällisen diskreetisti nainen kuitenkin ilmoitti minulle tietävänsä taustastani. Päätin kuitenkin pitää keskustelun koruissa, markkinoinnissa ja yritysjuridiikassa sen sijaan että olisin kääntänyt puheen turkiksiin ja Tsaikovskin baleteihin. Naisen ruotsinkieli oli sen verran sujuvaa, että hän ei enää ansainnut kommenteja pienestä korostuksestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti