Viikon parhaat

Viikon projekti

Tästä voi seurata niin mitä vain. Ostin kirpparilta 25 eurolla hienon "kirsikkapuun värisen" aamiaispöydän. Pöydän pinnasta jäi kuitenkin kaksi päälimmäistä maalikerrosta teekuppini pohjaan kiinni. Kirsikkapuu osoittautui vain hienoksi maalipinnaksi, ja alta paljastui pääsiäisen keltainen mattamaali.
Katsotaan miten mun projektini käy. Olen ihmistyypiltäni innokas aloittaja, mutta äärimmäisen huono lopettaja. Tarkoituksena olisi maalata pöytä hiomisen jälkeen kuultavan vaaleaksi, niin että puunsyyt paitasivat maalin läpi. Toivon kovasti, että mulla kestää maltti ja kestävyys tämän projektin lopettamiseen. Olisi hirmuisen kiva saada pieni onnistumisentunne uuden siistin aamiaispöydän myötä.

Viikon kauneusvinkki

Hiekkapaperi ja puupöly eivät tee hyvää iholle ja sormenpäille. Mä voin pian hioa tuota pöytää omilla kätösilläni, sillä kämmeneni ovat muuttuneet ihan karheiksi tuossa hiomisen lomassa. Täytyy ostaa varmaan työhanskat pöydän työstämistä varten. Ei tule mitään mun ensi viikon oikisseminaareista, jos joutuu kättelemään ihmisiä karhein kätösin.

Viikon Muumi-masennus 

Mä olen ihan väsynyt olemaan suomalainen/ulkomaalainen/erilainen/"ei ainakaan Göteborgista"lainen. Oon väsynyt siihen, että mua tervehditään suomenruotsilla ja kutsutaan Muumiksi. En jaksa myöskään sitä, että ihmiset kommentoi aksenttiani. En jaksa olla ihmisten arvuutteluleikeissä norjalainen, vaasalainen tai tunturitonttu Lapista. Ei ole kivaa olla erilainen. Haluaisin, että porukka kerrankin kuuntelisi mua eikä mun vitsin väärän kuulosta ruotsinkieltäni. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan tarkoita huomioillaan tai vitseillään pahaa, mutta mä olen vaan juuri nyt tällä hetkellä ja tällä viikolla väsynyt olemaan erilainen. 

Olen tehnyt tietoisen päätöksen, yrittää olla puhumatta Suomesta. Tilasin lisäksi kirjastosta CDllisen lausumiskirjan, jonka avulla yritän opetella puhumaan niin kuin ruotsalaiset. Mä en jaksa sitä, että ihmiset arvuuttelevat mistä mä tulen. Murteet on luonnollinen osa kieltä, enkä koskaan tule oppimaan täysin hyvää ja neutraalia puhetapaa, mutta yritän nyt kuitenkin. Mä olen 120 prosenttisen varma, että mun uskottavuuteni paranee jos opin puhumaan neutraalimmin, ilman vierasta aksenttia. On vaan aika tylsää, että ihmisen on menetettävä kaikki viitteet juuristaan saadakseen olla rauhassa ja tullakseen otetuksi tosissaan.

Onko teillä vinkkejä siihen mitä voi vastata ruotsalaiselle joka lausuu kaikki tuntemansa suomalaiset kirosanat ennen kuin ehdit tervehtiä tai pölvästille, joka toteaa "muumi-ruotsisi" muistuttavan häntä pottaikä-aikakaudesta?