Himskatin viikonalku

Onpa ollut muuten harvinaisen huono viikon alku. Kaksi kokonaista päivää pienempää tai suurempaa takkuamista. Myöhästelyä, sekä psyykkistä, että fyysistä huonovointisuutta, aikaansaamattomuutta, levottomuutta, mässäilyä, nyrpeitä naamoja, väsymystä ja unettomuutta. Olen ehtinyt närkästyttämään ihmisiä ja närkästymään ihmisiin, vaikka viikkon on vasta aluillaan. Naamani on turvonnut ja paisunut kuin sikotautisella ja mun viime viikolla ostamani silmälasit on osoittautuneet halpislaseiksi. Koulussa opiskellaan saakutin vaikeita juttuja, joista en tule koskaan elämässäni hyötymään. Opettajammekin asenne on, että "tää on ihan sika vaikeeta ja nää säännöt muuttuu taas kohta. En mäkään ymmärrä tätä kokonaan". En ole tehnyt ruokaa koko viikkona, vaan elänyt jugurtilla ja myslipatukoilla. Hiukseni on likaiset ja mulla ei ole yhtään puhtaita sukkia. Lattiani on pölyinen ja vuokran maksoin vasta tänään vaikka eräpäivä oli eilen. Aamulla en herää ollenkaan herätyskelloon ja potutus alkaa sillä sekunnilla kun astun ulko-ovesta ulos. Tekisi mieli töniä mummelit ja perheenäidit tieltä pois kun suihdon menemään kaduilla.

Ei elämä ole kuitenkaan yhtään hullumpaa. Mun päiväni on tänään kirkastunut jo kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun olin niin vihainen ja ärtyinen, että päätettävissä oli vain, että keneen minä huonon oloni purkaan.

Sitten se saapui. Päiväni kaunein auringonpaiste ja koko viikon pelastus. Koulutoverini, johon minulla on viimeisen vuoden ajan ollut stalkausviritteinen ihastus. Sieltä hän tuli kulman takaa aivan yllättäen ja jäi jälleen juttelemaan. Välillämme oli jopa hetkiä jolloin välimatkaa oli vain muutama sentti kun katsotiin ihastukseni iPhonesta Nordean säästöohjelmien kursseja. Tunnelma (Lauran päässä) oli virittäytynyt. Ymmärrän täysin, että tämä minun kuvailuni voisi helposti löytyä myös Mix Girls tai Demi palstalta, mutta totta se on: olen henkisesti 13-vuotias. Ainakin silloin kun kysymyksessä on tämmöiset ihastus-kiinnostus-jutskat.

Toinen päivän mukava hetki oli, kun olin salilla ja riisuin vaatteitani treenin jälkeen. Laukussani oli eilen mennyt rikki lilanvärinen mustekynä, joka oli värjännyt mm. urheiluliiveistäni ison peukalon kokoisen läntin. Hikoillessani eilen salilla, oli väri tarttunut myös hmmmm....mun rintaani...sillee tuohon...ihan tissiin oli se läikkä jäänyt, enkä ollut saanut sitä suihkussa hinkaamallakaan pois. Haalentunut läikkä muistutti itseasiassa kovasti mustelmaa, ja eilen olin itsekin sitä pelästynyt, mutta sitten tajunnut, että se on vain mustetta. Tänään en kuitenkaan salilla enää läikkää muistanut, joten mulla kesti hetken aikaa tajuta, että miksi porukka ympäillä oli niin kauhistuneen näköisiä. He eivät ilmeisesti olleet tottuneita siihen, että porukalla on ruhjoutuneet tissit. Vauvautunutta tunnelmaa, ei auttanut se että muistaessa läikän olemassa olon, aloin kikattamaan itsekseni ja velmuilemaan ilmeilläni. Raukat mahdollisesti traumatisoituvat hetkeksi :D

Toivottavasti loppuviikko menee paremmin.