Tänään käsittelimme seminaarissa uskonnonvapauden ehdottomuutta (Onko uskonnonvapaus ehdoton? Voidaanko oikeutta rajoittaa? ), vakuutusyhtiöiden oikeutta ihmisten geenitietoihin (Onko vakuutusyhtiöillä oikeus tietoihin? Jos on, mitä ongelmia tästä voi seurata?) sekä eläinten oikeuksia. Huomenna meillä on luento sosiaalioikeuksista sekä globalisaatiosta ja kestävästä kehityksestä. Luennoitijamme linkitti netissä olevaan opintokeskukseemme yllä olevan linkin kestävään kehitykseen liittyen. Minä melkein velvoitan teidät katsomaan klipin. Asia on todella tärkeä ja jokaisen meidän on kannettava kortemme kekoon (toteaa tyttö tonnikala-kulhon ääreltä).
Olen useasti miettinyt, että minut on elämä kuljettanut aivan oikeaan paikkaan. Vaikka selviytyisin opinnoistani paremmin Suomessa, on Ruotsissa opiskeleminen minulle siitä huolimatta siunaus. Tuntuu, että täällä panostetaan enemmän ihmisoikeuksien korostamiseen, humaaniin maahanmuutto-keskusteluun (päinvastainen vaihtoehto Halla-aholle) sekä kannetaan tarkemmin vastuu ympäristöstä. Kahteen viimeiseen on löydettävissä toki paljon vasta argumentteja ja on hyvä muistaa pysyä kriittisenä, sillä kauniit puheet viilaavat helposti linssiin. Keskustelu on Ruotsissa joka tapauksessa aktiivisempaa ja globaali maailmankuva näkyy vahvasti myös juristin koulutuksessa. Jatkossa tulemme varmasti keskittymään enemmän kansallisten pykälien takomiseen, mutta tällä hetkellä olen super iloinen tajutessani, että koulutukseeni kuuluu myös vastuullisuuden oppimista. Tätä minä olen aina halunnut tehdäkin: kouluttautua ympäristössä, joka stimuloi omaan ajatteluun ja rohkaisee muuttamaan maailmaa. Koulutuksemme taustalla on vahvasti tarkoitus luoda meistä voimakkaita vaikuttajia, jotka soveltavat tietoa ja taitojaan kaavoihin kangistumatta. Juristi oppii todellisuudessa varsinaisesti työssään ja meille on sanottukin, että koulussa meille opetetaan vain välineet todellisen tiedon soveltamiseen. Olen varma, että omat unelmani huomioon ottaen, en parempia välineitä olisi koulussa voinut saada.
