Aivoni on stimuloitu lähelle maksimia ja arkeni on yhtä moraalipohdinnan ilotulitusta. Tunnen suurta tarvetta keskutella erilaisista filosofisista kysymyksistä sekä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Olen kohta kuukauden ajan opiskellut oikeusfilosofiaa ja tutustunut eri ajatteljoiden käsityksiin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, vallasta ja ihmisen todellisesta luonteesta.
Teorioiden opiskelu voi kuitenkin helposti viedä mennessään. Oikeustieteen opiskelu on tyypillisesti hiukan "hauki on kala"-tyylistä opiskelua ja siksi oikisopiskelijalle iskee helposti pieni kriisi, kun yht´äkkiä oikeaa vastausta ei ole oikeastaan olemassakaan ja argumentointi pohjautuukin pitkälle omaan pohdintaan. Minulle tuottaa suuria haasteita teorioiden kyseenalaistaminen ja oman moraaliin pohjautuvan mielipiteen peruteleminen. Pohdiskelun tekee entistä hankalammaksi se, että teorioiden oppiminen tapahtuu ruotsiksi ja englanniksi, jolloin keskitän kaiken huomioni ainoastaan "faktan" oppimiseen. Istuessani kirjastossa kirjoitan päivittäin itselleni muistilistaan: "muodosta oma mielipiteesi näistä asioista ja kirjoita se muistiin".
Teoria vie hyvin helposti menneessään ja lopulta sitä huomaa kirjoittavansa omaan moraaliin pohjautuvia esseita uusliberaalista näkökulmasta, tuomiten kaikki perus- ja ihmisoikeudet. Tämä on siis tosi tarina. Meillä oli tentti keskiviikkona ja siinä saattoi mahdollisesti käydä niin, että yksi suomalainen "haluun pelastaa maailman"- opiskelija kirjoitti kokonaisen tenttivastauksen painottaen yksilön oikeutta päättää vapaasti omaisuudestaan. Siinä lensivät nurkaan kaikki pohjoismaísen hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteet, kun Laura pääsi vauhtiin ja ilotulitti Robert Nozickin teorioita minimivaltiosta. Onneksi huono ruotsinkieleni saattaa pelastaa minut pahimmilta snobiksi leimautumisilta. Saattaa olla, että jos esseen kirjoittaa suomen kieliopilla, on esseen sisältö mahdollisesti tulkittavissa juuri päin vastaiseksi eli ihmisoikeuksia korostavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti