Hups! Unohdin isukkini syntympäivät eilen! Nolo veto minulta, joka olen viimeiset 23 -vuotta (mukaan laskettuna myös se aika kun olin vielä masussa) vaatinut enemmän tai vähemmän 24/7 huomiota kyseiseltä super tyypiltä. Yksi viimeisimmistä yhteydenpidoistamme on ollut se, kun iskä lähetti minulle sähköpostitse mm. Sisu-palkinnon sekä kymmenen pistettä ja papukaija merkin. Sain tunnustusta koulu ja asunto-ongelmien ratkaisemisesta ja miten minä tällaiseen huomaavaisuuteen vastaan: unohtamalla sankarini synttärit.
Vielä ei onneksi ollut iskän pyöreät. Olisi ollut entistä nolompaa unohtaa se, että omalla isällä tulee puoli vuosisataa täyteen. Ei kuitenkaan vielä! Meidän iskä on vielä 49 -vuotta nuori ja juoksee kuin kaksikymppinen. Synttäreitään iskä juhlisti juoksemalla Helsinki Midnight Runin aikaan 48:01 ja muuan muassa päihittämällä juoksullaan myös pikkuveljeni. Yleensä meidän iskän tavoittaa sen työhuoneesta, jossa se tekee joko töitä, opiskeluhommia tai excel-taulukoita helpottamaan valinnan vaikeudesta kärsivien läheisten päätöksen tekoa. Iskä on havaittu myös varaamassa lippuja maailmalle jääneille hunshapeleille, selaamassa Göteborgin vuokra-asunto ilmoituksia sekä muokkailemassa diplomeja erilaisille juoksutapahtumille, joihin osallistumisesta ei vielä ole saanut osallistumisdiplomia. Maratonin iskä on juoksut jo useaan otteeseen ja treenikauden usein tunnistaakin siitä, että hänen varpaansa ovat sinisenä juoksemisesta noin puolet vuodesta.
Matkustaminen on meidän isän sydäntä lähellä ja matkojen jälkeen saa usein nauttia 2 tunnin mittaisista digikuva-esityksistä, joissa valkopäämerikotkat ja delfiinit ovat usein havaittavissa vain luupilla. Olen hyötynyt meidän iskän matkustelusta enemmän kuin kukaan muu, sillä tuliaisena saan aina ison kasan kahviloiden sokeripusseja, joita olen kerännyt jo kymmenisen vuotta. Kokoelmastani vähintään puolet on oikeastaan todellisuudessa meidän iskän harhautustöiden tulosta. Iskän kanssamatkustajat ovat kertoneet, että sokeripussien nappaaminen ilman kahvin ostamista on kuulemma meidän iskän erikoislaji. Onneksi juoksua tulee harjoiteltua kotipuolessakin, niin etteivät vihaiset kahvilanomistajat saa sokerivarasta helposti kiinni.
Paljon onnea iskälle! Toivoo: huono tytär
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti