Nyt se syksy mulle sitten kolahti. Kävelin kirjastolta kotiin, kun vilkaisin kotimatkallani olevaa kellonajan ja lämpötilan kertovaa valotaulua. 20.06 ja 12 astetta lämmintä. Olin juuri ohittanut kirkaasti valaistut jalkapallokentät ja tiiruillut pimeässä ympärillä kyyhöttäviä kerrostaloja. Ulkona oli pilkkopimeää ja minä olin jo valmis melkein yöpuulle. Päivä oli pulkassa.
Valotaulua tuijottaessani mietin, että kellohan todella oli vasta 20 ja minulla olisi todennäköisesti ainakin 3-4 tuntia siihen kunnes todella menisin nukkumaan. Jos nyt olisi kesä, olisin varmasti suuntaamassa vielä kaverin luo visiitille ja sen jälkeen vielä iltalenkille. Väistellessäni vesilätäköitä ja haaveillessani isosta kupista teetä ehdin jo masentua tulevasta talvesta. Sinä hetkenä syksy pamahti päin pläsiä. Tällaista se nyt sitten on seuraavat monta monta kuukautta. Hienon aurinkoisen päivän päätteeksi niskaani hyppäsi yht´äkkiä tietoisuus siitä, että koko pohjoinen pallonpuolisko valmistautuu nyt talviunille. Näin silmissäni jo kuvan siitä kuinka kaikki kapuavat kukin omiin luoliinsa ja alkavat keräämään sopivaa rasvapeitettä talvesta selviytyäkseen. 12 astetta ei ole vielä kylmä, mutta ei kestä kauaa ennen kuin pakkaset alkavat. Masennustani syventää se, että Göteborgin yleiset pyörät menevät kohta talviteloille ja Liseberg-huvipuisto sulkeutuu.
Nyt kysynkin teiltä: mitkä ovat teidän kikkanne selviytyä talvesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti