Olen jälkiviisaana ja huvittuneena lukenut viime kevään valituspäivityksiäni. Ne jotka ovat blogiani viime keväänä lukeneet, ovat todistaneet paljon ruotsalaisia koskevia yleistyksiä ja hiukan ruotsalaisten mustamaalaamistakin. Turhautumiseni kielen kanssa johti siihen, että tulkitsin lähes kaiken kanssakäymisen ruotsalaisten kanssa syrjinnäksi tai minun aliarvioimiseksi. Hitaampi ja selkeämpi artikulointi sai minut aina näkemään punaista ja kaikenlainen erityiskohtelu vetivät hermoni kireälle kuin viulun kielet. En minä ole mitään palturia tänne blogiin kirjoittanut, mutta tulkintani tilanteista voisi olla nyt toinen kuin vielä muutama kuukausi sitten.
Huomattuani, että tulkintani ruotsalaisista on kovasti muuttunut, olen ryhtynyt yhä aktiivisemmin havainnoimaan omia näkemyksiäni erilaisissa arkisissa tilanteissa. Olen tullut lopputulokseen, että ymmärryksen ruotsalaisia kohtaan on lisääntynyt. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ruotsalaiset ja suomalaiset on veistetty samanlaisesta puusta. Koska kulttuurimme ovat suurilta osin samalaiset, olen alkanut käyttäytymään kuin kotona. En enää tuppaannu vieraaseen seuraan, vaan kunnioitan enemmän koulussa vallitsevia klikkejä. Toisaalta olen aloittanut keskusteluja paljon avoimemmin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa keskustelu tuntuu luonnistuvan. Olen alkanut noudattamaan yhä enemmän Suomessa noudattamiani toimintamalleja. Moikkaan kaikkia, jotka mahdollisesti minut muistavat. Jään juttelemaan niiden kanssa, joiden kanssa on kuulumiset aiemminkin vaihdettu ja aloitan keskusteluja samoista puheenaiheista, joista aloittaisin keskustelun myös Suomessa. Elämä on muodostunut heti paljon helpommaksi, kun analysoinnin ja selittelyn jättää pois.
Kärjistäminen on mielenkiintoista ja siksi olen huolissani nyt tulevien blogipäivitysten puolesta. Mitä tapahtuu jos en enää kohta näekään ruotsalaisissa, heidän toimintatavoissaan tai muuten tässä kulttuurissa enää mitään outoa tai mainitsemisen arvoista? Kirjoitan lopulta vain "Tänään söimme Falukorvia ja Västkustsalladia ja lauloimme snabsilauluja. Sitten olin myös koulussa ja tässä on kuva minun Villasta, Volvosta ja Vuffesta". Noh, siinä ainakin olisi teille sitten pientä huvituksen aihetta. Onhan sekin toisaalta ihan mielenkiintoinen aihe blogille: Laura muutti Ruåtsiin eikä edes huomannut muuttuneensa ruåtsalaiseksi.
Hei
VastaaPoistatekstisi perusteella innostuin selailemaan aikaisempia tekstejäsi... Olen nauttinut kirjallisesta tulituksestasi ja kuten tässä seuraavassa lainauksessa tekstistäsi ( leikkaa ja liimaa) toteat: kirjoitat niin itsellesi ja lukijoillesi ( joiden joukossa on myös äitisi ja isoäitisi). "Olen monen tekstin kohdalla miettinyt, että voinko kirjoittaa niin musta-valkoisesti tai yleistää niin suorasti, kuin teksteissäni olen tehnyt. Olen joskus hionut lauseita kauniimpi kieliseksi (suodattanut kirosanoja tai rumia ilmaisuja). Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kirjoitan subjektiivisista kokemuksistani ja siksi minulla on hiukan suurempi vapaus olla ottamatta huomioon asioiden objektiivista puolta. Blogi on minulle pieni henkireikä, jonka kautta olen yhteydessä teihin suomalaisiin tuki-ihmisiini. Kyseessä on toivottavasti tilanne, jossa sekä kirjoittaja että lukija voittaa. Vastakkain asettelut ja pieni ehdottomuus tekee tekstistä mielenkiintoisen ja lisäksi minä pääsen avautumaan asioista, joita en ruotsalaisille voi kertoa tai joita he eivät ymmärrä.
Olen tehnyt tietoisen päätöksen kirjoittaa blogia kavereilleni Suomessa. Tekstini olisivat varmasti maltillisempia ja kieleltään huolitellumpia, jos pitäisin mielessäni, että myös mami ja mummi lukevat tekstejäni. Blogi postaukset tippuisivat todennäköisesti puoleen, jos vielä miettisin, että kaverit Göteborgissa saattavat eksyä selailemaan blogiani. Kannan kuitenkin vastuuni siitä, ettei blogiin ilmesty mitään mikä aiheuttaisi äidille tai mummille infarktin tai tekstejä, jotka olisivat pelkkää soopaa. Toivon siis, että blogi on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa."
Luemme Vilman kanssa blogiasi kahdesta syystä: on mukava kuulla mitä sinulle kuuluu. Mutta toinen syy on kyllä se sinun tapasi asiosta kirjoittaa. Se on kertakaikkisen hauska ja elävä.
Menestystä blogillesi ja pidä ittes suomalaisena :)
Äiti