Karkauspäivän kunniaksi

Karkauspäivän kunniaksi kuva tasa-arvoisesta Ruotsinmaasta

Tässä on viimeaikoina ollut haloota siitä kuinka osalla näistä liikkennemerkkineidosta on aivan liian suuret rinnat. Tällä yksilöllä ei ole rintoja lähes ollenkaan, mutta media on kuohunut muiden liikkennemerkkiakkojen tisseistä oikein urakalla. Keskustelu on tosin saanut vastapainokseen myös paljon "ei vois vähempää kiinnostaa" - kommentteja. Tasa-arvo ei toteudu vielä täysin Göteborgin suojateillä, sillä liikennemerkkiukot ovat yhä enemmistöedustettuina, mutta eiköhän nuo täditkin ala hiljalleen yleistymään - tisseillä tai ilman. Iloista karkauspäivää kaikille!

MelodiMirakel

Multa on jäänyt kokonaan kirjoittamatta viime viikon tärkein blogikirjoitus. Olin viikko sitten lauantaina katsomassa Melodifestivalia luokkakaverini luona ja viettämässä herkkutäyteistä iltaa. Melodifestival on vastaava juttu kuin Suomen Uuden musiikin festivaali, tosin tällä ruotsalaisella versiolla on paljon pidemmät ja vahvemmat juuret kuin suomalaisella formaatilla. Idea on sama: voittaja esiintyjä pääsee edustamaan maata Euroviisuihin. Ruotsissa Melodifestival kestää monta monta viikkoa ja kiertää kaikki maan suurimmat kaupungit ympäri taaten täyden hallin glitteriä, showta ja pop-pumputusta. Ruotsissa Melodifestivalia seurataan sankoin joukoin ja kuten itse järjestäjät ilmoittivat pariviikkoa sitten avausmusiikkinumerossaan, kyseessä ei ole ainoastaan bögarnas fest vaan folkets fest.

Huomasin meidän Melodifestival-illassa, että suomalainen asenne musiikkiin ei selkeästikään ole tarpeeksi suurta antautumista asialle. En saanut kauheesti arvostusta mun ihan kiva-kommenteilla. Ylläolevaa biisiä kuuluisi jokaisen itseään kunnioittavan opiskelijan vihata, mutta omasta mielestäni toi on aika perus Euroviisu-kauraa eikä poikkea juurikaan muusta genren popjumputuksesta. Tuomitkaa itse. Vielä ei olla voittajaa valittu Ruotsissa, mutta eiköhän se täälläkin pian selviä.

Ruotsinsuomalaisten päivä 24.2

Olin vaikuttunut perjantaina järjestetystä ruotsinsuomalaisten päivästä täällä Göteborgissa. Tapahtumassa jaettiin tietoa suomenkielisten oikeuksista Ruotissa ja erityisesti Göteborgin alueella - asiasta oli järjestetty jopa kaksikielinen panelikeskustelu. Esiinyjistä Suomessa tunnetaan varmasti parhaiten Linda Lampenius, joka sai tapahtumassa, jopa oman fanipoppoon. 3- 11-vuotiaati tytöt roikkuivat lavanreunalla heilutellen Suomen ja Ruotsin lippuja kun Lampenius soitti Karjalan kunnailla, Säkkijärven polkkaa ja Romanssia.

Minulle on välillä vaikeaa hahmottaa mitä todella on olla ruotsinsuomalainen. Itse en sitä ole, ja tunnen hyvin harvoja, jota sitä ovat. Luulen saaneeni kuitenkin pienen kurkistuksen todellisten ruotsinsuomalaisten sielunelämään kuunnellessani salillisen eläkeikäisiä suomalaisia laulavan kappaletta Emma sekaisin suomeksi ja ruotsiksi. Kylmät väreet kiheltelivät tunteikkuudesta pitkin kroppaa, huolimatta siitä, että itse en ole samaa ikäluokkaa, eikä minulla ole ollenkaan samoja kokemuksia kuin todellisilla ruotsisuomalaisilla eli heillä jotka muuttivat Ruotsiin 1960-70-luvulla työnperässä.

Suurin kiitos tapahtumasta kuuluu Göteborgin kaupungin suomenkielisen hallintoalueen projektijohtajalle Teija Martinssonille ja sille henkilölle joka rypytti tapahtumassa tarjotut karjalanpiirakat ja vatkasi munavoit. Karjalanpiirakoita oli jo kova ikävä. Mumsfilibabba!

Terapiaa lenkiltä!

Mikään ei ole parempiaa terapiaa kuin stressiä purkaava lenkki iltamyöhään. Saan stressiä painavistä kouluasioista, tenteistä, pyöristyvistä poskista, ruotsinkielestä, huomisesta Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten kokouksesta, tiskeistä ja kutistuvista farkuista. Olin turhautua pahemman kerran kun alkuperäinen suunnitelmani salireissusta päätyi omalla ulvomisella säestettyyn kannoilla kääntymiseen salin ovella, koska salikortti oli jäänyt kotiin. Minä päätin olla luovuttamatta ja vedin lenkkarit jalkaan vielä 22.16 ja suihkaisin Göteborgin yöhön. Käyn nykyään enää harvemmin ulkona lenkillä, sillä kuvassa olevat tossut palvelevat minulla myös salikenkinä, joten välttääkseni turhat pohjien puhdistelut olen pyhittänyt lenkkarit lähes kokonaan sisäkäyttöön. Olin suorastaan unohtanut miten ihanaa lenkkeily ulkoilmassa on! En tarvitse edes musiikkia vaan maisemien vaihtuminen toimii tarpeeksi suurena viihdykkeenä. Huomasin tosin, että näköni on selkeästi huonotunut, sillä luulin lähes jokaista parkkimittaria kadunkulmassa nojailevaksi ihmiseksi. Onneksi en omaa kauhean vakavia fobioita vieraita ihmisiä kohtaan - jos näin olisi, saattaisi muutama parkkimittari olla puolustusomaisten mekanismien tuloksena rytyssä lenkkieni jälkeen.

Jotenkin tämä fiilis ei nyt lenkistä huolimattakaan oikein pysy iloisesti mallillaan. Tällä kertaa teki minulle kepposet Facebook. Avasin lenkin jälkeen energiaa uhkuen tietokoneeni ja Facebookin etusivullani halaili sitten eräs opiskelukaverini onnellisena jotain kreikkalaista kaunotarta. Pöh! Olin jo ihan unohtanut kuinka ihastunut olen. Olisi pitänyt nähdä kuva ennen lenkkiä niin olisi mennyt tuo tunnin lenkki ehkä viiteentoista minuttiin.

Varaslähtö ruotsinsuomalaisten päivään

Tässä hiukan vihiä huomisista suunitelmistani. Ruotsissa vietetään huomenna 24.3 ruotsinsuomalaisuuden päivää ja Göteborgissa järjestetään isonluokan tapahtuma päivän kunniaksi. Luvassa on huippuesiintyjiä (mm. Linda Lampenius), puheita, esiintymisiä ja juhlaillallisia. Juhlan järjestää Göteborgin kaupunki, joka on viime vuodesta lähtien kuulunut suomenkieliseen hallintoalueeseen. Hallintoalueeseen kuuluminen merkitsee, että ruotsinsuomalaisilla on oikeus saada palvelua kunnassa suomeksi. Tutustun asiaan huomenna tapahtumassa tarkemmin. Ihan vielä ei voi suomalaisia Göteborgissakaan rinnastaa oikeuksiensa puolesta Suomen suomenruotsalaisiin, mutta on hieno ele Göteborgin kaupungilta ottaa suomalaisvähemmistö huomioon niin kunnan palveluissa, kuin tällaisissa juhlallisuustilanteissakin. Ruotsinsuomalaistenpäivä järjestetään kattavalla budjetilla ja sen tasoinen on ollut mainostuskin. Ympäri kaupunkia on viimeisen viikon aikana näkynyt päivään liittyviä mainoksia niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Yllä oleva kuva on omalta ratikkapysäkiltäni.

PS. En löytänyt tarkkoja tilastoja ruotsinsuomalaisten määrästä Götborgissa tai Ruotsissa ylipäätään. Tilastoihin vaikuttaa se kuka lasketaan ruotsisuomalaiseksi. Wikipedian mukaan Ruotsissa asuu 470 000 ruotsinsuomalaista, joista reilu 20 000 Göteborgissa. Näihin lukuihin ei ole laskettu ruotsisuomalaisten Ruotsissa syntyneitä lapsia.

Mistä tietää että tentti lähestyy?

• tenttikirjallisuuden kannet on rispaantununeet ja kulmista luppakorvilla
• lakikirjasta on väritetty taas muutama aukeamallinen kahvilla
• keskittyminen karkaa yhä enemmän kirjoista kirjastossa lueskelevien komistusten tiirauiluun
• suklaa maistuu entistä enemmän
• ideoita blogiteksteiksi tupsahtelee kuin sieniä sateella
• koti on muuttunut jälleen kaaokseksi
• lounaana toimivat sämpylät ja irtokarkit
• unta saa kello 2 yöllä
• salille on päästävä vielä kymmeneltä illalla
• hiustyylinä on "kyllä näillä vielä yhden päivän kehtaa...laitan ne vaikka kiinni"
• olen täysin perillä viimeisimmistä Youtube videoista
• paniikki kuristaa kurkkua

Onneksi mulla on vielä yksi uusintatentti ennen varsinaista tenttiä (luethan vahvan sarkasmin tästä lauseesta)

Voi pottu mikä päivä!

• Ulkona sataa ja on märkä
• en ehdi lukea tai keskittyä opiskeluun ollenkaan
• kirjastosta ei löydy kaipaamiani kirjoja
• korvapuusti saa vihaiseksi
• tietokone tallentaa tiedostot aivan vääriin kansioihin
• tärkeiden tiedostojen löytäminen kestää 27 minuuttia
• ruotsinkielinen CVn muodostus vie 3/4 päivästä
• kastun
• hiusten pesu kestää 42 minuuttia kun hoitaa huuhtelut ja hoidot niin kuin kampaaja toivoo
• tietokone lataa ohjelmia kolmatta kertaa putkeen
• en ole aloittanut kertaamista lauantain uusintaa varten

Fiilistä ei pelasta muu kuin Zumba ruotsinkielentaitoinen ystäväni. Vitsin koulustressi ja SYKSYINEN sää!

Tarinoita opiskelijan arjesta: Lunchlåda

Juttuhan on se, että täällä Ruotsissa ei osata edes haaveilla julkisella rahalla tuetusta opiskelijaruokailusta. Jos mieli tekee lounasta koulun ruokalassa, saa siitä lystistä pulittaa 60 kruunua eli sellaiset 7 euroa. Omalla opiskelijabudjetilla ruokailu koulussa onnistuu vain jos pakkaa eväät mukaansa aamulla. Köyhät opiskelijat on huomioitu kouluissa kuitenkin hyvin, sillä kaikilta kampukislta löytyy mikroaaltouunit ruuan lämmitystä varten ja parhaassa tapauksessa jääkaappikin ruuan säilytykselle. Eväät saa toki syödä koulun ravintolassa.

Olen aika laiska ja mielikuvitukseton kokki, joten äidin katkarapuKASARMIA tuli tehtyä monta padallista putkeen, ja nyt vedän samaa salsaa ilman tuota katkarapua. Opiskelijoille vinkkinä suosittelen proteiinin hankkimista pakastealtaasta, eli kanat ja luxuspäivinä katkaravut pakkasesta, niin kukkaro kiittää. En muista kuinka paljon suomalaisista pakastealtaista löytyy raaka-aine tasoista lihaa/kalaa, mutta Ruotsissa ilmiö on ainakin todella laajalle levinnyt ja elinvoimainen. Pakasteesta hankitaan niin lapsiperheiden kuin opiskelijoidenkin kanat ja kalat joista kokki saa taikoa sitten ihan oman makunsa mukaiset kotikeittiössään. Halvimmaksi tulee jos jättää proteiinin kokonaan pois, mutta olen liian laiska loihtimaan herkullisia kasvisaterioita viikko toisensa jälkeen. Riisi ketsupilla puolestaan saa mut todennäköisesti vain ostamaan sen kalliin kouluruuan oman eväsaterian sijasta, joten muutama kananpala makaroonipadoissa säästää minulta muutaman pennin lounasaikaan.

Ruotsinsuomen helmiä

Sitä alkaa kieli pikkuhiljaa kärsimään tästä Ruotsissa asumisesta. Suomenkieli suomalaisten opiskelijoiden kesken ei ole aina täysin puhdasta.

Kaikki hyvin? 

Juu, entäs itselläsi sitten?

Kaikki hyvin.

• Haluaisin opintojen jälkeen sysslata jossain kansalaisjärjestössä.
• Prukkaan handlaamaan (ostaa ruokaa) Lidlissä koska siellä on halpaa.
• Aion kyllä puhua mun lapsille pienestä lähtien vain suomea jotta ne oppii puhumaan korrektia (virheetöntä/oikeaa/kunnollista) suomenkieltä
• Millä se oikeen motivoi (perustelee) käytöksensä/ toi on aika heikko motivointi (perustelu) sille asialle
• Otan suihkun 
• Otan vaunun (ratikka) keskustaan. 
• Matka ottaa (kestää) 15 minuuttia.

Malttamattoman odottajan aika on pitkä

Mulla pyörii sukat jo kovaa tahtia jaloissa, eikä opiskelusta meinaa tulla mitään, kun odotan niin kovalla innolla kaikkea mitä kevät tuo tullessaan. Mulla on yksi kaveri lupautunut tulla käymään täällä Göteborgissa tuossa ensi kuun lopulla. Istuin tänään kirjastossa, tuijottaen yhtä ja samaa sivua puolisentuntia, miettien ja pohtien että mitä kaikkea kivaa ja lystikästä voidaan mun kaverin kanssa puuhailla. Keväthän saapuu pian toivottavasti Göteborgiin, joten voidaan ehkä karata jopa Slotskogeniin tai ainakin kierellä Hagaa ja Linnétä. Tuntuu kuin pääsisi itsekin lomalle, kun kaveri tupsahtaa kaupunkiin! Pääsee tekemään kaikkea kivaa ja turistinomaista ja nauttimaan kaupungin tutuista ja täysin uusistakin kujista ja koloista.

Toinen asia mitä tuskin maltan odottaa on pääsiäisloma Suomessa. Pääsiäislounas mummin luona on muodostunut mulle todelliseksi hengähdystauon symboliksi. Pääsen vihdoin taas kotiin lepäämään ja tapaamaan kaikkia rakkaita ja ihania. Mummin pääsiäislounaalla sielu lepää, kun saa nautiskella herkullisista ruuista rakkaassa seurassa. Mä olen ollut aina sellainen ihminen, että mielelläni kutsuisin kaikki perheen jäsenet kylään kaikkina mahdollisina kissanristijäisinä. Musta on ihanaa viettää aikaa isolla porukalla, eikä juhla ole mitään juhlaa, jos ei edustajia ole 40-luvulla syntyneistä 2000-luvulla syntyneisiin.


Maltattamatonta kevään odotusta kaikille muillekin!

Bear with me: kampaajatarinoita

Kävin kampaajalla eheyttämässä hiukan tuota edellisen postauksen kuvissa vilahtavaa puhkipalanutta pehkoani. Kampaajalla on ihan mielettömän kallista käydä ja jos yrittää rahoista säästää, muuttuu kampaajalla käyminen ihan mielettömän traumaattiseksi. Puhkipalaneen lookin hiuksiin taikoi noin neljä kuukautta sitten Göteborgin kampaajakoulun oppilas, joka värjäyksen ja hiustenpesun jälkeen kampasi hiuksiani niin, että joutui jokaisen kammanvedon jälkeen poistamaan tupon hiuksia kammasta. Hiuksia siis lähti kampaajalla ja runsaasti. Harjoittelija ei uskaltanut edes kuivata hiuksiani föönillä ja perustelikin minulle huterasti, että sellainen sekainen ja kostea hiustyyli sopisi minulle paremmin. Paikka kun oli kampaajakoulu, joutui kampaajaharjoittelija esittelemään työnsä tuloksen ohjaavallekampaajalle. Harjoittelija laski ilmeisesti huonon kielitaitoni varaan, sillä hän ihan pokkana ilmoitti, että olin toivonut vetyperoksista tulosta, että hiukset oli leikattu aivan niin kuin asiakas oli toivonut. Leikkaus oli todellisuudessa jätetty aivan puolitiehen. Kampaaja ilmeili kavereilleen koko kampaajakäynnin ajan ja naureskeli päähäni jääneille, hänen itsensä tekemille värjäysvirheille. Traumatisoituneena maksoin leikkauksesta ja värjäyksestä 60 euroa ja päätin etten enää ikinä värjää hiuksiani vaaleiksi.

Nyt kun juurikasvu sitten alkoi muodostua jo sietämättömäksi, päätin mennä ihan oikealle kampaajalle ja varasin aikani kampaamosta, jossa kävin 16 kuukautta sitten. Onnekseni sain varattua ajan samalle kampaajalle, joka minulla oli ollut jo aiemmin. Koin kuitenkin kauhun hetkiä, kun eilen astelin kampaamoon sisään. Hiukseni pilannut kampaaja kampaajakoulusta oli ilmeisesti ehtinyt tässä neljän kuukauden aikana valmistua koulustaan ja iloisesti pesikin erään asiakkaan hiuksia kampaamon hiustenpesupisteellä. Tervehdin kampaajaa ja rukoilin, ettei aikaani olisi vaihdettu harjoittelijamimmille. Onneksi näin ei ollut tehty, ja pääsin toivomani kampaajan helliin hoiviin. Harjoittelijan työpiste sijaistsi kuitenkin aivan oman kampaajani työpisteen vieressä ja jouduin siis valitsemaan sanani erittäin tarkasti kuvaillessani edellistä kampaajareissuani. En tietenkään halunnut dissata edellistä kampaajaani maan rakoon, hänen työskennellessä kuuloetäisyydellä. Harjoittelija oli todella epämukava tapaus. Kuulin kun hän valehteli asiakkaailleen muuan muassa omasta kokeneisuudestaan alalla ja väittäessään työskennelleensä alalla pitempään kuin oikeasti oli työskennellyt. Nainen tuli jopa juttelemaan minulle, ja sanoi kuulleensa minun valittavan hiukan Ruotsissa asumisesta (olin sanonut, että Göteborgissa on vähemmän mukavia klubeja kuin Helsingissä). Nainen lohdutti minua sanomalla, että saisimme olla vain kiitollisia, ettei Ruotsissa ole luonnonkatastrofeja ja sotaa. Totta. Olen siitä hyvin iloinen, onnellinen ja kiitollinen.

Oma kampaajani osoittautui maanpäälliseksi enkelikisi ja todelliseksi asiantuntijaksi alallaan. Keskustelimme kunnolla hiusteni kunnosta ennen kuin värjäysrumba alkoi ja hän todella ajatteli minun ja hiusteni parasta sotkiessaan mössöjä päähäni. Olen tulokseen super tyytyväinen. Pieni harmistus tosin on, että ehdin kolmen tunnin kampaajalla istumisen aikana rentoutumaan niin paljon, että seisoessani maksutiskillä, päästin oman suomalaisen vitsirepertuaarini valloilleen ja ilmoitin kampaajalleni, ettei hän saisi seuraavalla kerralla VALITTAA hiusteni kunnosta, jos hoitaisin hiuksiani niin kuin hän oli neuvonut. Kampaaja oli kaikki neuvonsa antanut sanomalla, että "Laura, tämä on vain sinulle itsellesi hyväksi". Hän ei ollut valittanut kertaakaan kolmen tunnin aikana. Harmittaa että menin laukomaan tuollaisia syytöksiä maailman kilteimmälle kampaajalle. Toivottavasti hän ymmärtää pistää roisit sanankäänteet vain kielitaidottomuuteni piikkiin.

Note:  Sitä oppii niin paljon Googlettamalla sanontojen oikeaa kieliasua

“Bear with me,” the standard expression, is a request for forbearance or patience.
“Bare with me” would be an invitation to undress.

http://english.stackexchange.com/questions/1269/is-it-bear-or-bare-with-me

CvCvCvCv

Miten voi olla työhakemusten ja CVn täyttäminen raskasta, vaikeaa ja aikaavievää. Olen naputellut CVtäni hartiat korviin asti jännitettynä nyt kolme päivää ja pään jomotus alkaa olla sitä luokkaa, että olen jo osoittanut rukoukseni yläkertaa, että joku tulisi hakemaan mut kesätöihin täältä omalta ovelta. Niin meinasikin tänä aamuna käydä, kun suihkusta juuri tupsahtaneena avasin oven talkkarille, joka oli tulossa tekemään yksiöni vuositarkastusta. Palkallista työtä ei ollut talkkarilla minulle tarjota, mutta hiki hatussa sain kyllä siivota nurkkani, jotta tarkistus voitaisiin kaiken sekasotkun keskellä tehdä. Se on tuollaisina yllätykseni hetkinä kun sitä eniten manaa omaa siivottomuuttaan.Talkkarin viihdyttämisen lisäksi olen tänään istunut koulukavereiden kanssa ahertamassa rikosoikeuden luentokuulusteluiden parissa. Puolivakavan opiskelun jälkeen suunnattiin pub-tietovisaan Vasastanin ja syötiin oikein kunnon amerikkalaiset burgerit kaverini 24- vuotispäivän kunniaksi. Nyt istun taas kotona ja luonnostelen taas työhakemuksiani.

Ps. olis ollu kiva jos koulussa olisi harjoiteltu enemmän CVn muodostamista ja Word-taitoja.

CVssa tulee olla myös kuva

Ylikorosta älykyyttäsi - NOT

Vaikuta miellyttävältä, mutta pidättyneeltä

Hymyile vapaasti, jotta vaikutat super-rennolta

Liian innokas ei kannata olla

Jätä kiusaantuneet ilmeet työhaastatteluun

Arvoitus työnantajalle: arvaa minkä väriset silmät mulla on?

Kuvia CVn tulee ottaa monen monta, jotta voi sitten valita yhden edustavan monen epäonnistuneen joukosta.

Göteborg by kväll

Vois tehdä yhden toisen laulunkin,
Siitä kuinka kuollut on mun kaupunki,
Öisin virtapiiris vaan bitumi kovettuu

No niin

Kuollut Kaupunki-Raappana

 

Vaikka tuo yllä mainittu lurituksen pätkä kertookin todennäköisimmin Raappanan kotikaupungista Lahdesta olen ottanut oikeudekseni samaistua laulun lyriikoihin myös oman kotikaupunkini kohdalla. Pieni hiljaisuus ja rauhallisuus annettakoon Göteborgille anteeksi, onhan kyseessä sentään maanantai-ilta. En ole mikään ammattikuvaaja, kuten kuvista näkyy, mutta räpsiminen on rentouttavaa ja mukavaa. Annettakoon siis myös huonot rajaukset anteeksi tämän postauksen kirjoittaneelle.

Betyg, betyg, betyg...

 

Nostan kissan pöydälle. Ruotsalaisella juristilla ei ole tulevaisuutta jollei todistus ole kunnossa. Paras oikiksesta saatava arvosana on AB ja se on juuri se arvosana, jonka kuuluu koristella todistusta jos aikoo joskus työllistyä. Mikäli todistuksesta löytyy muita arvosanoja voi hyvin ottaa suoraan yhteyttä työttömyyskassaan ja hakea töitä Burger Kingin kassalta. Kysymyksessä ei ole opiskeljoiden keskinäinen kilpailijaopiskelijoiden sabotointimantra, vaan samaa kakkaa saa kuulla niin työantajien kuin tiedekunnankin puolelta.

Meillä oli torstaina koulussa oikisopiskeljoille suunnattu työelämään tutustuttava messu, missä iso läjä juristeja työllistäviä työnantajia esittäytyi. Keskustelu lakiasianajofirmojen kanssa oli puuduttavaa. Paljonkos sulla on opintoja takana ja kuinka paljon sun todistuksessa koreilee AB? Palkkaamisperiaatteiksi mainittiin koulutodistus ja persoonallisuus. Työntekijöistä päätellen persoonallisuudesta voidaan selkeästi joustaa, sillä samoja hapannaamoja seisoi joka tiskillä. Juristien kasvoille oli kiristetty tiukkisyrmy ja suusta tuli ennakkoon opeteltua mantraa. "Meillä on firmassa tosi hyvä henki - käydään aina lounaalla lenkillä yhdessä". "JAAHA, no milloin te sitten syötte lounasta"?

Tuollaiset messut on mielettömän vaarallisia. Ne jotka on kiinnostuneet työskentelystä asianajofirmoissa ahdistuvat pahasti, lopettavat kaiken hauskanpidon ja elämästä nauttimisen ja omistavat elämänsä arvosanojen varmistamiseen kirjaston lukusaleissa. Ne joita asianajajafirmat ei voisi vähempää kiinnostaa lopettavat koko juristiohjelman ja lukevat mielummin jotain ainetta missä sieluaan ei tarvitse myydä isoille, kylmille firmoilla ja asettaa koko tulevaisuuttaan arvosanoista päättävien professorien käsiin. En tiedä oikeen mihin itseni tuossa skaalassa laitan. Ehkä on olemassa joku sellainen suomalaisten asteikko, jossa kuivat juristit karkoittaa vain hakemasta työtä isoista asianajajafirmoista, mutta eivät kuitenkaan karkoita suomalaisopiskelijaa opintojen parista. Mun mielestä parhaansa antamisen on riittettävä. Haistatan pitkät arvosanojen sairaanmoiselle havittelulle, mutta ymmärrän hyvin, että arvosanat todistuksessa ovat kyllä ihan hyviä viittauksia omasta osaamisestani. Olisihan se kiva näyttää työhaastattelussa hyvää todistusta, mutta omaa mielenterveyttäni en aio muutaman ABn vuoksi menettää.

Viikonloppu

Loppu viikko meni niin että hujahti. Torstaina olin suomalaisen kaverini kanssa tarjoilemassa erään ruotsisuomalaisista kertovan näyttelyn avajaisissa Frölundan kirjastossa ja perjataina olimme sabotoimassa suomalaisten mainetta kovina saunaihmisinä skippaamalla saunomisen sauna-aiheisissa illanistujaisissa. Siitä voi sitten juhlan järjestäjät päätellä jotakin jos kaikki illanistujaisiin osallistuneet suomalaiset istuu mielummin saunan pukuhuonetiloissa kuin saunassa. Tuntuu vähän siltä, että koko saunomisen idea oli vaan keikutella uimapuvuissa, kikatella että saunassa on liian kuuma ja valittaa että hikoilu pilaa meikin. Saunominen hoidettiin täysin epäpyhästi pitämällä saunan ovi auki koko saunomisen ajan vaikka kiville heitettiinkin vettä tasaiseen tahtiin. Olisin vain pettynyt ja suuttunut jos olisin mennyt lauteille keikkumaan. Saunassa pitää olla kuuma ja hiki, muuten ei voi sanoa saunoneensa. Me suomalaiset vahvistimme kuitenkin toista ennakkoluuloa suomalaisista aika hyvin -joimme pönäkällisen viiniä sillä aikaa kun muut saunoivat.

Perjantai-illan juhlimisen jälkeen päädyin viettämään koko lauantain kotona nettiTVtä katsoen, hiukan koulujuttuja lukien ja siivoten. Illalla ehdin vielä askarrella valokuviakin seinille. Sain jouluna ison kasan valokuvia mummeiltani ja setäni perheeltä. Ostin viimevuonna vanhoja valokuva kehyksiä kirpputorilta ja nyt testailin valokuvien laittamista kirpparikehyksiin. Isänvanhempien hääkuvalle en ole vielä löytänyt sopivaa kehystä, mutta kuva 5-vuotiaasta äidinäidistäni pääsi jo seinälleni, sillä kehykset tuolle pienemmälle kuvalle löytyivät. Kehykset olivatkin itseasiassa aika mielenkiintoiset. Kehyksissä oli joku vanha ruotslais-kansallisromanttinen kuva ja kuvan takapuolella ruotsalaishenkinen illallismenu, jossa lukee SVENSKA AMERIKA LINJEN ja vuosiluku 1946. Olen hiukan varautunut nykyään kodin sisustamisen suhteen, sillä pelkään ettei opiskelut onnistukaan täällä Ruotsissa ja että joudunkin pakkaamaan kamat kasaan ja muuttamaan takaisin Suomeen. Sellaisessa tilanteessa on hankalaa, jos on ostanut paljon huonekaluja ja sisustuskamaa Ruotsin kotiinsa. Valokuvat onneksi liikkuvat aika mukavasti mukana mihin sitten koskaan päätyykään.

Painikaverit

Aika esitellä keväideni painikaverit.

Tänä keväänä mennään yllä olevalla kokoonpanolla. Rikos- ja prosessioikeutta. Uusintatenttien kirjat ei mahtuneet kuvaan. Harmi.

Viime keväänä mentiin tällä kokoonpanolla. Tai no ei. Kävin vaan tänään vihdoin hakemassa kaverin kellarissa säilössä olleet kirjani. Osa tuosta saldosta on kyllä viime kevään koulukirjoja, mutta esimerkiksi tuo vegekokkikirjanen ei ole mun koulukirjallisuutta (kumma kyllä). Kirjahylly alkaa täyttyä pikkuhiljaa.

Flasmob Finlandia!

Tulee presidentiksi huomenna kumpi tahansa niin lisää tällaista joka tapauksessa! Ulkosuomalaisen iho menee kananlihalle. Toivoisin voivani näyttää tämän klipin jokaiselle joka vitsailee Suomen olevan vain yksi Ruotsin lääneistä tai kuuluvan yhä Venäjään. Hyvä Suomi ja kansalaisaktiivisuus!

Ps. Haavisto on ykkönen.

Fiilikset tentin jälkeen

Fiilikset ovat päivän tentin jälkeen seuraavat

 Aluksi tuntuu että maa pettää jalkojen alta ja koko elämä kaatuu. Käyn läpi jälleen sen saman lurituksen, että Ruotissa olen vain opiskellakseni ja jos ei opinnot onnistu, ei ole elämässä mitään sisältöä. Joudun pakkamaan kamani ja muuttamaan Suomeen ja menemään töihin ja katketoitumaan jossakin paperitöissä.

 Sitten tulee viha, ärsytys ja sisulla paiskominen. Kirjoitan yhden blogi päivityksen, kiroan koko elämäntilanteeni alimpaan manalaan ja palaan koulukirjojen äärelle. Mikään muu ei tähän potutukseen auta kuin jatkossa paremmin menestyminen. Pakko lopettaa kaikki muu elämä ja keksittyä vapaa-ajalla tenttivastaamisen harjoitteluun.

En finne igen!

Suomalaisuudestaan saa kuulla Ruotsissa aina. Ei ole tapaa sulautua joukkoon jos vähänkin kuulostaa Muumipeikolta tai aksentti vivahtaa Mark Levengodin suuntaan. Suurimmaksi osaksi palaute suomalaisuudesta on kuitenkin pelkästään positiivista. Päin naamaa sitä harvoin dissataan Suomea ja suomalaisia.

Kuulen suomalaisuudetsani lähes päivittäin. Yksi parhaista koulukavereistani kutsuu minua Muumiksi ja jopa esitteli minut omilla syntymäpäivillään sillä nimellä. Kun ruotsalaiset kysyvät, että haittaako minua että kaverini kutsuu minua Muumiksi, vastaan että minun käy enemmänkin sääliksi kaveriani - hän ei nimittäin välttämättä edes tiedä etunimeäni, vaikka tässä ollaan jo reilun vuoden verran hengailtu. Myös toinen koulukaverini on aika kova tykittämään suomalaisuuteeni liittyvää läppää. Hänen vitsinsä koskevat enemmän viinaa ja puukkotappeluita.

Minulla oli keskiviikkona harvinaisen "suomalaispitoinen" päivä. Luennolla luennoitsija kysyi, että onko kenelläkään luennollaolijoista suomalaisia sukujuuria. Ennen kun suomalaistaustaiset ehtivät nostaa käsiään, oli luennoitsija jo aloittanut tarinansa siitä, kuinka suomalainen poliisi harvoin ottaa tosissaan karjalaisten esittämiä tappouhkauksia. Voimakkaat sanankäänteet kuuluvat kuullemma karjalaiseen perinteeseen ja siksi tappouhkaus tulee tulkita vain kevyenä haistatteluna, eikä siis rikoksen kriteerit täyttävänä uhkailuna. Tarina ei auttanut meidän Ruotsissa asuvien suomalaisten arkea laisinkaan, vaan pelkästään vahvisti mainetta väkivaltaisista metsäsuomalaisista.

Heitin luennolla käydyn keskustelun tunnin jälkeen vitsiksi ja ilmoitin kavereilleni, ettei minun sukujuureni ole Karjalassa, joten uhkaukset minun suunnaltani kannattaa oman turvallisuuden vuoksi ottaa tosissaan.  Puukko ja alkoholisti vitseillä naurattava koulukaverini lohdutti minua luennon jälkeen, että on hyvä, että olen päässyt pakoon suomalaisten väkivaltaisuutta ja kaduilla vallitsevaa Koskekorvarallia tänne turvalliseen Ruotsiin. En osannut nauraa vain hänen jutuilleen, vaan tällä kertaa puolestani itse vahvisti ennakkoluuloja Suomesta. Kerroin että suhtautumiseni haiseviin alkoholisteihin on paljon avoimempi kuin keskiverto ruotsalaisen ja tämä vain sen vuoksi, että Helsingissä ei voi kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ilman, että törmää penkeille kuseviin humalaisiin. En minä nyt ihan noin sanonut, mutta sanoin, että minun on helpompi suhtatua päihtyneisiin ihmisiin, koska niitä näkyy kotipuolessa enemmän.

Koulupäivä päättyi mukavasti siihen, että koulukaverini ilmoitti minun parhaaksi ominaisuudekseni sen, että minulle voi nauraa. Kysymyksessä tuskin oli mikään "ihanaa että osaat olla rento, etkä ota itseäsi vakavasti"-tunnustus. Juttu on vaan se, että parhaat kaverini viihtyvät vaan paremmin seurassani kun saavat tuntea itsensä hiukan paremmaksi minun tehdessä paljon kielioppivirheitä ja tahattomasti dissatessani Suomea.

"Heij Mumin otetaan susta kuva ton Muumikakun kanssa"!

"Haaviston kannattajat vois vähän chillaa"

Kuten otsikosta käy ilmi, alkaa vaalit tulla varmaan itse kunkin korvista ulos jo hiljalleen. Facebook on täynnä "annoin tänään ääneni oikeaan paikkaan"-huudatuksia (omani tähän mukaan lukien), eikä vaaleja pääse karkuun edes jättämällä lehdet lukematta, uutiset katsomatta tai tietokoneen visusti suljettuna pitäen, sillä kampanjointi on aktiivista kaduillakin. Kuulin viime viikolla jopa bussipysäkillä melkein revenneestä lumisodasta, kun Niinistön ja Haaviston kannattajat kohtasivat iltapäivän bussiruuhkassa. Kampanjointiin kyllästyneet tuntuvat olevan jo avunhuutojen varassa, aivan niin kuin Facebook-kaverini, jonka statuspäivitys on lainattu blogipäivitykseni otsikoksi.

Pekka Haavistoa äänestäneenä minua harmittaa että Haaviston kannattaja leimaantuu hyperhomorakastajaksi ja superstylen avoimeksi puunhalaajaksi. En ole yhtäkään kertaa maininnut ehdokkaani homoseksuaalisuutta kertoessani miksi äänestän häntä. Sen sijaan minusta on surullista, että yksityisiä vaalikampanjointeja käydään ehdokkaiden seksuaalista suuntautumista koskevin argumentein. Minä koen, ettei presidentin seksuaalisella suuntautumisella ole merkitystä. Meillä on esimerkkejä myös ulkomailta (Saksan ulkoministeri miehen kanssa suhteessa oleva mies, Islannin pääministeri naisen kanssa suhteessa oleva nainen) siitä kuinka maanedustajan seksuaalinen suuntauminen ei vaikuta mitenkään maan ulkosuhteisiin.

Asuessani ulkomailla, olen huomannut miten Suomen politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Asuessa maassa, jossa poltiikka näyttää erilaiselta ja arvot ovat joskus Suomen poltiikasta poikkeavat, on minulle alkanut hahmottumaan yhä tarkemmin se miltä toivon oman kotimaani näyttävän. Minä haluan, että presidenttimme välittää ihmisten hyvinvoinnista ja kantaa vastuun kansansa tulevaisuudesta. Minä äänestin ihmistä, jonka uskon asettavan ihmisen ja ihmisoikeudet etuasemaan tilanteessa, jossa talouden kehitys vaatisi moraalisesti vahvasti arveluttavia tekoja. Minä haluan, että Suomea edustaa ihminen joka edustaa Suomen kansaa, eikä vain Suomeen rekisteröityneitä yrityksiä.

Haaviston kannattajana hössötän, päivitän Facebookiani ja blogiani vaaliasioilla, koska uskon että presidenttiehdokkaallani on mahdollisuus voittaa vaalit, jos kaikki muutkin vakuuttuvat siitä, että Suomea maailmalla tulee edustaa sanavalmis, järkkymätön, ulkopolitiikassa kokenut, kylmäpäinen mutta lämmin sydämminen ihminen, joka ei jousta omista arvoistaan vaan pistää ihmisen kaiken edelle.

Tämän päivityksen jälkeen minä chillaan