keskiviikko 1. helmikuuta 2012

"Haaviston kannattajat vois vähän chillaa"

Kuten otsikosta käy ilmi, alkaa vaalit tulla varmaan itse kunkin korvista ulos jo hiljalleen. Facebook on täynnä "annoin tänään ääneni oikeaan paikkaan"-huudatuksia (omani tähän mukaan lukien), eikä vaaleja pääse karkuun edes jättämällä lehdet lukematta, uutiset katsomatta tai tietokoneen visusti suljettuna pitäen, sillä kampanjointi on aktiivista kaduillakin. Kuulin viime viikolla jopa bussipysäkillä melkein revenneestä lumisodasta, kun Niinistön ja Haaviston kannattajat kohtasivat iltapäivän bussiruuhkassa. Kampanjointiin kyllästyneet tuntuvat olevan jo avunhuutojen varassa, aivan niin kuin Facebook-kaverini, jonka statuspäivitys on lainattu blogipäivitykseni otsikoksi.

Pekka Haavistoa äänestäneenä minua harmittaa että Haaviston kannattaja leimaantuu hyperhomorakastajaksi ja superstylen avoimeksi puunhalaajaksi. En ole yhtäkään kertaa maininnut ehdokkaani homoseksuaalisuutta kertoessani miksi äänestän häntä. Sen sijaan minusta on surullista, että yksityisiä vaalikampanjointeja käydään ehdokkaiden seksuaalista suuntautumista koskevin argumentein. Minä koen, ettei presidentin seksuaalisella suuntautumisella ole merkitystä. Meillä on esimerkkejä myös ulkomailta (Saksan ulkoministeri miehen kanssa suhteessa oleva mies, Islannin pääministeri naisen kanssa suhteessa oleva nainen) siitä kuinka maanedustajan seksuaalinen suuntauminen ei vaikuta mitenkään maan ulkosuhteisiin.

Asuessani ulkomailla, olen huomannut miten Suomen politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Asuessa maassa, jossa poltiikka näyttää erilaiselta ja arvot ovat joskus Suomen poltiikasta poikkeavat, on minulle alkanut hahmottumaan yhä tarkemmin se miltä toivon oman kotimaani näyttävän. Minä haluan, että presidenttimme välittää ihmisten hyvinvoinnista ja kantaa vastuun kansansa tulevaisuudesta. Minä äänestin ihmistä, jonka uskon asettavan ihmisen ja ihmisoikeudet etuasemaan tilanteessa, jossa talouden kehitys vaatisi moraalisesti vahvasti arveluttavia tekoja. Minä haluan, että Suomea edustaa ihminen joka edustaa Suomen kansaa, eikä vain Suomeen rekisteröityneitä yrityksiä.

Haaviston kannattajana hössötän, päivitän Facebookiani ja blogiani vaaliasioilla, koska uskon että presidenttiehdokkaallani on mahdollisuus voittaa vaalit, jos kaikki muutkin vakuuttuvat siitä, että Suomea maailmalla tulee edustaa sanavalmis, järkkymätön, ulkopolitiikassa kokenut, kylmäpäinen mutta lämmin sydämminen ihminen, joka ei jousta omista arvoistaan vaan pistää ihmisen kaiken edelle.

Tämän päivityksen jälkeen minä chillaan

2 kommenttia:

  1. Ei mitään chillailua ennen sunnuntaita. Mielenkiintoista on, että minä en ole törmännyt lainkaan mihinkään ylilyönteihin. Ihmiset ovat iloisia ja toisiaan kannustavia - mitä nyt joskus täti-ihmisten ilmeet kiristyvät bussia odotellessaan. Eniten minua on ilahduttanut kaikenlaiset Flashmobit ja muut kannatustempaukset.

    VastaaPoista