Olin vaikuttunut perjantaina järjestetystä ruotsinsuomalaisten päivästä täällä Göteborgissa. Tapahtumassa jaettiin tietoa suomenkielisten oikeuksista Ruotissa ja erityisesti Göteborgin alueella - asiasta oli järjestetty jopa kaksikielinen panelikeskustelu. Esiinyjistä Suomessa tunnetaan varmasti parhaiten Linda Lampenius, joka sai tapahtumassa, jopa oman fanipoppoon. 3- 11-vuotiaati tytöt roikkuivat lavanreunalla heilutellen Suomen ja Ruotsin lippuja kun Lampenius soitti Karjalan kunnailla, Säkkijärven polkkaa ja Romanssia.
Minulle on välillä vaikeaa hahmottaa mitä todella on olla ruotsinsuomalainen. Itse en sitä ole, ja tunnen hyvin harvoja, jota sitä ovat. Luulen saaneeni kuitenkin pienen kurkistuksen todellisten ruotsinsuomalaisten sielunelämään kuunnellessani salillisen eläkeikäisiä suomalaisia laulavan kappaletta Emma sekaisin suomeksi ja ruotsiksi. Kylmät väreet kiheltelivät tunteikkuudesta pitkin kroppaa, huolimatta siitä, että itse en ole samaa ikäluokkaa, eikä minulla ole ollenkaan samoja kokemuksia kuin todellisilla ruotsisuomalaisilla eli heillä jotka muuttivat Ruotsiin 1960-70-luvulla työnperässä.
Suurin kiitos tapahtumasta kuuluu Göteborgin kaupungin suomenkielisen hallintoalueen projektijohtajalle Teija Martinssonille ja sille henkilölle joka rypytti tapahtumassa tarjotut karjalanpiirakat ja vatkasi munavoit. Karjalanpiirakoita oli jo kova ikävä. Mumsfilibabba!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti