Kyllähän Halloween viikonloppuna pitää mennä ulos ja nähdä vähän kaveireita. Kaverini kun eivät kauheasti mainstream musasta innostu, päädyimme JazzHusetin, joka ei nimestään huolimatta ole mikään tanhupaikka. Jazz-pimputtelun sijasta paikassa soi hard core tecko. Sellainen HC-Scooter, jonka päälle "solisti" lauloi "Die, Die". Näin Halloween viikonloppuna hämäännyimme JazzHusetin jonossa, sillä luulimme että tekoveri, lateksi ja SS-kamat olivat ihmisten Halloween asuja. Sisälle päästyämme ja hetken baarissa vietettyämme tajusimme, että osa porukasta oli todennäköisesti unohtanut koko Halloweenin ja itseassa pukeutunut vain normaaleihin viikonloppu kuteisiinsa. Oli hiukan pelottavakin kokemus seistä keskellä SS-kenraaleiksi pukeutuneita ääeioikeisto nuoria ja kuunnella musaa, joka yhtä hyvin olisi voinut soida Pekka-Erik Auvisen YouTube videoiden taustalla. Luojan kiitos, että kysymyksessä oli Halloween viikonloppu, sillä muussa tapauksessa ilta olisi voinut olla ihan oikeasti pelottava. Eilen, lauantaina pystyimme ainakin uskottelemaan itsellemme, että porukka oli vain naamioitunut ja taakse kammatut liimaletit vain osa Halloween pukua, eikä siis mikään kannatuksenosoitus äärioikeistolle.
Hauskaa on, että normaali pukeutuminen ja se että meikki on on siinä kohdassa naamaa, mihin se on tarkoitettukin, yhdistää ihmisiä.Tutusuimme paljon uusin ihmisiin aloittamalla keskustelun pelkästään toteamalla: "säkin näytät ihan normaalilta ihmiseltä. Eikös sullakin ole aika ulkopuolinen olo näiden friikkien keskellä?" Hassuinta oli, että yleensä niin kovin diplomaattiset ruotsalaisetkin olivat ihan messissä ja rehellisesti totesivat porukan olevan kummajaisia täynnä.
Täytyy sanoa, että aika makea Halloween kokemus saatiin. Paljon eläviä kuolleita ja kuolleita eläviä. Halloweenina ainakin pystyi suhtautumaan huumorilla koko kokemukseen: musaan, jonka sanasto käskee vaan kuolemaan, ympärillä olevien ihmisten lasittuneisiin katseisiin ja myös niihin tappavan häijyihin mulkauksiin, joita saatiin Nietzen palvojilta.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
lauantai 29. lokakuuta 2011
Väärä paikka venailla
Oltiin eilen kavereiden kanssa istumassa iltaa Vasastanissa. Aloitettiin ilta Tuulian, Riikan ja Julian kanssa after workillä P.C.ssä, joka sijaitsee Göteborgin "punaistenlyhtyjen alueen" läheisyydessä. Punaisten lyhtyjen alue on itseasiassa äärimmäisen vahvasti sanottu. Mistään syntisestä huumeita, viinaa ja naisia- korttelista ei ole kysymys, vaan enemmänkin vaan harmittomasta kadusta, joka nyt vaan on muodostunut prostituoitujen hengailukaduksi. Usein kadulla ei edes kauheasti näy naisia. Tyypillisesti kadulla on eniten liikennettä vain kadulla sijaitsevan ruokakaupan edessä.
Koska katu on hyvin harmittoman näköinen, tulee sitä harvoin edes ajateltua missä päin sitä liikkuu kun kadulla kävelee. Olen välillä ihan tietoinen siitä, etten erikseen seisoskele yksinään kadulla- ihan vain vältääkseni epämukavia tilanteita ja väärinkäsityksiä- mutta isommalla porukalla en kiinnitä mitään huomiota kadun bisnestrafiikkiin. Ilmeisesti pitäisi olla varovaisempi. Teimme eilen Julian kanssa sen virheen, että jäimme odottamaan hitusen myöhässä olevaa kaveriamme muutamaksi minuutiksi "Businesskadun" läheisyyteen. Ehdimme istua penkillä minuutin tai pari kun keltahampainen papparainen lähestyi meitä leveä hymy naamallaan. Papparaisen lähestyessä tajusimme, että olimme todella valineet väärän paikan istua. Miehen ollessa vielä useamman metrin päässä, tiesimme jo, että nyt on sattunut väärinkäsitys. Mies luulee, että odottelemme asiakkaita. Onneksi emme ehtineet kauaa miehen kanssa jutella ennen kuin Tuulia tuli ja pääsimme jatkamaan matkaa vilahtamalla tilanteesta pois. Mietimme vain jälkeen päin, että mitäö tuollaisessa tilanteessa voi sanoa? "Ei herra, me emme myy seksiä"?
Sama tilanne on sattunut minulle aiemminkin -tosin silloin olin yksin enkä ollenkaan edes parkeeraannut kadulle. Viime vuonna kohdallani pysähteli useampi auto ja pyyteli kyytiin kun olin matkalla kirjastosta kotiin lauantai-iltana klo.18. Kävelin kahden kassini kanssa kaulaliinaan kietoutuneen Fiske Kyrkanin edustalla, joka kuuluu samaan alueeseen businesskadun kanssa. Olin aivan yllättynyt, että mistä oli kysymys, kun minulle tarjoiltiin niin paljon kyytejä. Tajusn vasta myöhemmin, että minua oli luultu aivan toisenlaiseksi tytöksi.
Olen jotenkin yllättynyt, että sillä ei ole mitään merkitystä miten on pukeutunut, miten käyttäytyy tai kuinka paljon kantaa koulukamoja mukanaan - väärinkäsitys syntyy pelkästään siitä, että on nainen väärällä kadulla. Täytyy sanoa, että epämukava tilanne koettuna kaverin kanssa, on huomattavasti vähemmän epämukava, kuin yksin koettuna. Nyt on sitten varmaan taas hyvin muistissa, ettei kadulla kannata ollenkaan pysähtyä.
Väärinkäsityksistä ja maksullisista naisista puheenollen: Moulin Rouge ja väärinkäsitys
Koska katu on hyvin harmittoman näköinen, tulee sitä harvoin edes ajateltua missä päin sitä liikkuu kun kadulla kävelee. Olen välillä ihan tietoinen siitä, etten erikseen seisoskele yksinään kadulla- ihan vain vältääkseni epämukavia tilanteita ja väärinkäsityksiä- mutta isommalla porukalla en kiinnitä mitään huomiota kadun bisnestrafiikkiin. Ilmeisesti pitäisi olla varovaisempi. Teimme eilen Julian kanssa sen virheen, että jäimme odottamaan hitusen myöhässä olevaa kaveriamme muutamaksi minuutiksi "Businesskadun" läheisyyteen. Ehdimme istua penkillä minuutin tai pari kun keltahampainen papparainen lähestyi meitä leveä hymy naamallaan. Papparaisen lähestyessä tajusimme, että olimme todella valineet väärän paikan istua. Miehen ollessa vielä useamman metrin päässä, tiesimme jo, että nyt on sattunut väärinkäsitys. Mies luulee, että odottelemme asiakkaita. Onneksi emme ehtineet kauaa miehen kanssa jutella ennen kuin Tuulia tuli ja pääsimme jatkamaan matkaa vilahtamalla tilanteesta pois. Mietimme vain jälkeen päin, että mitäö tuollaisessa tilanteessa voi sanoa? "Ei herra, me emme myy seksiä"?
Sama tilanne on sattunut minulle aiemminkin -tosin silloin olin yksin enkä ollenkaan edes parkeeraannut kadulle. Viime vuonna kohdallani pysähteli useampi auto ja pyyteli kyytiin kun olin matkalla kirjastosta kotiin lauantai-iltana klo.18. Kävelin kahden kassini kanssa kaulaliinaan kietoutuneen Fiske Kyrkanin edustalla, joka kuuluu samaan alueeseen businesskadun kanssa. Olin aivan yllättynyt, että mistä oli kysymys, kun minulle tarjoiltiin niin paljon kyytejä. Tajusn vasta myöhemmin, että minua oli luultu aivan toisenlaiseksi tytöksi.
Olen jotenkin yllättynyt, että sillä ei ole mitään merkitystä miten on pukeutunut, miten käyttäytyy tai kuinka paljon kantaa koulukamoja mukanaan - väärinkäsitys syntyy pelkästään siitä, että on nainen väärällä kadulla. Täytyy sanoa, että epämukava tilanne koettuna kaverin kanssa, on huomattavasti vähemmän epämukava, kuin yksin koettuna. Nyt on sitten varmaan taas hyvin muistissa, ettei kadulla kannata ollenkaan pysähtyä.
Väärinkäsityksistä ja maksullisista naisista puheenollen: Moulin Rouge ja väärinkäsitys
torstai 27. lokakuuta 2011
Liian vaikutuksen alaisena
Siis Sveriges Televisionin netti-tvssä pitäisi ehdottomasti olla joku rajoitus heikkomielisten varalle. Olen katsonut ihan opiskelumielessä SVT:n dokumenttisarjaa Barn till varje pris, joka kertoo lapsettomuudestä kärsivistä ruotsalaisista ihmisistä, jotka kukin tyylillään yrittää hankkia lapsia. Mukana on pari yksinäistä naista, homoseksuaali miespariskunta, useampi heteroseksuaali pariskunta sekä yksi kaksi pariskuntaa käsittävä sateenkaariperhe. Lasten hankkimismetodit vaihtelevat kohdunvuokrauksesta ja alkion adoptoimisesta, normaaliin adoptioon sekä hedelmöityshoitoihin. Tarkoituksenani oli katsoa ohjelmasarjaa ymmärtääkseni tarkemmin adoptiota, vanhemmuutta ja hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöä tai oikeastaan enemmänkin käytäntöä lainsäädännön ympärillä. Halusin niin sanotusti saada lihaa luiden ympärille.
Tässä on nyt kuitenkin käynyt niin, että epätoivosta itkevät 35-vuotiaat yksinäiset naiset ovat ottaneet minusta otteen. Olen jokaisen jakson jälkeen yhä vakuuttuneempi, että jos sitä jossain vaiheessa tahtoo lapsia, on ne tehtävä nyt-heti-tässä-tällä sekunnilla. Tuollaisia lapsettomuusohjelmia ei saa näyttää parikymppisille hysteriaan taipuville opiskelijoille! Vaikkei olisikaan täysin varma siitä, haluaako edes lapsia tulevaisuudessa, välittyy lapsettomien vanhempien kipu ja kaipuu niin vahvasti ohjelmasta, että sitä haluaa hankkia lapsia NYT ihan vain sen vuoksi, että säästyisi jatkossa samanlaiselta tuskalta.
Äidille, mummille ja ystäville tiedoksi, että en minä täällä mitään pulla-palleroita ole pyöräyttelemässä. Lapsien hankkiminen siirtyy koko ajan vain kauemmas tulevaisuuteen. Tuon SVTn ohjelman kautta olen kuitenkin aloittanut jo henkisen valmistautumisen siihen, ettei aina saa kaikkea mitä toivoo. Minun on löydettävä perhehaaveilleni ehdottoman hyvä B-vaihtoehto. Siksi istun tästä lähtien kahta kovemmin kirjastossa ja luennoilla, sillä saattaa olla, että mamma-möngerrykset jää vain haaveeksi ja silloin on kiva, jos on olemassa jotain mihin panostaa. Uran kiiltävä kiitorata täältä tullaan!
Tässä on nyt kuitenkin käynyt niin, että epätoivosta itkevät 35-vuotiaat yksinäiset naiset ovat ottaneet minusta otteen. Olen jokaisen jakson jälkeen yhä vakuuttuneempi, että jos sitä jossain vaiheessa tahtoo lapsia, on ne tehtävä nyt-heti-tässä-tällä sekunnilla. Tuollaisia lapsettomuusohjelmia ei saa näyttää parikymppisille hysteriaan taipuville opiskelijoille! Vaikkei olisikaan täysin varma siitä, haluaako edes lapsia tulevaisuudessa, välittyy lapsettomien vanhempien kipu ja kaipuu niin vahvasti ohjelmasta, että sitä haluaa hankkia lapsia NYT ihan vain sen vuoksi, että säästyisi jatkossa samanlaiselta tuskalta.
Äidille, mummille ja ystäville tiedoksi, että en minä täällä mitään pulla-palleroita ole pyöräyttelemässä. Lapsien hankkiminen siirtyy koko ajan vain kauemmas tulevaisuuteen. Tuon SVTn ohjelman kautta olen kuitenkin aloittanut jo henkisen valmistautumisen siihen, ettei aina saa kaikkea mitä toivoo. Minun on löydettävä perhehaaveilleni ehdottoman hyvä B-vaihtoehto. Siksi istun tästä lähtien kahta kovemmin kirjastossa ja luennoilla, sillä saattaa olla, että mamma-möngerrykset jää vain haaveeksi ja silloin on kiva, jos on olemassa jotain mihin panostaa. Uran kiiltävä kiitorata täältä tullaan!
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Kirjastopäivää rvallisuusjärjestelyineen
Istun tässä koulun kirjastossa ja kävin hiukan happihyppelyllä tuolla koulun käytävillä. Alakerrassa on juuri alkanut Israelin Ruotsin suurlähettilään luento ja koulu on täynnä vartioita ja poliiseja. Aiemmin päivällä tuota luentosalia kävi nuuhkimassa oikein poliisikoira ja kaikkea. Ulkona vartio pieni poliisipartio ja valvoo rauhanomaista Israelin vastataista mielenosoitusta. Kävin kysymässä, että mahtuuko luennolle vielä mukaan, mutta en turvallisuussyistä saanut mennä luennolle.
Jos tuolla alhaalla ruvetaan nyt jotain hulinoimaan tai pahimmassa tapauksessa, jos siellä jotain poksahtelee, niin olen tämän kirjastopäivän aikana oppinut, että koko tämä meidän koulun kirjasto oppilaineen on Ruotsin lain mukaan vakuutettu. Sairaalalaskun voi pistää Försäkringskassan ja jos joltain henki menee niin rahaa saa Ruotsin valtiolta. Olenpas minä hilpeällä mielellä tänään. Taitaa olla kirjasto väsymys. Lasit silmilläni täällä pänttään.
Jos tuolla alhaalla ruvetaan nyt jotain hulinoimaan tai pahimmassa tapauksessa, jos siellä jotain poksahtelee, niin olen tämän kirjastopäivän aikana oppinut, että koko tämä meidän koulun kirjasto oppilaineen on Ruotsin lain mukaan vakuutettu. Sairaalalaskun voi pistää Försäkringskassan ja jos joltain henki menee niin rahaa saa Ruotsin valtiolta. Olenpas minä hilpeällä mielellä tänään. Taitaa olla kirjasto väsymys. Lasit silmilläni täällä pänttään.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Viikon parhaat
Viikon paras
Lakikirja on palannut kuvioihin! Uusi kurssi on alkanut ja oikeusfilosofia ja -sosiologia on jäänyt taakse (ainakin osittain) ja se tuntuu ihanalta. Nyt voi taas heittää aivot naulaan ja lukea pelkästään voimassa olevaa lainsäädäntöä, sen enempää kyseenalaistamatta sen oikeudenmukaisuutta. Kuulostaa ehkä huolestuttavan kevytmieliseltä, mutta kyseenalaistaminen on upottava suo ja sen vuoksi on ihanaa palata taas tavallisen opiskelun pariin, jolloin loppupeileissä ratkaisee vain faktan osaaminen.Viikon paras ylläri
Sain mammalta ja mummilta (tällä kertaa äidinäidiltä) paketin joka sisälsi äidin neuloman syyshuivin, suklaata, kesätöistä lahjaksi saamani Aarikan salaattiottimet sekä aivan mahtavan kortin. Ai että kun nautinkin meidän mummin ja mamman itseironiasta. Kortti on melkein kehystämisen arvoinen. Ei ole täysin minun vikani jos olen hiukan kaheli - se kulkee näet suvussa.
Viikon kiusallisuus
Pohdinpahan vain, että mistä johtuu että vedän puoleeni ihmisiä, jotka ovat seksuaalisuutensa kanssa yli avoimia? Merimiehillä on nainen joka satamassa, mutta minulla puolestaan on "joka satamassa" ainakin yksi ihminen, joka haluaa jakaa kaikki intiimeimmät uutisensa minun kanssani. Istuin tällä viikolla koulukaverini kanssa lounaalla koulumme ruokalassa, kun tämä alkoi kertomaan omista motorisoiduista leluistaan ja pyysi minulta neuvoa ongelmiinsa. Onkohan vika vain minussa kun kiusaannun tällaisista keskusteluista?
Viikon opiskelijariento
Oltiin Julian kanssa pelaamassa Riikan opiskelijasolun keittiössä Beer Pongia ja syömässä ranskalaisen kokin väsäämiä herkku-crepesejä (lettusia). Oli aivan super lystikäs ilta. Beer Pong on alunperin jenkki college-opiskelijoiden juomapeliksi muodostunut ajanviettto, jossa vastakkain pelaavat joukkueet yrittävät heittää pingispalloa vastustaja puolen olutmukeihin. Jos pallo menee mukiin, joutuu joukkue juomaan olutmukin tyhjäksi ja se joukkue, jonka mukit ensimmäisenä loppuvat häviävät pelin. Juomapeliä Beer Pongista ei ole meille muodostunut vaan enemmänkin vain hauska ajanviete. Se oli mukavaa perjantai-illan hengailua!
Viikon onnellisin ajan- ja rahanhassaus
Olin tänään muutaman koulukaverini kanssa Göteborgin suklaamessuilla. Messut järjestettiin Göteborgin kaupunginmuseossa ja kiertelimme suklaakojulta toiselle yli kolmen tunnin ajan. Esillä oli vain ja ainoastaan exclusive merkkejä, joten esim. Marabota ei näkynyt mailla halmeilla. Olin yllättynyt maistelukestävyydestämme. Salaisuus toki oli se, että maisitaiset olivat todella vain pieniä hippusia ja kysymyksessä oli laadukkaat suklaat, joten makuelämyksen sai kokea jokaisella pienellä hippusella, eikä makean ähkyä tullut ennen kuin vasta kolmen tunnin jälkeen. Ostin kolme pientä levyä messujen maukkainta suklaata joululahjaksi joillekin kolmelle onnekkaalle. Suklaassa on merisuolaa ja se kertoo suklaasta jo jotakin, jos vielä kolmen tunnin suklaansyönnin jälkeen makuelämys meinaa viedä kielen mennessään. Maistoin ostamaani suklaata siis aivan viimeiseksi koko messuilla.
 |
| Terottaen vielä, ettei nuo konvehdit tuossa ole maisitaisia. Nämä minun kutsumani "maistiaishippuset" olivat siis oikeita hippusia. |
 | |
| Anneli, Sofia ja appelsiinisuklaa-suihkulähde |
Iloista viikonalkua kaikille!
lauantai 22. lokakuuta 2011
Aikaeropöhnä
Olin kesällä toimistotöissä ja istuin koneella melkein kahdeksan tuntia päivässä. Tylsässä toimistoduunissa YleXstä tuli minun parasystäväni ja kuuntelin radiokanavaa lopulta siihen pisteeseen saakka, että kesän loputtua sain vieroitusoireita muuttaessani YleXn katvealueen ulkopuolelle.
Joona Kortesmäki teki kesä-heinäkuussa YleXllä yllätysilolauluja ja minä eräänä päivänä lähetin Joonalle sähköpostia yllätysilolaulun aiheeksi. Tuloksena syntyi yllä oleva kappale. Erinomainen piristys myös näin syyskaamokseen!
Joona Kortesmäki teki kesä-heinäkuussa YleXllä yllätysilolauluja ja minä eräänä päivänä lähetin Joonalle sähköpostia yllätysilolaulun aiheeksi. Tuloksena syntyi yllä oleva kappale. Erinomainen piristys myös näin syyskaamokseen!
Hold me closer young Tony Danza
Huh huh! Eilen oli tunteikas ilta Idol 2011 kisassa. (Toivon että pystytte suhtautumaan mun Idol postauksiin huumorilla). Paljon todella upeita esityksiä ja niin edes päin. Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen eilisestä Idols-jaksosta, mutta koska tiedän ettei se ole ihan OK katsoa Idolsia ja varsinkaan puhua siitä, siirryn pian muihin aiheisiin.
Idea tälle postaukselle lähti André Zunika Idols esiintymisestä. André lauloi Elton Johnin Tiny Dancerin eilen Idolsissa. Kappale oli mielestäni todella kaunis ja mahtava, mutta suurena Frendit fanina alkoi minulla kellot soida. Olen katsonut Frendien kaikki jaksot niin moneen kertaan, että muistin Pheoben laulaneen samaa kappaletta, tosin eri sanoilla." Hold me closer tiny dancer" sijasta laulaa Pheobe kertosäkeessä "hold me closer young Tony Danza". Kappaleen voi helposti kuulla ihan väärin. Suomessa on tehty muutama kirjakin väärin kuulluista lauluista.
Ihastuin kappaleeseen niin että kuuntelin Elton Johnin alkuperäisen kappaleen muutamaan otteeseen ja myöskin siis saman herran uudemmat versiot kappaleesta. Olen tähän postannut nyt vain alkuperäisen 1971 version, mutta mielestäni 2000-luvun esiintymiset ovat paljon hienompia.
Innostuin kappaleen elämänkaaresta sen verran, että etsin YouTubesta alkuperäisen Elton Johnin kappaleen lisäksi Almost Famous, Idol sekä Frendit version. Viimeinen klippi tuossa ylhäällä on pelkkä vitsi siitä kuinka kertosäkeen: "hold me closer tine dancer" voi kuulla myös "hold me closer Tony Danza". Kappale on internetin mukaan pulpahtanut uudestaan pinnalle Almost Famous-elokuvan myötä ja siksi on elokuvan versiokin mukana tässä postauksessa. Kappale on alkuperäisenä yli kuusi minuuttia pitkä ja kertosäe tulee vasta yli kaden minuutin jälkeen. Vaatii siis kärsivällisyyttä kuunnella kappale kokonaan Jos haluatte valita helpomman tien biisin kuuntelemiseen, suosittelen Almost Famousta (tai Idols versiota, NOT).
Idea tälle postaukselle lähti André Zunika Idols esiintymisestä. André lauloi Elton Johnin Tiny Dancerin eilen Idolsissa. Kappale oli mielestäni todella kaunis ja mahtava, mutta suurena Frendit fanina alkoi minulla kellot soida. Olen katsonut Frendien kaikki jaksot niin moneen kertaan, että muistin Pheoben laulaneen samaa kappaletta, tosin eri sanoilla." Hold me closer tiny dancer" sijasta laulaa Pheobe kertosäkeessä "hold me closer young Tony Danza". Kappaleen voi helposti kuulla ihan väärin. Suomessa on tehty muutama kirjakin väärin kuulluista lauluista.
Ihastuin kappaleeseen niin että kuuntelin Elton Johnin alkuperäisen kappaleen muutamaan otteeseen ja myöskin siis saman herran uudemmat versiot kappaleesta. Olen tähän postannut nyt vain alkuperäisen 1971 version, mutta mielestäni 2000-luvun esiintymiset ovat paljon hienompia.
Innostuin kappaleen elämänkaaresta sen verran, että etsin YouTubesta alkuperäisen Elton Johnin kappaleen lisäksi Almost Famous, Idol sekä Frendit version. Viimeinen klippi tuossa ylhäällä on pelkkä vitsi siitä kuinka kertosäkeen: "hold me closer tine dancer" voi kuulla myös "hold me closer Tony Danza". Kappale on internetin mukaan pulpahtanut uudestaan pinnalle Almost Famous-elokuvan myötä ja siksi on elokuvan versiokin mukana tässä postauksessa. Kappale on alkuperäisenä yli kuusi minuuttia pitkä ja kertosäe tulee vasta yli kaden minuutin jälkeen. Vaatii siis kärsivällisyyttä kuunnella kappale kokonaan Jos haluatte valita helpomman tien biisin kuuntelemiseen, suosittelen Almost Famousta (tai Idols versiota, NOT).
perjantai 21. lokakuuta 2011
Norjan tunturit kutsuvat minua
Ai ai ai ai! Mulla on pitkän aikaa ollut hinku Norjaan, mutta nyt yhtäkkiä nousi mielitekoprosentit potenssiin kaksitoista. Haluaisin niin kovasti Norjan usvaisiin vuoristomaisemiin! Tahtoisin vetäistä kuraiset vaelluskengät jalkaan ja pukeutua isoon norjalaiseen villapaitaan, syödä tunturi eväspaikolla mesost (semmoista rusekahkoa, makeaa juustoa) voileipiä ja hengittää raikkaan usavaista vuoristoilmaa. Mulla on vahva tunne, että olen sielultani 7,5 prosenttisesti norjalainen ja tunteakseni itseni kokonaiseksi, tulisi minun reissata Norjaan seuraavan vuoden sisällä.
Opiskelijan budjetilla Norjaan ei kuitenkaan reissata ihan tuosta vaan. Olen kuullut kauhutarinoita neljän euron salaattikurkuista ja yhdeksän euron tuopeista. Norjassa on kallista! Minä kiroan sen päivän kun siitä maasta löytyi öljyä! Mun on varmasti pistettävä pieni Norja-kassa pystyyn. Laitan siihen vaikka 50 kruunua viikossa, niin ehkä mulla on sitten ensi vuonna varaa maksaa jostain rupuisesta 100 euron matkailumaja yöstä viiden muun köyhän Norja intohimoilijan kanssa. Norjaaaaaan!
Kaikille jotka haluavat fiilistellä Norjaa minun kanssani, laitan tässä linkin Kalastajan vaimo blogiin (suomalainen nainen, asuu Norjassa, henkeäsalpaavan kaunis blogi).
 |
| Photo: Telegraph |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Optikkotäti kertoo: Ruotsin kielipakolaisuus
Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonojen uutisten (likinälöinen olen) ja kaksien silmälasien sivutuotteena sain muutaman suomalaisuuten liittyvän kummallisuudessa mielenkiintoisen kommentin.
Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.
Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.
Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.
Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.
Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.
Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.
Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.
Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.
Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.
Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.
Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.
Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Rohto päänsärkyyn löytyy optikolta
Pöh! Istuin tänään maltillisesti koulun kirjastossa koko päivän ja opiskelusta saamani päänsäryn tuloksena suuntasin koulun jälkeen suoraan optikolle ja kappas kappas tilasin kahdet silmälasit. Olen ollut ilmeisesti jo jonkin aikaa vahvasti likinäköinen, itse tunnustamatta asiaa ollenkaan. Sain kahdet lasit yhden hinnalla ja nyt olen istunut tässä koneella pohtien, että mitkäs lasit mä nyt sitten tulinkaan hankkineeksi. Olen siis yrittänyt etsiä omien pokien tyylisiä laseja netistä. Toiset laseistani oli muoviset ja kulmikaat ja toiset sellaiset riskilasit, jonka tyylisiä pokia olenkin tänne blogiin aiemmin jo viime keväänä postaillut.
Saan odottaa 10 päivää ennen kuin saan lasini optikolta ja paljastan kuvia ja silmälasi-malleja vasta sitten kun omat silmälasit saapuvat. Ihanaa, että vihdoinkin tulen näkemään maailman kaikessa sen kauneudessaan. Saattaa olla, että mun kirjastoihastukset muuttuvat alta aikayksikön kun alan taas näkemään. Ihmisten kaikki epäkauneuspilkut tulee esille kun laittaa lasit nenälle. Not nice :D
Saan odottaa 10 päivää ennen kuin saan lasini optikolta ja paljastan kuvia ja silmälasi-malleja vasta sitten kun omat silmälasit saapuvat. Ihanaa, että vihdoinkin tulen näkemään maailman kaikessa sen kauneudessaan. Saattaa olla, että mun kirjastoihastukset muuttuvat alta aikayksikön kun alan taas näkemään. Ihmisten kaikki epäkauneuspilkut tulee esille kun laittaa lasit nenälle. Not nice :D
Oon viime aikoina kaivannut kovasti mun ja Annin Aasian reissulle. Seikkailu oli mun elämäni paras kokemus ja Kambodza ehdottomasti matkan parhain osa ja siksi halusi ripustaa matkalta pari muistoa seinälleni.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Joskus on otettava ohjat omiin käsiin
Olen vieläkin ihan super innoissani menneen viikon luennosta! Upeinta koko luennossa oli sen yllättävyys. Luennoitsija astui 200 oikeustieteen opiskelijan eteen mustissa nahkahousissaan ja ilmoitti ettei hän tiedä laista teoriassa mitään, mutta että hänellä on kyllä runsaasti kokemusta lain rikkomisesta käytännössä. Mies kertoi istuneensa yhteen laskettuna vuoden kiven sisällä.
Kysymyksessä ei ollut mikään Bandidos-yrmy vaan kansalaisaktivisti, joka oli tullut pitämään meille luentoa kansalaistottelemattomuudesta. Oli upeaa seurata miten me itseämme- ja "toimivaa oikeusjärjestelmää" täynnä olevat oikishempukat vaihdoimme mielipidettämme täysin niiden kahden tunnin aikana, kun nahkapöksy luennoi meille siitä, miten tärkeää tottelemattomuus on. Ei lainsäätäjät ole mitään ylifiksua porukkaa siinä mielessä, että he ihan itsestään osaisivat ihmisille jakaa ihmisoikeuksia tai asettaa rajoituksia luonnon pelastamiseksi. Joskus suuremmat muutokset tarvitsevat radikaalimpia otteita. Joskus itsensä kahlitseminen kuormureihin on tarpeen, jotta todellinen muutos saataisiin aikaiseksi.
Lainaten opiskelukirjallisuuttamme: "kaikki tämän päivän narrit eivät aina ole huomisen ritareita". On olemassa kansalaistottelemattomuutta, joka vielä seuraavana vuosikymmenenäkin tuomitaan vain turhanpäiväiseksi anarkiaksi. Luennoitsijamme mukaan kansalaistottelemattomuus punnitaan aina jälkikäteen. Se on usein tuomari tuomioistuimessa, joka päättää rikkoiko aktivsti lakia vaiko eikö.
Kansalaistottelemattomuus on kuitenkin erittäin merkittävä ja tärkeä osa yhteiskunnan kehitystä ja sillä on merkittävä tehtävä demokratian ylläpidossa. Laki ei ole koskaan absoluuttisen oikeudenmukainen ja saavuttaaksemme todellisen oikeudenmukaisuuden, on meidän joskus toimittava lainvastaisesti.
Uutisemme on tälläkin hetkellä täynnä kansalaisaktivismia, joka koettelee maittensa lakien rajoja. Mielenosoitukset Egyptissa, Libyassa tai Tunisiassa eivät todellakaan olleet maiden lakien mukaisia. Maiden hallituksen vastustivat mielenosoituksia voimakeinoin ja puhtaasti lain näkökulmasta, olivat mielenosoitukset ehdottoman tuomittavia. Harva meistä kuitenkaan sanoisi, että demokratian vaatiminen kaduilla olisi ollut väärin. Kansa otti ohjat käsiinsä oikeudenmukaisuuden nimissä.
Samanlaisia voimassa olevaa lakia haastavia mielenosoituksia on pidetty aiemminkin. Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että mustien väkivallattomat mielenosoitukset mustien kansalaisoikeuksien puolesta 1950-luvun USAssa, olivat täysin oikeutettuja. Emme pysty enää kuvittelemaan maailmaa, jossa kansa olisi jaoteltu eri kahviloihin, busseihin ja kouluihin sen perusteella minkä värisiä ihmiset ovat, tai että äänestysoikeus olisi vain tietyn värisillä ihmisillä. Niin ei enää olekaan, ja tämä vain siksi, koska osa kansasta nousi olemassa olevaa lakia vastaan. Muuttaakseen voimassa olevaa lakia, uhkasivat mustat mielenosoittajat laki,a rikkomalla laissa säädettyjä normeja. He tulivat pidätetyiksi useampaan otteseen ja altistivat itsensä laissa oikeutetulle väkivallalle sekä yleiselle pahennukselle. Loppu peleissä muu kansa sekä lainsäätäjä ymmärsivät, että suurin ongelma oli syrjivä lainsäädäntö. Laki muutettiin ja mustille myönnettiin samat oikeudet kuin valkoisillekin.
Kansalaistottelemattomuudella on kuitenkin selkeät säännöt. Kriteerit oikeutetulle kansalaistottelemattomuudelle riippuvat hiukan siitä, kenen kriteereihin uskoo. John Rawlsin mukaan kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää vain tilanteissa, joissa kysymys on äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta ja vain kun kaikki lailliset keinot on käytetty loppuun. Jûrgen Habermas puolestaan puolustaa kansalaistottelemattomuutta kaikissa tilanteissa ja sanoo, että sen olevan osa demokraattista yhteiskuntaa. Demokraattinen oikeusvaltio ei Habermasin mukaan voi vaatia kansalaisiltaan ehdotonta lainnoudattamista.Selvää kuitenkin on, että väkivalta kansalaistottelemattomuuden nimissä tuskin on oikeutettua. Väkivallattoman vastarinnan puolesta ovat puhuneet mm. Martin Luther King Jr sekä Mahatma Gandhi.
Lain sokea noudattaminen on vaarallista. Natsi-Saksa on vain yksi esimerkki siitä, miten lain noudattaminen todellisuudessa on moraalisesti epäoikeudenmukaisin teko. Kaiken tämän vuoksi olen minäkin väkivallattoman oikeudenmukaisuuden puolustamisen puolesta, vaikka tämä tarkoittaisi joissakin tapauksissa voimassa olevan lain rikkoimista.
Kysymyksessä ei ollut mikään Bandidos-yrmy vaan kansalaisaktivisti, joka oli tullut pitämään meille luentoa kansalaistottelemattomuudesta. Oli upeaa seurata miten me itseämme- ja "toimivaa oikeusjärjestelmää" täynnä olevat oikishempukat vaihdoimme mielipidettämme täysin niiden kahden tunnin aikana, kun nahkapöksy luennoi meille siitä, miten tärkeää tottelemattomuus on. Ei lainsäätäjät ole mitään ylifiksua porukkaa siinä mielessä, että he ihan itsestään osaisivat ihmisille jakaa ihmisoikeuksia tai asettaa rajoituksia luonnon pelastamiseksi. Joskus suuremmat muutokset tarvitsevat radikaalimpia otteita. Joskus itsensä kahlitseminen kuormureihin on tarpeen, jotta todellinen muutos saataisiin aikaiseksi.
Lainaten opiskelukirjallisuuttamme: "kaikki tämän päivän narrit eivät aina ole huomisen ritareita". On olemassa kansalaistottelemattomuutta, joka vielä seuraavana vuosikymmenenäkin tuomitaan vain turhanpäiväiseksi anarkiaksi. Luennoitsijamme mukaan kansalaistottelemattomuus punnitaan aina jälkikäteen. Se on usein tuomari tuomioistuimessa, joka päättää rikkoiko aktivsti lakia vaiko eikö.
Kansalaistottelemattomuus on kuitenkin erittäin merkittävä ja tärkeä osa yhteiskunnan kehitystä ja sillä on merkittävä tehtävä demokratian ylläpidossa. Laki ei ole koskaan absoluuttisen oikeudenmukainen ja saavuttaaksemme todellisen oikeudenmukaisuuden, on meidän joskus toimittava lainvastaisesti.
Uutisemme on tälläkin hetkellä täynnä kansalaisaktivismia, joka koettelee maittensa lakien rajoja. Mielenosoitukset Egyptissa, Libyassa tai Tunisiassa eivät todellakaan olleet maiden lakien mukaisia. Maiden hallituksen vastustivat mielenosoituksia voimakeinoin ja puhtaasti lain näkökulmasta, olivat mielenosoitukset ehdottoman tuomittavia. Harva meistä kuitenkaan sanoisi, että demokratian vaatiminen kaduilla olisi ollut väärin. Kansa otti ohjat käsiinsä oikeudenmukaisuuden nimissä.
Samanlaisia voimassa olevaa lakia haastavia mielenosoituksia on pidetty aiemminkin. Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että mustien väkivallattomat mielenosoitukset mustien kansalaisoikeuksien puolesta 1950-luvun USAssa, olivat täysin oikeutettuja. Emme pysty enää kuvittelemaan maailmaa, jossa kansa olisi jaoteltu eri kahviloihin, busseihin ja kouluihin sen perusteella minkä värisiä ihmiset ovat, tai että äänestysoikeus olisi vain tietyn värisillä ihmisillä. Niin ei enää olekaan, ja tämä vain siksi, koska osa kansasta nousi olemassa olevaa lakia vastaan. Muuttaakseen voimassa olevaa lakia, uhkasivat mustat mielenosoittajat laki,a rikkomalla laissa säädettyjä normeja. He tulivat pidätetyiksi useampaan otteseen ja altistivat itsensä laissa oikeutetulle väkivallalle sekä yleiselle pahennukselle. Loppu peleissä muu kansa sekä lainsäätäjä ymmärsivät, että suurin ongelma oli syrjivä lainsäädäntö. Laki muutettiin ja mustille myönnettiin samat oikeudet kuin valkoisillekin.
Kansalaistottelemattomuudella on kuitenkin selkeät säännöt. Kriteerit oikeutetulle kansalaistottelemattomuudelle riippuvat hiukan siitä, kenen kriteereihin uskoo. John Rawlsin mukaan kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää vain tilanteissa, joissa kysymys on äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta ja vain kun kaikki lailliset keinot on käytetty loppuun. Jûrgen Habermas puolestaan puolustaa kansalaistottelemattomuutta kaikissa tilanteissa ja sanoo, että sen olevan osa demokraattista yhteiskuntaa. Demokraattinen oikeusvaltio ei Habermasin mukaan voi vaatia kansalaisiltaan ehdotonta lainnoudattamista.Selvää kuitenkin on, että väkivalta kansalaistottelemattomuuden nimissä tuskin on oikeutettua. Väkivallattoman vastarinnan puolesta ovat puhuneet mm. Martin Luther King Jr sekä Mahatma Gandhi.
 |
| Mahatma Gandhi |
Lain sokea noudattaminen on vaarallista. Natsi-Saksa on vain yksi esimerkki siitä, miten lain noudattaminen todellisuudessa on moraalisesti epäoikeudenmukaisin teko. Kaiken tämän vuoksi olen minäkin väkivallattoman oikeudenmukaisuuden puolustamisen puolesta, vaikka tämä tarkoittaisi joissakin tapauksissa voimassa olevan lain rikkoimista.
Hisingen 4 life!
Pitkään toivomani sunnuntai-retki Hisingenin rannoille tapahtui tänään. Vietimme Julian kanssa aurinkoista sunnuntaita Hisingenissä käyskennellen. Otimme aluksi lautan Roselundin satamasta Lindholmeniin joka sijaitsee Hisingenin saarella Göteborgin edustalla. Vietimme mukavat pari-kolmetuntia kuljeskellen muuan muassa Eriksbergin satama-alueella ottaen kuvia, pysähtyen välillä pienelle kahvittelutauolle. Hieno päivä kertakaikkiaan!
 | |
| Välttämätön fika-hetki laiturilla |
 |
| Göteborg |
Opintolaina
Sen kunniaksi, että opintotuki Kelasta tuli pari viikkoa sitten ja vuokranmaksu on parin viikon päästä, olen tutustunut opintolainanehtoihin. Huolimatta siitä, että koko koulutukseni perustuu yhtä kuivien tekstien lukemiseen, tylsistyin pahemman kerran lukiessani lainanehtoja. Ehtoihin syventymisen sijasta rustasin stereotypioita vahvistavan listan eri aloja opiskelevien opiskelijoiden suhtatumisesta opintolainaan.
Opintolainan ehtoihin tutustuessa.
Juristi: Luotto oikeusjärjestelmään on niin suuri, että lukee lainaehdot pikakelauksella ymmärtämättä sanaakaan. Juristi ajatellee että jos jotain ongelmia tulee kuluttajansuojalaki pelastaa loppupeleissä.
Ekonomi: Vertailee pankkeja ja lainankorkovaihtoehtoja suurella hartaudella. Tarkistaa pörssikurssit ja vahvistaa euriborin kurssit viimeisen viiden vuoden ajalta. Löytää taloudellisimman vaihtoehdonb
Valtiotieteilijä: yrittää lukea lainanehdot mahdollisimman tarkasti ja tekee yhteiskunnallisia havaintoja ehtojen sisällöstä. Tulkitsee lainaehtoja poliittisesta näkökulmasta ja tulee lopputulokseen, että edellinen hallitus on munannut. Demokratian tulisi toteutua paremmin myös rahoitusmarkkinoilla.
Humanisti: lukiessaan lainanehtoja, on onnellinen, että on valinnut opiskelualakseen jotain mielenkiintoisempaa. Tuntee ahdistuksen kurkussaan ja tekee jotain luovaa heti lainaa haettuaan.
Kun tilille rapsahtaa useampi tonni:
Juristi: toteaa että tältä se tuntuu sitten aina palkkapäivänä
Ekonomi: on sormet syyhyten valmiina sijoittamaan koko summan kultaan ja näkee jo silmissään, kuinka muutaman vuoden päästä opintolaina on muuttunut kiiltäväksi bemariksi
Valtiotieteiljä: usko pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon vahvistuu. Kuinka upeaa onkaan, että valtiomme tukee opiskelijoita lainantakauksella. Opiskelijoiden tukeminen tulee olemaan valtiotieteilijän poliittisenohjelman tärkein teema seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Humanisti: tuntee huonoa omatuntoa. Kaikilla tässä maailmassa ei ole mahdollisuutta tällaisiin rahoihin. Kuinka moni nälkäinen lapsi tulisikaan ruokittua tällä summalla rahaa.
Mitä tekee opintolainalla?
Juristi: ostaa uuden nahkakantisen lakikirjan ja uuden asiallisen asukokonaisuuden.
Ekonomi: ostaa kultaa ja osakkeita
Valtiotieteilijä: ostaa kirjan "Demokraria: pelastus maailmalle", maksaa puolueen vuosimaksun ja laitaa loput rahat säästöön
Humanisti: tekee lahjoituksen Unisefille ja Pelastakaa eläimet RYlle.
Pyydän anteeksi. Stereotypiat on pepusta!
Opintolainan ehtoihin tutustuessa.
Juristi: Luotto oikeusjärjestelmään on niin suuri, että lukee lainaehdot pikakelauksella ymmärtämättä sanaakaan. Juristi ajatellee että jos jotain ongelmia tulee kuluttajansuojalaki pelastaa loppupeleissä.
Ekonomi: Vertailee pankkeja ja lainankorkovaihtoehtoja suurella hartaudella. Tarkistaa pörssikurssit ja vahvistaa euriborin kurssit viimeisen viiden vuoden ajalta. Löytää taloudellisimman vaihtoehdonb
Valtiotieteilijä: yrittää lukea lainanehdot mahdollisimman tarkasti ja tekee yhteiskunnallisia havaintoja ehtojen sisällöstä. Tulkitsee lainaehtoja poliittisesta näkökulmasta ja tulee lopputulokseen, että edellinen hallitus on munannut. Demokratian tulisi toteutua paremmin myös rahoitusmarkkinoilla.
Humanisti: lukiessaan lainanehtoja, on onnellinen, että on valinnut opiskelualakseen jotain mielenkiintoisempaa. Tuntee ahdistuksen kurkussaan ja tekee jotain luovaa heti lainaa haettuaan.
Kun tilille rapsahtaa useampi tonni:
Juristi: toteaa että tältä se tuntuu sitten aina palkkapäivänä
Ekonomi: on sormet syyhyten valmiina sijoittamaan koko summan kultaan ja näkee jo silmissään, kuinka muutaman vuoden päästä opintolaina on muuttunut kiiltäväksi bemariksi
Valtiotieteiljä: usko pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon vahvistuu. Kuinka upeaa onkaan, että valtiomme tukee opiskelijoita lainantakauksella. Opiskelijoiden tukeminen tulee olemaan valtiotieteilijän poliittisenohjelman tärkein teema seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Humanisti: tuntee huonoa omatuntoa. Kaikilla tässä maailmassa ei ole mahdollisuutta tällaisiin rahoihin. Kuinka moni nälkäinen lapsi tulisikaan ruokittua tällä summalla rahaa.
Mitä tekee opintolainalla?
Juristi: ostaa uuden nahkakantisen lakikirjan ja uuden asiallisen asukokonaisuuden.
Ekonomi: ostaa kultaa ja osakkeita
Valtiotieteilijä: ostaa kirjan "Demokraria: pelastus maailmalle", maksaa puolueen vuosimaksun ja laitaa loput rahat säästöön
Humanisti: tekee lahjoituksen Unisefille ja Pelastakaa eläimet RYlle.
Pyydän anteeksi. Stereotypiat on pepusta!
maanantai 10. lokakuuta 2011
Ei mulla täällä sillee kylmä ole
Ei mulla täällä sillee kylmä ole, mutta tuossa kun sytyttelin kynttilää ikkunalaudalla, niin ulkoa tuleva viima sammutti tulitikun kolme kertaa. Lääke tulevaan talveen on varmastikin villapaita, teen juonti ja äidin kutomat villasukat. Kaikille jotka ovat huolissaan paloturvallisuudesta ilmoitan, että tulipalo on hallinnassa, eiku? Kunhan vitsailen. Vaikka ei kyllä saisi. Vartioin kynttilöitä ja pian omistan myös palopeitteen. Palohälytin on.
Vilkaisin tuossa äsken hyvin mielenkiintoista blogia, jota pääsette vilkaisemaan tästä. Nappasin blogista päivän blogisitaatin, joka kuuluu: "Pue päälle ja lue!!". Hauskasti sanottu ja ah niin totta joissakin tilanteissa. Sitaatti on blogipäivityksestä, jossa kritisoidaan mm. naistenlehtien keskittymistä kevyisiin ja pinnallisiin aiheisiin. Itse en ole muodostanut jyrkkää kantaa mihinkään suuntaan koskien naistenlehtiä, mutta mielestäni teksti sisälsi muutaman mielenkiintoisen oivalluksen ja erityisesti tekstiin liittyvä kuva oli mielestäni hulvaton.
 |
| Mummilta ja mammalta saamani ruusut ja tuulessa (kaksi U-kirjainta) lepattavat kynttilät |
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Viikon parhaat
Viikon kohokohta
Viikon huippuhetki oli äidin ja mummin vierailu Göteborgissa. Rouvat saapuivat perjantai-iltana ja hurmasivat lentokenttäbussista nuoren herrasmiehen, jonka nämä rämpsäkät rouvat tietysti kutsuivat seuraavana iltana kanssamme illalliselle. Ihan ventovieraasta herrasta ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan Henkasta, joka pari viikkoa sitten oli täällä minun luonani paistelemassa herkullisia pihvejä Göteborgin suomenruotsalaiselle seurueelle. Henkka oli ollut pienellä visiittillä Suomessa ja matkallaan takaisin Göteborgiin tuli räiskyvän suomalaisnaisen yllättämäksi. Viikon paras ilta
Kävimme lauantai-iltana syömässä ravintola Linnéterassenissa, jossa nautimme herkulliset pohjoismaiset menut maistuvine viineineen. Suosittelen ehdottomasti Linnéterassenia. Ravintola on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja lämpimänruuan saa täysin kohtuulliseen hintaan. Olen syönyt Linnéterassenissa aiemmin mm. makuhermoja hivelevää kala-mereneläväkeittoa, josta maksoin 149 kr ja nieriää valkokastikkeella ja perunalla ja tuolloin ateria maksoi vain 99 kr. Linnéterassen onnistuu hienosti tekemään maukasta, pohjoismaista ruokaa. |
| Mummi ja Laura söivät kantarelli leipää alkupalaksi |
 |
| Henkka ja Lauran äiti söivät alkupalaksi silliä eri muodoissa |
Viikon kulttuuri-pläjäys
Heräsimme lauantaina kauniiseen auringopaisteeseen ja päivämme alkoi upeasti Vilma-mummini omalla Neljä vuodenaikaa-runolla. Mummillani on maanantaina kirjallisuuspiirin kokoontuminen ja tämän viikon tehtäväksi oli kirjallisuuspiirissä annettu runon kirjoittaminen neljästä vuodenajasta. Oli ainutlaatuinen elämys aloittaa päivä mummin oman runon tulkinnalla. Mummin omasta ujostelusta ja taitojen vähättelystä huolimatta, olimme minä jä äitini hyvin vaikuttuneita mummin kauniista runosta.
 | ||||
| Sain mummilta Fazerin käsintehtyjä konvehteja tuliaiseksi Suomesta |
Viikon kirpputori- hankinta
Kävin Myrorna-kirpputorilta ostamassa pari tuolia, jottei mummin ja mamman tarvitsisi juoda aamukahviaan lattialla istuen. Onnistuin löytämään tuoliparin, joka maksoi minulle vain 100 kr (11 euroa) verran. Tuolien kangas on hiukan kulunut, joten päällystin tuolit Ikean tuolityynyillä. Kovasti pidin tuoleista ja mummi ja mammakin kelpuuttivat tuolit hyvin aamiaisistuimikseen.
Viikon kummallisuus
Törmäsin naapuriini sattumalta iltapäivällä ja hän huuteli minulle hissiin hypätessään, että tulee käymään ovellani kun palaa asioiltaan. Minulle tuli heti hiukan epämielyttävä olo tieteässeni, että naapuri on tulossa ovelle illan aikana. Mies on oikein mukava ja hirmu ystävällinen, mutta pohjoismainen introverttiuuteni pukkaa tyypillisesti esiin huuri tällaisissa ovella käymiskysymyksissä. Juuri kun olin ajatellut, ettei tyyppi oikeasti tulekaan ovelleni, soi ovikello kello 22.34. Minun mielestäni minulla oli jo erinomainen syy olla avaamatta ovea. Tää olis liekisti ollut vaikka nukkumassa tai jotain...
Muuta hyvää tällä viikolla
Kanelipulla-päivä, Ikean lihapullat ja tehokas peittojen ja tyynyjen ostostelu puolituntia ennen Ikean sulkeutumista, uuden sisäänkäynnin löytäminen kotitaloon, uuden laukun löytäminen roskiksesta, Le Pétit Café aamiainen Hagassa sekä vanhalta tutulta halauksen saaminen kirjastossa.
torstai 6. lokakuuta 2011
Kaksinaamaisesti hyvän asian puolesta
. 
"Tämä henkilö liittyi piirroshahmo-kampanjaan. Vaihda sinäkin profiilikuvasi 12/10 asti ja vastusta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa".
Mulla on nyt Facerbookin päivityssivu täynnä kaikenlaisia piiroseläimiä ja muita turreja, kun Brasiliassa on käynnissä Facebook-kampanja lapsiin kohdistuvaa väkivältaa vastaa. Kaikki ihmisten profiilipäivityksessä leviävät tempaukset on mun mielestä ihan tyhmiä ja tällaiset teko-parannetaan maailmaa-tempaukset erityisesti ehdottoman kaksinaamaisia. Todellinen syy sille miksi ihmiset lähtevät tällaisiin "leikitään Facebookissa" kampanjoihin on se, että "kannanottosi" pärähtää jokaisen kaverisi seinälle ja saat ystäväpiiriltäsi hyväksyntää hyvänä tyyppinä ja suurisydämmisenä ihmisenä. Suuressa osassa tapauksista Facebook-kampanjat eivät vaikuta mitenkään ihmisen todelliseen elämään.
Mulla on nyt Facerbookin päivityssivu täynnä kaikenlaisia piiroseläimiä ja muita turreja, kun Brasiliassa on käynnissä Facebook-kampanja lapsiin kohdistuvaa väkivältaa vastaa. Kaikki ihmisten profiilipäivityksessä leviävät tempaukset on mun mielestä ihan tyhmiä ja tällaiset teko-parannetaan maailmaa-tempaukset erityisesti ehdottoman kaksinaamaisia. Todellinen syy sille miksi ihmiset lähtevät tällaisiin "leikitään Facebookissa" kampanjoihin on se, että "kannanottosi" pärähtää jokaisen kaverisi seinälle ja saat ystäväpiiriltäsi hyväksyntää hyvänä tyyppinä ja suurisydämmisenä ihmisenä. Suuressa osassa tapauksista Facebook-kampanjat eivät vaikuta mitenkään ihmisen todelliseen elämään.
Onhan se kauan aikaa sitten todettu, että Facebookiin ihmiset pääsevät luomaan itsestään aivan uudenalaisen kuvan. Profiilikuvaksi valitaan tiedostoista löytyvä kaunein mahdollinen kuva ja profiilisivulle julkaistaan kaikenlaisia uskottavia ja hauskoja linkkejä. Nuoret epävarmat miehet tukevat orastavaa miehisyyttään toteamalla profiilipäivityksissään, ettei naisia kuuluisi päästää rattiin ja maailmanpelastaja-henkiset oikeustieteenopiskelijat linkittävät Amnestyn ihmisoikeusraportteja Facebookiin, vaikka todellisuudessa on hakeutumassa alalle hyvän palkan vuoksi.
Se, että brasilialaiset "vastustavat" julkisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on mielestäni yksi absurdeimmista kampanjoista koko Facebookin historiassa ja todiste vain siitä, kuinka ihmiset uskottavuutta luodakseen liittyvät tempauksiin. Suurinosa kampanjaan liittyneistä, ei seiso postauksensa takana ja todellisuudessa uskoo, että joskus pieni kasvattava läimäisy vain on ainut mahdollinen ratkaisu. Lapset eivät aina ymmärrä puhetta, ja auktoriteetti suhteessa lapseen on joka tapauksessa jotenkin luotava. Profiilikuvan piirroshahmoksi ovat vaihtaneet mm. koko brasilialainen host-sukuni. Voin todistaa, että jok´ikinen lapsi siinä perheessä on saanut todellista piiskaa. Tukistusta, luunappia ja pientä läimäyttelyä kutsutaan siinä perheessä puolestaan kasvatukseksi.
Brasilialaisten kaksinaamainen kampanja saa vereni kiehumaan. On toki hienoa, että asiasta puhutaan ja väkivalta lapsia kohtaan tuomitaan. Voi olla, että seuraava sukupolvi jo harkitsee ennen kuin tukeutuu Koivuniemen herraan.
Olen vakuuttunut siitä, että Brasiliassa lapsiin kohdistuva väkivalta määritellään eritavalla kuin Pohjoismaissa. Kaikkialla maailmassa ollaan varmasti yhtämieltä siitä, että pysyviin fyysisiin vammoihin johtava väkivalta on aina väärin. Jos lapsi istuu terveyskeskuksen pävivystyksessä "kasvatustuokion" jälkeen, tuomitaan väkivalta varmasti myös Brasiliassa. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, onko tukistus väkivaltaa Brasiliassa. Suomessa se on ja Ruotsissa lapsi voi joutua lastensuojelun piiriin, jos tukistaminen tapahtuu julkisesti. (Eräs italialainen turisti joutui pidätetyksi, kun hän tukisti poikaansa viime kesänä keskellä Tukholman vanhaa kaupunkia).
Katsoin ruotsalaisen Debatt-ohjelman, jossa käsiteltiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Perinteiseen Debatt- ohjelman tapaan, keskustelussa osapuolet halkoivat hiuksia kaikki omalla tahollaan, eikä kiihkoutuneiden lastensuojeluviranomaisten ymmärrys tai maltti riittänyt vastapuolen kuuntelemiseen. Osapuolet puhuivat kaikki väkivallan eri asteista ymmärtämättä, että toinen osapuoli puhui toisenlaisesta asteesta. Keskustelu oli hyvin kiihkoisaa, kun väkivallan vastustajat puhuivat hakkaamisesta ja vastapuoli puolestaan puolusti lasten pakottamista ulos kaupasta. Keskustelussa ei syntynyt minkäälaista yhteyttä eri puolien välille ja pidin ruotsalaisia jo melkein pehmeidenarvojen puolesta kiihkoilijoina, kunnes eräs nainen totesi mielestäni fiksun asian. Lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Emme me aikuisetkaan aina käyttäydy kunnolla ja joskus toimimme aivan yhtä jääräpäisesti ja tyhmästi kuin lapsetkin. Aikuisten kesken me kuitenkin ratkaisemme ongelmamme aina puhumalla toiselle ihmiselle. Ei meille koskaan tulisi mieleen tukistaa työtoveriamme, koska hän ei tottele tai antaa luunappia jos ystävä kaataa punaviiniä uudelle matollemme. Mitä näyttäisi jos mies alkaisia raahata tyttöystäväänsä käsistä repien ulos kenkäkaupasta tai nainen kantaisi väkisin miehensä ulos elektroniikka kaupasta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)