Joskus on otettava ohjat omiin käsiin

Olen vieläkin ihan super innoissani menneen viikon luennosta! Upeinta koko luennossa oli sen yllättävyys. Luennoitsija astui 200 oikeustieteen opiskelijan eteen mustissa nahkahousissaan ja ilmoitti ettei hän tiedä laista teoriassa mitään, mutta että hänellä on kyllä runsaasti kokemusta lain rikkomisesta käytännössä. Mies kertoi istuneensa yhteen laskettuna vuoden kiven sisällä.

Kysymyksessä ei ollut mikään Bandidos-yrmy vaan kansalaisaktivisti, joka oli tullut pitämään meille luentoa kansalaistottelemattomuudesta. Oli upeaa seurata miten me itseämme- ja "toimivaa oikeusjärjestelmää" täynnä olevat oikishempukat vaihdoimme mielipidettämme täysin niiden kahden tunnin aikana, kun nahkapöksy luennoi meille siitä, miten tärkeää tottelemattomuus on. Ei lainsäätäjät ole mitään ylifiksua porukkaa siinä mielessä, että he ihan itsestään osaisivat ihmisille jakaa ihmisoikeuksia tai asettaa rajoituksia luonnon pelastamiseksi. Joskus suuremmat muutokset tarvitsevat radikaalimpia otteita. Joskus itsensä kahlitseminen kuormureihin on tarpeen, jotta todellinen muutos saataisiin aikaiseksi.

Lainaten opiskelukirjallisuuttamme: "kaikki tämän päivän narrit eivät aina ole huomisen ritareita". On olemassa kansalaistottelemattomuutta, joka vielä seuraavana vuosikymmenenäkin tuomitaan vain turhanpäiväiseksi anarkiaksi. Luennoitsijamme mukaan kansalaistottelemattomuus punnitaan aina jälkikäteen. Se on usein tuomari tuomioistuimessa, joka päättää rikkoiko aktivsti lakia vaiko eikö.

Kansalaistottelemattomuus on kuitenkin erittäin merkittävä ja tärkeä osa yhteiskunnan kehitystä ja sillä on merkittävä tehtävä demokratian ylläpidossa. Laki ei ole koskaan absoluuttisen oikeudenmukainen ja saavuttaaksemme todellisen oikeudenmukaisuuden, on meidän joskus toimittava lainvastaisesti.
Uutisemme on tälläkin hetkellä täynnä kansalaisaktivismia, joka koettelee maittensa lakien rajoja. Mielenosoitukset Egyptissa, Libyassa tai Tunisiassa eivät todellakaan olleet maiden lakien mukaisia. Maiden hallituksen vastustivat mielenosoituksia voimakeinoin ja puhtaasti lain näkökulmasta, olivat mielenosoitukset ehdottoman tuomittavia. Harva meistä kuitenkaan sanoisi, että demokratian vaatiminen kaduilla olisi ollut väärin. Kansa otti ohjat käsiinsä oikeudenmukaisuuden nimissä.

Samanlaisia voimassa olevaa lakia haastavia mielenosoituksia on pidetty aiemminkin. Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että mustien väkivallattomat mielenosoitukset mustien kansalaisoikeuksien puolesta 1950-luvun USAssa, olivat täysin oikeutettuja. Emme pysty enää kuvittelemaan maailmaa, jossa kansa olisi jaoteltu eri kahviloihin, busseihin ja kouluihin sen perusteella minkä värisiä ihmiset ovat, tai että äänestysoikeus olisi vain tietyn värisillä ihmisillä. Niin ei enää olekaan, ja tämä vain siksi, koska osa kansasta nousi olemassa olevaa lakia vastaan. Muuttaakseen voimassa olevaa lakia, uhkasivat mustat mielenosoittajat laki,a rikkomalla laissa säädettyjä normeja. He tulivat  pidätetyiksi useampaan otteseen ja altistivat itsensä laissa oikeutetulle väkivallalle sekä yleiselle pahennukselle. Loppu peleissä muu kansa sekä lainsäätäjä ymmärsivät, että suurin ongelma oli syrjivä lainsäädäntö. Laki muutettiin ja mustille myönnettiin samat oikeudet kuin valkoisillekin.

Kansalaistottelemattomuudella on kuitenkin selkeät säännöt. Kriteerit oikeutetulle kansalaistottelemattomuudelle riippuvat hiukan siitä, kenen kriteereihin uskoo. John Rawlsin mukaan kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää vain tilanteissa, joissa kysymys on äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta ja vain kun kaikki lailliset keinot on käytetty loppuun. Jûrgen Habermas puolestaan puolustaa kansalaistottelemattomuutta kaikissa tilanteissa ja sanoo, että sen olevan osa demokraattista yhteiskuntaa. Demokraattinen oikeusvaltio ei Habermasin mukaan voi vaatia kansalaisiltaan ehdotonta lainnoudattamista.Selvää kuitenkin on, että väkivalta kansalaistottelemattomuuden nimissä tuskin on oikeutettua. Väkivallattoman vastarinnan puolesta ovat puhuneet mm. Martin Luther King Jr sekä Mahatma Gandhi.

Mahatma Gandhi

 Lain sokea noudattaminen on vaarallista. Natsi-Saksa on vain yksi esimerkki siitä, miten lain noudattaminen todellisuudessa on moraalisesti epäoikeudenmukaisin teko. Kaiken tämän vuoksi olen minäkin väkivallattoman oikeudenmukaisuuden puolustamisen puolesta, vaikka tämä tarkoittaisi joissakin tapauksissa voimassa olevan lain rikkoimista.