Kaksinaamaisesti hyvän asian puolesta

.

"Tämä henkilö liittyi piirroshahmo-kampanjaan. Vaihda sinäkin profiilikuvasi 12/10 asti ja vastusta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa".
Mulla on nyt Facerbookin päivityssivu täynnä kaikenlaisia piiroseläimiä ja muita turreja, kun Brasiliassa on käynnissä Facebook-kampanja lapsiin kohdistuvaa väkivältaa vastaa. Kaikki ihmisten profiilipäivityksessä leviävät tempaukset on mun mielestä ihan tyhmiä ja tällaiset teko-parannetaan maailmaa-tempaukset erityisesti ehdottoman kaksinaamaisia. Todellinen syy sille miksi ihmiset lähtevät tällaisiin "leikitään Facebookissa" kampanjoihin on se, että "kannanottosi" pärähtää jokaisen kaverisi seinälle ja saat ystäväpiiriltäsi hyväksyntää hyvänä tyyppinä ja suurisydämmisenä ihmisenä. Suuressa osassa tapauksista Facebook-kampanjat eivät vaikuta mitenkään ihmisen todelliseen elämään. 

Onhan se kauan aikaa sitten todettu, että Facebookiin ihmiset pääsevät luomaan itsestään aivan uudenalaisen kuvan. Profiilikuvaksi valitaan tiedostoista löytyvä kaunein mahdollinen kuva ja profiilisivulle julkaistaan kaikenlaisia uskottavia ja hauskoja linkkejä. Nuoret epävarmat miehet tukevat orastavaa miehisyyttään toteamalla profiilipäivityksissään, ettei naisia kuuluisi päästää rattiin ja maailmanpelastaja-henkiset oikeustieteenopiskelijat linkittävät Amnestyn ihmisoikeusraportteja Facebookiin, vaikka todellisuudessa on hakeutumassa alalle hyvän palkan vuoksi. 

Se, että brasilialaiset "vastustavat" julkisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on mielestäni yksi absurdeimmista kampanjoista koko Facebookin historiassa ja todiste vain siitä, kuinka ihmiset uskottavuutta luodakseen liittyvät tempauksiin. Suurinosa kampanjaan liittyneistä, ei seiso postauksensa takana ja todellisuudessa uskoo, että joskus pieni kasvattava läimäisy vain on ainut mahdollinen ratkaisu. Lapset eivät aina ymmärrä puhetta, ja auktoriteetti suhteessa lapseen on joka tapauksessa jotenkin luotava. Profiilikuvan piirroshahmoksi ovat vaihtaneet mm. koko brasilialainen host-sukuni. Voin todistaa, että jok´ikinen lapsi siinä perheessä on saanut todellista piiskaa. Tukistusta, luunappia ja pientä läimäyttelyä kutsutaan siinä perheessä puolestaan kasvatukseksi. 

Brasilialaisten kaksinaamainen kampanja saa vereni kiehumaan. On toki hienoa, että asiasta puhutaan ja väkivalta lapsia kohtaan tuomitaan. Voi olla, että seuraava sukupolvi jo harkitsee ennen kuin tukeutuu Koivuniemen herraan. 

Olen vakuuttunut siitä, että Brasiliassa lapsiin kohdistuva väkivalta määritellään eritavalla kuin Pohjoismaissa. Kaikkialla maailmassa ollaan varmasti yhtämieltä siitä, että pysyviin fyysisiin vammoihin johtava väkivalta on aina väärin. Jos lapsi istuu terveyskeskuksen pävivystyksessä "kasvatustuokion" jälkeen, tuomitaan väkivalta varmasti myös Brasiliassa. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, onko tukistus väkivaltaa Brasiliassa. Suomessa se on ja Ruotsissa lapsi voi joutua lastensuojelun piiriin, jos tukistaminen tapahtuu julkisesti. (Eräs italialainen turisti joutui pidätetyksi, kun hän tukisti poikaansa viime kesänä keskellä Tukholman vanhaa kaupunkia).

Katsoin ruotsalaisen Debatt-ohjelman, jossa käsiteltiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Perinteiseen Debatt- ohjelman tapaan, keskustelussa osapuolet halkoivat hiuksia kaikki omalla tahollaan, eikä kiihkoutuneiden lastensuojeluviranomaisten ymmärrys tai maltti riittänyt vastapuolen kuuntelemiseen. Osapuolet puhuivat kaikki väkivallan eri asteista ymmärtämättä, että toinen osapuoli puhui toisenlaisesta asteesta. Keskustelu oli hyvin kiihkoisaa, kun väkivallan vastustajat puhuivat hakkaamisesta ja vastapuoli puolestaan puolusti lasten pakottamista ulos kaupasta. Keskustelussa ei syntynyt minkäälaista yhteyttä eri puolien välille ja pidin ruotsalaisia jo melkein pehmeidenarvojen puolesta kiihkoilijoina, kunnes eräs nainen totesi mielestäni fiksun asian. Lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Emme me aikuisetkaan aina käyttäydy kunnolla ja joskus toimimme aivan yhtä jääräpäisesti ja tyhmästi kuin lapsetkin. Aikuisten kesken me kuitenkin ratkaisemme ongelmamme aina puhumalla toiselle ihmiselle. Ei meille koskaan tulisi mieleen tukistaa työtoveriamme, koska hän ei tottele tai antaa luunappia jos ystävä kaataa punaviiniä uudelle matollemme. Mitä näyttäisi jos mies alkaisia raahata tyttöystäväänsä käsistä repien ulos kenkäkaupasta tai nainen kantaisi väkisin miehensä ulos elektroniikka kaupasta?

Olen vahvasti raiteilla ruotsalaistumiseen ja tässäkin asiassa olen omaksunut ruotsalaisen kannan. Olen havainnut, että ruotsalainen keskusteluun pohjautuva kasvatus toimii oikeasti. Ei lapsi tarvitse kovia otteita tai järjettömän tiukkaa kuria. Vaatii paljon enemmän maltillisuutta kasvattaa lapsi ruotsalaiseen tapaan, ja tämä vahvistaakin että väkivaltaan turvautuminen riippuu vain ja ainoastaan vanhemmasta. Ei ole olemassa riiviötä, joka tottelisi vain tukistuksesta. Väkivalta ja rankaiseminen on seuraus vanhemman hermojen pettämisestä, ei lapsen käytöksestä. Toivon, että Brasiliassa omataan pian pohjoismainen käsitys lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja siirrytään piirroshahmo kampanjoista, oman kasvatustyylin muuttamiseen.