Optikkotäti kertoo: Ruotsin kielipakolaisuus

Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonojen uutisten (likinälöinen olen) ja kaksien silmälasien sivutuotteena sain muutaman suomalaisuuten liittyvän kummallisuudessa mielenkiintoisen kommentin.

Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.

Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.

Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.

Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.


Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.

Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.