Itsenäisyyden juhlintaa

Onnelliset juhlavieraat

Göteborgin ruotsinsuomalaisten yhdistyksen superkolmikolla (Johannes, Henri ja Tuulia) oli suuri kunnia järjestää tänä vuonna Ruotsinsuomalaisten nuorten liiton itsenäisyyspäivänjuhla Odd Fellowsissa, Göteborgissa. Juhlimme Suomen itsenäisyyttä pari päivää myöhässä lauantaina kahdeksaspäivä, jotta mahdollisimman moni ulkopaikkakuntalainen olisi päässyt mukaan juhlintaan. Ilta oli täydellisyydessään onnistunut! Erinomaisen seuran, hyvän ruuan ja juhlallisen tunnelman ansiosta olen onnea ja iloa täynnä vielä tälläkin viikolla. Illallisen jälkeen siirryimme Odd Fellowsin tanssilattian kautta, Stora teaternin tanssilattialle jossa tanssimme ja vatkasimme peppujamme pilkkuun asti. Suuri kiitos kuuluu illan isäntäkolmikolle, RSN:lle sekä kaikille upeille ihmisille juhlassa! Upein viikonloppu koko vuonna!

Satumaa

Olin viime tiistaina luennolla, joka käsitteli ihmiskauppaa Göteborgissa eli sitä kuinka (pääosin) naisia tuodaan enemmän tai vähemmän vasten heidän tahtoaan köyhemmistä oloista Ruotsiin, ja kuinka heitä hyväksikäytetään taloudellisen voiton saamiseksi. Luennon pitänyt poliisi kertoi, että kun Länsi-Götanmaan poliisissa kymmenen vuotta sitten perustettiin oma työryhmä tutkimaan ihmiskauppaa Göteborgissa, ei kukaan työryhmässä olisi uskonut tutkinnan johtavan löydöksiin. Työryhmä perustettiin kansallisjärjestöjen painostuksesta, ja mediassa nousseiden spekulaatioiden taltuttamiseksi. Työryhmän ei tarvinnut kaivaa kovinkaan syvälle, ennen kuin ihmiskaupan uhreja alkoi löytymään. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, poliisi tietää, että ihmiskauppa on Ruotsin arkipäivää. Ei meistä maallikoista kukaan heitä näe, eikä tunnista. Arjen katukuvassa ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että joku olisi tässä maassa vasten tahtoaan. Poliisi kuitenkin tietää, että naisia on monia kymmeniä tässäkin kaupungissa, ja tuntee osan naisista jo nimeltä. Sinnikäs työ on johtanut siihen, että useita uhreja on saatu pelastettua - pahimmissa tapauksissa juuri viime hetkellä.

Minulla herää kysymys, että miksi Ruotsi eroaisi tässä mielessä Suomesta? Miksi Göteborgissa myytäisiin ihmisiä, mutta Helsingissä ei? Kuten poliisi sanoi, yksikään työryhmästä ei olisi uskonut, että tutkinta johtaisi löytöihin, sillä Göteborgissa ei nyt yksinkertaisesti vaan voinut olla mitään ihmiskaupaan viittaavaa toimintaa. Pieni pinnan raapaisu osoitti, ettei kansankoti ollutkaan täysin ihmiskauppiaiden ulottumattomissa. Minä olen varma, ettei Helsinki poikkea Göteborgista millään tavalla. Ihmisiä myydään Helsingissäkin.

Satumaa - Jori Sjöroos & Paula Vesala

Pieni päivitys

Kommenttina "Päivän sinkoiluihin" kerron, että emme saaneet kaverini kanssa asuntoa Olofshöjdistä, joten tutiminen ja pesiminen Åvägenillä jatkuu. Uumajan matka meni hienosti, ja ELSA- aktiviteetit olivat mukavia. Musta oli hienoa huomata, että olen oppinut Ruotsissa asuessani pärjäämään paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Small talk illallispöydässä sujuu hyvin ja saan ilmaistua omia mielipiteitäni pienemissä seminaareissa. Sain positiivista palautetta ELSA-tehtävieni suorittamisesta ja uusia ideoita yhdistystyöskentelyyn jatkossa. Oli kivaa myös huomata, että edellisen kurssin lusiminen yliopistolla ei ollut turhaa, sillä esimerkiksi kirjanpidon opeista oli hyötyä yhdistyksemme kokouksessa ELSA-viikonlopun lopuksi.

Ruotsalaisuudesta

Istuimme lauantaina iltaa sekalaisen porukan kesken, ja jostain syystä puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi käymämme keskustelu johti monikultuurisiin avioliittoihin. Hiprakkainen etkoilukansa huusi toinen toisensa päälle, ja pohti millaiset kansallisuuskombot ovat tyypillisiä millekin sukupuolelle Suomessa. Suomalaisten kesken olisimme ehkä voineet käydä keskustelun suhteellisen sivistyneesti, mutta keskustelun kääntäminen ruotsiksi osoittautui pieneksi fiaskoksi. Mielenkiintoiset pohdinnat kääntyivät ruotsinkielellä ennakkoluuloisiksi yleistyksiksi, sovinistisiksi lausunnoiksi ja rotuoppia lähenteleväksi naureskeluksi. Itse päädyin lopulta puolustelemaan  tökeröitä sanavalintojamme toteamalla, että me suomalaiset emme ole tottuneita keskustelemaan maahanmuuttokysymyksistä (???????) Tilanteesta teki hankalan se, että seuran ainoa ruotsalainen ja "ei-suomenkielinen" on perhetaustaltaan iranilainen. Keskustelun loikatessa ennakkoluuloisiin yleistyksiin turkkilaisten perheiden sisäisistä valtasuhteista, alkoi tilanne näyttää siltä, että keskustelua alettii kohdistamaan ruotsalaiselle tytölle. Tyttö mainitsi useampaan kertaan, ettei ole turkkilainen ja näytti suhtautuvan tilanteeseen hiukan huumorilla.

Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?

Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja  että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.

Päivän sinkoilut

Mun päiväni on ollut hiukan poikkeuksellinen tänään. Heräsin 45 minuuttia ennen luennon alkamista todeten, ettei hiustenpesuprosessi onnistu seitsemässä ja puolessa minuutissa, vaan minun on valittava tänään iltaluento. Kaiken hiushässäkän jälkeen, ei päivä ole ollenkaan muuttunut opiskeluksi vaan enemmänkin yleiseksi sinkoiluksi. Olen pyörinyt Handelsin työmarkkinamessuilla keskustellen erilaisten ekonomien kanssa rahoituksesta, omista opinnoistani ja ELSA:n harjoitteluohjelmasta. Poikkesin iltapäivällä työoikeuden luennolla, josta syöksyin ELSA:n kokoukseen missä käsittelimme tulevan viikonlopun Uumajan visiittiämme. Olemme lentämässä perjantaina kansalliseen ELSA kokoukseen Uumajaan, jossa käsittelemme ELSA-asioita, work shoppailemme ja juhlimme. Odotan viikonloppua innolla, mutta samalla mieleni valtaa kauhunsekainen tunne kolmen tunnin yöunista viikonlopun aikana. Majoitus on järjestetty paikallisen koulun lattialla, joten kolme tuntia voi hyvin riittääkin kovalla ja epämukavalla alustalla tutimiseen. Olen tässä illalla lähettänyt raportteja syksyn aikana soittamistani puheluista ja lähettämistäni maileista omalle "esimiehelleni" Ruotsin hallituksessa, ja huomenna on luvassa erilaisiin work shop materiaaleihin tutustumista.

Kävin tänä iltana myös katsomassa uutta asuntoa suomalaisen kaverini kanssa. Ajattelimme säästää asumiskustannuksissa muuttamalla kämppiksiksi. Saimme asuntotarjouksen Olofshöjdistä, joka on Göteborgin suurin opiskelijakeskittymä. Asunto näytti todella mukavalta ja toivomme peukut ja isovarpaat sojossa, että saisimme asunnon. Kämppiselämä tulisi meille kummalekin edulliseksi ja itse säästäisin noin kahdensadan euron luokkaa kuukausittain muuttamalla kaverini kanssa katsomaamme asuntoon. Voi kuitenkin olla, että asunto annetaan jollekin toiselle, joka sitä enemmän tarvitseen. Jos niin käy, olen myös hyvin tyytyväinen jos asustelu nykyisessä kolossani jatkuu, sillä täällä on alkanut olemaan ihan kotoisaa täälläkin.

Lakikirja life style

Oon alkanut heittämään tätä mun omistautumista opiskeluille jo aivan vitsiksi. Ei tähän voi oikeastaan enää suhtautua kuin huumorilla. Pohdin aina välillä, että missä vaiheessa olen lyönyt pääni niin pahasti, että pykälöiden tiirailu on osunut prioriteettilistani ensimmäiselle sijalle. Mä en ole edes hyvä näissä oikispuuhissa. Logiikkani ei taivu pilkunviilaukseen edes parhaina päivinä ja juridisten kiemuroiden ymmärtäminen on mulle suuren työn takana. Mennessäni nukkumaan ja kävellessäni kirjastosta kotiin pohdin, että miltä elämäni opiskelun jälkeen näyttää. Onkohan mulla ollenkaan sosiaalisia taitoja tallella? Pystynköhän puhumaan ihmisten kanssa korjaamatta asiavirheitä tai kyselemällä tarkentavia kysymyksiä yksityiskohdista? Tuleekohan musta vaan kylmä kakkiainen?

Oon todennut, että mun maailmani keskipisteeksi on muodostunut yksi sininen ja kulunut lakikirja, jota silitän päivästä toiseen ja tunnen fyysistä pahoinvointia kun kirjan kanteen tulee kulumisen jälkiä kaikesta kirjaston ja kodin välillä reissaamisesta. Ajankäyttöni ja priorisointini perustella mun elämässäni kaikista tärkeintä on mun lakikirjani. Kun valitin läheisestä suhteestani lakikirjaani vanhemmilleni, totesivat he että ovat kuulemma kuulleet kummallisempiakin juttuja. Maailmassa on kuulemma olemassa nainen joka on naimisissa Eifel-tornin kanssa. Ehkä mä olen kuitenkin aika selvillä vesillä toistaiseksi, sillä tunnen, että meillä on vielä monta vuotta edessä lakikirjani kanssa ennen kuin yhteinen avioliittomme tulee ajankohtaiseksi.

Ps. keräsin rohkeutta tämän kirjoituksen julkaisemiseen sen jälkeen kun googletin tuon rouva Eiffelin (nainen on oikeasti vaihtanut nimensä "vihkimisen" jälkeen). Ongelmiemme vakavuus rouva Eifelin kanssa ei ole mitenkään verrattavissa, koska minulla ei ole siis mitään todellisia romanttisia tunteita lakikirjaani kohtaan. Se on enemmänkin juridika joka minun maailmaani pyörittää. Älkää siis tulkitko väärin - en ole rakastunut lakikirjaani.

Pikalohdutukset

Jaa´a kuulkaa. Taas ovat erilaiset selviytymiskeinot tulleet tutuiksi. Meillä on käynnissä tällä hetkellä viikon kestävä tenttirupeama, jonka lopputulos on minun osaltani osoittautunut aikamoiseksi mahalaskuksi. En ole koskaan lukenut mitään kiinnostavampaa kuin tämän syksyn kurssit, mutta ilmeisesti tässäkään tentissä ei saa pisteitä intohimosta tai erityisestä kiinnostuksesta. Tenttivaatimukset ovat kuullemma samat kaikille, huolimatta omasta innostuneisuudesta.

Maanantain tentin jälkeen minulla oli maailmanloppuntunnelmia lähentelevät tuntemukset ja päädyin viettämään koko tentinjälkeisen päivän neljän seinän sisällä syöden sushia (koin ansaitsevani hiukan lohdutusta), mässyttäen karkkia (lohdutus irtokarkit nyt vaan kuuluvat asiaan) ja katsellen leffoja. Katsoin päivän aikana neljä elokuvaa sikiöasennossa sänkyni pohjalla. Täyseristäytyminen auttoi kovasti ja voin seuraavana päivänä jo paljon paremmin. Raahauduin tiistaina kirjastoon kerratakseni esineoikeuden kiemuroita tentin seuraavaa osiota varten, mutta koska tiesin jo reputtaneeni (puhdas fakta) viikon kestävän tenttimme, päädyin lohduttamaan itseäni kierrellen kolme tuntia kirpputorilla ja vaatekaupoissa. Tiistai päättyi onnellisesti salille, jossa sain purettua kaiken turhautumiseni crosstraineriin. Eilen keskiviikkona kävin tentissä varmistamassa, että uusintatentti varmasti odottaisi minua ja huomenna on luvassa tentin viimeinen osio.

Erilaiset selviytymiskeinot ja pikalohdutukset ovat siis tulleet tämän viikon aikana tutuiksi. Olen todennut, että leffat, liikunta ja kaupoissa pyöriminen tekevät minut hetkessä onnelliseksi. Voin luvata, että tämä ei ole viimeinen kerta kun haasteet selättää meikäläistä 6-0, joten on hyvä tietää mikä potutukseen auttaa. Tässä harmituksessa ja pännityksessä ei kannata kauaa kieriä, sillä uusintatentti on aivan kulma takana. Uusi yritys selvitä tenttimylläkästä alkaa 02.01.2013.

Välkommen november!

Tätä postausta on odotettu! Olen kuunnellut opiskelun lomassa Lalehin soittolistaa YouTubesta ja ihastunut kappale toisensa jälkeen neidon musikkiin. Haluan jakaa näin marraskuun alussa yhden Lalehin parhaista ja näteimmistä lurituksista.

Laleh-November

Här kommer natten

Miss Li - Här kommer natten (Pugh Rogefeldt)

Handelsin dilemma

Oon hiukan tyytymätön itseeni tänään. Musta tuntuu, että olen koko päivän näyttänyt ihmisille vain hapantanaamaa ja jopa valittanut ruotsalaisista suomeksi näiden nenän edessä. Oon ollut pitkään turhautunut siihen, etten saa tiettyjen ruotsalaisten seurassa ollenkaan puheenvuoroa, eikä minua kuunnella ollenkaan. Olen pitänyt ruotsalaisia kavereitani kamalan tylyinä ja tympeinä, mutta olen vihdoin tajunnut, ettei kukaan minua tahallaan kiusaa. He eivät vaan satu tietämään, että olen persoonaltani puhelias, ja että turhaudun jos minulle ei anneta puheenvuoroa. Olen ruvennut käyttäytymään vanhoja kavereitani kohtaa todella kummallisesti, kuten esimerkiksi nousemalla pöydästä ilmoittamatta mihin olen menossa, ja jättämällä vastaamatta kysymyksiin, johon myös minulta olisi kaivattu vastausta. Musta ei ole kivaa toimia näin tyhmästi, mutta päässäni suorastaan kiehuu, kun kukaan koulun kaveripiirissä ei ole kiinnostunut siitä mitä mulle kuuluu. Tilanteesta mun ja mun vanhojen koulukavereiden välillä on tullut yksi vyöryvä lumipallo, jossa kummankin osapuolen käyttäytyminen lyö vain lisää vauhtia persoonakitkan syntymiseen.

Tilanteesta tekee vaikean se, että opiskeluryhmämme (ne kaksisataa, jotka aloittivat oikisopinnot 2010) on todella klikkiytynyt. Koko luokka on jakautunut jähmeisiin ryhmiin, eikä ryhmärajoja kerta kaikkisesti pysty ylittämään missään suhteessa. Lounastamista toisen ryhmän ihmisten kanssa katsotaan vinoon, eikä luennollakaan voi istua väärälle riville. Olen joskus saanut suoria kommentteja paikkani valitsemisesta luentosalissa. Ihmiset tekevät tarkkoja havaintoja siitä missä kukakin istuu. Jos päättää haistattaa pitkät klikeille ja tiputtautuu jostain ryhmästä pois, ei toinen ryhmä toisaalta ota vastaan. Olet joko osa samaa porukkaa koko opiskeluajan tai sitten olet yksin. Alan olemaan saamarin väsynyt tällaiseen jähmeyteen. Musta tuntuu todella hankalalta sitoutua johonkin tarkaan ryhmään tai yksittäisiin ihmisiin. Pelkästään ajatus siitä, että joku laskee minut mukaan johonkin ryhmään meidän luokassa, nostattaa mulla karvat pystyyn. Mä en vaan ymmärrä tätä ruotsalaisten ryhmäytymistä ja ihmisten luokittelua! Se että en elä luokan normien mukaisesti on muodostunut ongelmaksi, joka on aiheuttanut mussa kovaa kaipuuta kotiin. Valintahan on suhteellisen yksinkertainen: päätänkö jatkaa tätä kummallista käytöstäni ja mökötystäni viettäen vaihtelevasti aikaa mun vanhojen kavereiden kanssa vai otanko pesärikon ja rupeenko lounastamaan koulussa yksin. Perhanan klikkinormit!

Lahjoista

Mulla on ollut harvinaisen lahjarikas syksy. Olen suunnasta jos toisesta saanut kaikenlaisia pieniä lahjoja, jotka ovat tehneet minut todella iloiseksi jokaikinen kerta.Se suuri ilontunne, jonka lahjojen saaminen tuottaa ansaitsee aivan ikioman blogimaininnan. Eniten minua on koskettanut lahjoissa se miten niissä on ollut ajatusta mukana. Ne on todella ajatus ja tarkoitus jotka merkitsevät lahjoja antaessa.

Olen syksyn aikana ehtinyt saamaan 

• äidinäidiltäni postipaketillisen herkkuja ja vihkon opiskelua tukemaan
• kaveriltani kiitokseksi varastoni lainaamisesta suklaata, teetä ja piilolinssinestettä. Etenkin tämä viimeinen oli hyvin mieleinen kaikessa kummallisuudessaan. Nyt ovat piilolinssit puhtaana.
• sain Göteborgin vierailulla käyneeltä kaverilta uusimman Elle-lehden, ihania ruusuja ja kauniin rasian, jonka kaveri ressu oli saanut itse syntymäpäivälahjaksi, mutta ei voinut kuljettaa rasiaa kotiin
• sain myös äidiltäni paketin, joka sisälsi sekin erilaisia herkkuja: Yllätyksekseni paketissa oli myös vanhoja kyniä, käytettyjä sukkahousuja ja alusvaatteita, joita käytin viimeksi vuonna 2007. Mukana oli tietysti myös pyytämiäni tavaroita, kuten hoitoaine hiuksille, sanakirja ja iloisia Post-It-lappuja. Täytyy sanoa, että meidän mamma on kertakaikkisesti aivan paras ja kaikessa herttaisuudessaan aivan täydellinen!
• Kaikista otetuin olin Suomessa piipahtaneen kaverini lahjasta. Kaverini toi minulle soijasuikaleita. Göteborgissa on Helsinkiä huonompi tarjonta soijatuotteista, ja koska tuppaamme tämän suomalaistoverini kanssa käymään usein kaupassa yhdessä, oli hän selkeästikin pistänyt korvansa taakse soijamarinani ja toi minulle yllätyksellisesti soijasuikaleita. Mahtavaa!

Olen hirmuisen kiitollinen jokaiselle minua muistaneelle ihmiselle, ja tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärrän miten mukavaa olisi muistaa näitä kaikkia ihmisiä pienellä vastalahjalla. Kiitos Teille syksyni piristämisestä!

Torka aldrig tårar utan handskar

Jos Yle joskus näyttää kolmiosaisen sarjan nimeltä Torka aldrig tårar utan handskar, suosittelen että katsotte sen. Kyseessä on hieno, koskettava ja kaunis tarina AIDSista Ruotsissa 1980 -luvulla. Unohdin hengittää sarjaa katsoessani ja lopulta vielä kyynelehdinkin. Katsokaa jos pystytte!

kuva: http://www.svt.se/torka-aldrig-tarar-utan-handskar/

Tästä linkistä lisää tietoa 

Kyllä kulta

Tunne on tänäiltana todella kotoinen ja tuntuu kuin koko kehoni olisi vallannut alkukesän auringonpaiste. Ulkona sataa ja on pimeää, mutta olen toiveikas ja elämääni tyytyväinen. Tapasin tänään ihmistä, jota olen kaivannut koko syksyn, ja nyt olen oikeastaan iloinen, että kummankin meistä syksy on ollut niin kiireinen, että tapaamisemme oli tänään suorastaan erityinen. Puhuimme elämästä ja paransimme maailmaa. Juttelimme siitä mitä toivomme elämältä ja mitä emme elämäämme tahdo. Vaikka olen valitukseen taipuvainen ja kuva puhumaan, ei minulle kaikesta huolimatta tullut avautumismorkkista. Olen vain todella iloinen, että näin ystävääni.

Juttelumme lomassa muistin taas kauan minua pohdituttaneen ajatuksen. Olen täällä feminismin ja tasa-arvopropagandan luvatussa maassa altistunut suurelle määrälle yhdenarvoisuusvalistusta ja rakentanut suorastaan kilven omanarvonituntemisesta ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta. Olen kaiken lukemisen, uutisten ahmimisen ja television katselun jälkeen tullut umpikujaan, jossa yhteiskuntaamme kuuluva ihmisryhmä "miehet" on leimaantunut vain suureksi terveyshaitaksi ja uhkaksi. Suhtaudun melkein ärsytyksellä siihen, että maailmani on muuttunut tällaiseksi kun se nyt on. Minut on ohjelmoitu taistelmaan vanhoja sukupuolikäsityksiä vastaan ja uskomaan, että olen ihmisarvoltani yhtä tärkeä kuin miehetkin. Nyt vuonna 2012 minä saan itse päättää omasta elämästäni, eikä minun tule elää yhteiskunnan asettamien mallien mukaan. Minä saan olla vahva, itsenäinen ja sanoa vastaan. Ongelma tässä tasa-arvohypetyksessä on se, että se ken siihen uskoo laskee todellisuudessa vain alleen. Onhan se kiva, että myös typykät istuu yliopistossa ja osaa vaihtaa itsenäisesti lampun, mutta ne jotka eivät kestä sovinistiläppää ja pientä alemmuuden tunnetta suhteessa miehiin, ovat vain rasittavia. Se on suloista jos naista pääsee hiukan vähättelemään - ne nyt vaan on niin iloisen tyhmiä, eivätkä tiedä asioita yhtä hyvin.

Ovatko tasa-arvoon 100 prosenttisesti uskovat naiset vain ongelmallisia? Niin minä ainakin itse uskon. Olen ihan valmistautunut siihen, että jossain vaiheessa minun tulee alkaa nauraa miesten egoa boostaaville vitseille ja lisäämään sanavarastooni lauseen "kyllä sinä kulta tiedät paremmin".

Siinä vaiheessa kun haluan vakiintua:
- heittäydyn avuttomaksi Class Ohlsonin ruuviosastolla
- nauran huonoille vitseille ja opettelen puhumaan viehkeällä äänensävyllä
- laihdutan (koko ajan)
- pidän mielipiteeni omana tietonani
- tekeydyn jonkun naisvaltaisen alan edustajaksi
- rupean tykkäämään koiranpennuista
- vakuutan muille, että pidän siitä että minusta pidetään huolta
- alan uskoa että miehet tietää paremmin ja hyväksyn sen ettei minusta tule koskaan yhdenvertainen

Ennen kuin vakiinnun:
- uskon tasa-arvoon, ihmisten yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksiin
- teen töitä unelmieni saavuttamiseksi ja itseni kehittämiseksi
- nauran vitseille jotka ovat hauskoja
- jatkan vähättelemiseni inhoamista
- otan puheeksi asioita, jotka kiinnostavat minua
- uskon siihen, että saan päätää omasta elämästäni ja olla oma itseni

On se kivaa uskoa siihen, että maailma voi muuttua, mutta elääkseen onnellisen elämän, tulee sujahtaa samaan vanhaan malliin - siihen oikeaan naisen muottiin.

Itsensä huijaamisen ABC

Juuri kun taputtelin itseäni henkisesti selkään hienosta tsemppauksesta opiskelun kanssa, avasin tiedoston täynnä kuvia letitetystä kuontalostani. Olen aiemmin maininnut blogissakin, että vääntelen hiuksiani lukemisen lomassa kaikennäköisille lettikampauksille. Viime viikolla opiskelin yhden illan kotona ja taivuttelin likaisen lettini "kuvan arvoiselle" sykerölle (tai niin minä tuolloin luulin). Vietin varmaan puolituntia erilaisissa solmuasennoissa yrittäen ottaa kuvaa takaraivolleni muodostuneesta nutturasta, tällä tavalla siis paeten liian vaikeita oikeustieteen kiemuroita. Kuvat letistä löytyivät nyt kun olin lähettämässä kirjanpidon tutorilleni kuvia päänsärkyä aiheuttavista taselaskelmista. Tämä opiskelutahdistani iloitseminen loppukoon tähän, nyt kun tajusin että todellisuudessa minä vaan letittelen hiuksiani ja otan kuvia niskasutturoista kaiket päivät. Ei mitään järkeä.

 

En malta olla kertomatta myöskään muita itsensä huijaamisen vinkkejäni:

1. Jos sen juo suoraan tölkistä/syö suoraan pakkauksesta tai kattilasta, sitä ei lasketa

2. Tiskaan kun tulen kirjastosta

3. Pesukone kutistaa farkut

4. Säästän sitten jostain muusta...

5. Tänään mulla on kiire, teen sen huomenna

6. Väsyneenä ei kannata opiskella, joten herätyskellon voi asettaa sen herättäessä soimaan uudestaan tuntia myöhemmin.

7. Vielä yksi jakso nettitvstä...

 Tuotteliasta viikkoa kaikille!

Pohjoisten sambarytmien tahtiin

Harjoittelu Suomen lähetystössä Brasíliassa ei onnistunutkaan. Jouduin lähettämään lähetystöön viestin, ettei rahoituksen hankkiminen  joulu-tammikuuksi onnistu. Haen harjoittelupaikkaa uudestaan, sitten kun rahoitusasiat ovat takuuvarmasti kunnossa. Siihen asti kunnes rahoitus harjoittelulle Brasiliassa löytyy, joudun tyytymään viime kesän Helsingin Sambakarnevaaleista napsimaani kuvamateriaaliin. Tämän lähemmäs Brasiliaa minä en nyt hetkeen pääse. Kaikki mukavat jutut täällä Ruotsissa silti jatkuvat. Harmittavaa, ettei harjoittelu tällä kertaa onnistunut, mutta yritys jatkuu ja stipendihakemusten rustaaminen pysyy vakavana illanvietteenä jatkossakin.Joskus minä vielä sinne harjoitteluun pääsen.

Tästä lisää Brasilia tunnelmointia.

Syysmysailua

Viikonloput ovat muuttuneet kotona tunnelmoimiseksi ja kirjastossa homehtumiseksi. Onneksi olen ehtinyt hiukan sisustamaan asuntoani uusiksi, sillä muussa tapauksessa en kestäisi tätä kotona hengailua. Sain eräältä Göteborgissa vierailleelta auringonsäteeltä kimpun ruusuja ja kotona mysailu (hölläily suomeksi) sai heti luksuspiirteitä. Mun tekisi mieli järjestää täällä luonani teekutsuja ja kirjapiirin tapaamisia, vaikka en kuulukaan mihinkään lukukerhoon. Tunnelma on etenkin ruusujen myötä muuttunut kotonani niin maalaisromanttiseksi, että Hanna-tädin pikkuleivät kuuluisivat melkein sisustukseen. Tunnelmoinnin myötä alan hiljalleen tottumaan myös koko ajan valuuttakurssien vuoksi nousevaan vuokraani. Sehän on ihan okei heittää kuukausittain 100 euroa kaivoon saadakseen nauttia kynttilän valosta tässä nykyisessä kopissani.

Postiivisesti negatiivista

Stipendien kahlailu ja vääriin paikkoihin soittaminen alkaa hiljalleen tulemaan korvista ulos! Olen tavannut supermonta negatiivista tahoa meidän koulussa, ja myös maailman iloisimman ja postiivistisimman pessimistin: meidän opinto-ohjaajan. Ihmistä voi kutsua siinä vaiheessa jo lahjakkaaksi, jos pystyy saamaan oppilaan iloiseksi pelkästään hokemalla sanoja: "EI", "EI ONNISTU", "ET SAA", "ONPAS TEILLÄ SUOMESSA PASKA SYSTEEMI". Kiitin opinto-ohjaajaa tapaamisemme jälkeen kauniisti ja niiasin syvään. Vasta luennolla istuessani tajusin, että opinto-ohjaajahan juuri tukahdutti minussa palon toteuttaa unelmani, ja vielä tämänkin jälkeen olin hyvällä tuulella. Opo on käynyt varmasti kalliin koulutuksen saavuttaakseen positiiviselta vaikuttavan pessimistisyytensä.

Seuraava ihmeellinen asia on, että läpäisin mahdollisesti oikeusfilosofian tentin. Kysymys kuuluukin: kuinka todennäköistä on, että 200 oppilaan joukossa on kaksi ihmistä, jotka kirjoittavat samalla tekaistulla nimellä. Järjestelmä toimii niin, että kirjoitimme tentimme itsekeksityllä "valenimellä" ja tulokset ovat nyt julkistettu samoilla keksityillä nimillä. Tällainen valenimisysteemi ei ole mikään Göteborgin oikiksen vakio juttu, vaan vain tätä tenttiä varten keksitty vitsi. Syy miksi arvelen valenimisekaannusta on, että "Martha Simmonds" on saanut suhteellisen korkeat pisteet tentistä, ja minä olen siis reputtanut tentin aiemmin mm. huonon kieleni takia. Lisäksi saatoin mahdollisesti ehkä ihan pikkuisen venyttää tehtävänpalautustani muutamalla kymmenellä minuutilla, joten sääntöjen mukaisesti opettajan ei tulisi edes lukea mun esseetäni.

Onko tämä nyt hyvää mainosta sitten meidän koulullemme? Ei ehkä tällä kertaa, mutta jatkossa voin keskittyä postiivisempaan uutisointiin.

Ylläri!

Sain pari päivää sitten tiedon, että olen saanut harjoittelupaikan Suomen suurlähetystöstä Brasiliasta. Hain harjoittelupaikkaa ihan tosissani, mutta siitä huolimatta tulos tuli minulle yllätyksenä. Suurta päänvaivaa tosin tuottaa rahoituksen saaminen. Ulkoministeriö (UM) on asettanut harjoittelun toteutumisen ehdoksi, että korkekouluharjoittelija saa korkeakoulustaan tai muusta UM:n hyväksymästä lähteestä noin 1000 euron rahoituksen jokaista harjoittelukuukautta kohden. Yliopisto ilmoitti jo kolme viikkoa sitten, ettei rahaa tipu. Minua oikeastaan kehotettiin unohtamaan haaveilu ja keskittymään opiskeluun Ruotsissa. Ei taida olla Suomi ainoa maa, jossa korkeakoulut saa raskaita huokailua niskaan sylkeäkseen oppilaita ulos kouluista hutaisutahtiin.

Olen istunut netin ääressä nyt kaksi päivää lähetellen sähköpostia suuntaan jos toiseen. Voin vain todeta, että olen rahoituksen hankkimisen suhteen avuton ja ennen kaikkea kokematon. Kyllähän hypoteettisille mahdollisuuksillekin voi hakea rahoitusta, ennen kuin edes selviää onko mitään rahoitettavaa! Eli siis stipendihakemuksia postiin, vaikka ei olisi edes varmistunutta harjoittelupaikkaa.

Rahoituksen kasaan harominen jatkuu tämän tekstin kirjoitettuani ja huomenna entistä suuremmalla apinanraivolla. Jos tämän tekstin lukijoissa on joku henkilö, joka osaisi sanoa mistä rahaa joulu-tammikuussa alkavaan harjoitteluun saisi, otan vinkkejä enemmäin kuin mielelläni vastaan. "Mejla din pappa" - tyyliset vinkit on siinä mielessä huonoja, että UM ei hyväksy rahoittajaksi isukkeja, mammoja taikka edes rikkaita Westend leskiä (ellei niillä ole jotain omaa yleishyödyllistä säätiötä). Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Illan viettoa Lindhalilla

European Law Students Association (ELSA) Göteborg tekee yhteistyötä asianajotoimisto Lindahlin kanssa ja oltiin torstaina viettämässä iltaa 30 yhdistyksemme jäsenen kanssa Lindahlin toimistolla. Iltaan kuului rupattelua, herkullista ruokaa ja musiikkivisa. Totesin että kahden vuoden Ruotsissa asuminen ei todellakaan tuo voittoa ruotsalaisiin kesähittein keksittyvässä musiikkivisassa. Voiko kukaan ruotsalainenkaan tietää vastausta kaikkien kesäpoppirynkytysten esittäjiä ja esitysvuosia koskeviin kysymyksiin? Ilta oli kaiken kaikkiaan mainio ja onnistunut, mutta komeista, kauniista ja fiksuista ihmisistä koostunut toimiston henkilökunta sai ihon melkein kananlihalle. Täydellisyyttä tavoitteleva toimisto oli selkeästi saavuttanut tavoitteensa - työporukka muistutti täydellisyydessään melkein amerikkalaisen lakisarjan näyttelijäkaartia. Onneksi me opiskelijat sekotimme hiukan pakkaa ja toimme mukanamme hiukan epätasapainoa juristien arkeen.

Heipä hei!

Blogin päivittäminen on jäänyt vähälle, kun koko blogiin kirjautumiseni on estynyt erilaisten gmail-tilieni sotkeuduttua toisiinsa, niin että blogger ei enää tunnistanut tunnussanojani. Kaikki kirjoittamisen inspiraatio on tällä hetkellä poissa, mutta tunnen velvollisuudekseni päivittää blogia nyt kun siihen teknisesti on mahdollisuus.

Voin toki jakaa kanssanne iloisia dyykkausuutisiani tältä syksyltä! Te, jotka seurasivat blogiani viime syksynä, muistatte mahdollisesti että harrastin viime syksynä ahkerasti opiskelija-asuntolamme kierrätysnurkkauksen tonkimista. Muiden opiskelijoiden hylkäämien tavaroiden seasta löytyi joskus hienojakin aarteita. Pelastin kierrätysnurkkauksesta viime syksynä muuan muassa ehjiä hienoja kahvikuppeja, siistejä sohvatyynyjä sekä maton. Olen jatkanut taloudelliseksi vaihtoehdoksi osoittautunutta harrastustani korjaamalla tänä syksynä talteen 120 cm leveän runkopatjan ja IKEA:n sohvajakkaran. Löytämässäni sängyssä ei ole jalkoja ja pehmeä petauspatjakin vielä puuttuu, mutta olen suunnitellut tekeväni pienen reissun IKEAan tässä tulevana viikonloppuna. Uskon kovasti siihen, että elämänlaatuni (ei sillä eikö elämänlaatu olisi tälläkin hetkellä jo aikas korkealla) parantuu kolmella kertoimella heti kun nukkumatilaa tulee 30 senttimetriä enemmän.

Muuten voin tämän hetkistä elämääni kommentoida toteamalla, että opiskelu pitää minut kiireisenä. Olen köhinyt elokuun alkupuolelta lähtien, eikä yskä ota loppuakseen. Olen uskaltautunut kuntosalille ainoastaan kerran tänä syksynä, mutta yskän sijasta suurimmaksi esteeksi liikunnalle on osoittautunut opiskelu ja muut velvollisuudet. Kaipaan kuitenkin lenkille! Hikiliikunnan sijasta olen tehnyt pitkiä kävelyretkiä Göteborgin kauniisti valaistussa satamassa ja pelastanut jopa yhden kielitaidottoman italialaisturistin eksymiseltä Göteborgissa. Olen myöskin raivosiivonnut sekä löytänyt kaikki kolme YLE:n Ihmisten puolueen tuotantokautta YouTubesta.

Kaikille Ruotsissa (tai muualla ulkomailla) opiskeleville lohdutukseksi todettakoon, että tunnen ottaneeni taas suuria askelia eteenpäin Ruotsiin kotiutumisessani. Tunnen todella olevani paikassa, johon parhaiten kuulun, eikä kieliongelmatkaan tunnu enää laisinkaan yhtä suurilta kuin aiemmin. Olen havahtunut useaan otteeseen tunteeseen, että puhuisin/lukisin suomenkielellä, vaikka kommunikointi/lukeminen olisi tapahtunut ruotsiksi. Kysymys ei ole siitä, että olisin päässyt kielitaidollani äidinkielen tasolle, vaan enemmänkin tottumisesta ruotsin kieleen. Se nyt vaan tuntuu sen verran luonnolliselta kommunikoida väärällä kielellä, etten edes huomaa aina tekeväni sitä. Tarkoitus ei ole pröystäillä ulkosuomalaisuudellani tai kielitaidoillani, vaan päin vastoin, osoittaa että tumpelokin selviää vieraskielisessä ympäristössä. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, kaikki helpottuu ja paranee ajan myötä. Minun on hyvin vaikea kuvitella millaista elämäni olisi jos en olisi täällä Göteborgissa.

ELSA:n polkaisu

Kiirettä pitää, mutta pitäköön. On mukavaa saada aikaiseksi asioita ja tuntea pientä syyllisyyttä paikalleen pysähtymisestä. Olen pitänyt puheita stressin suorituskykyä kohottavista ominaisuuksista höpöpuheena, mutta omasta kokemuksesta alan hiljalleen uskomaan tuohonkin itsestään selvyyteen. Lähetin tänään ensimmäisen yhdistystoimintaan liittyvän sähköpostin ruotsalaiselle työantajalle, ja torstaina soitan yrityksiin kyselläkseni, millaisen vastaanoton sähköpostini ovat saaneet. Yhdistyksemme iltapäivän kokous sai minut hikoilemaan hermostuneisuudesta, kun jouduin myöntämään hallituskavereilleni, etten ollut päässyt vielä kunnolla vauhtii vastuualueeni hoitamisen kanssa. Hoisin koko illan aivan muuta asioita, mutta nyt ennen nukkumaan menoa sain polkaistua oman yhdistystoimintani kunnolla käyntiin. Ei se sähköpostien kirjoittaminen niin kamalan vaikeaa lopuksi ollutkaan. Tehtäväni ELSA:ssa (European Law Students Association) on tänä lukuvuonna hankkia Göteborgista harjoittelupaikkoja muualta Euroopasta Ruotsiin saapuville oikeustieteenopiskelijoille, ja tehtävieni tiimoilta tulen olemaan yhteydessä useisiin eri työnantajiin sähköpostilla, puhelimitse sekä kasvotusten. Tällaiset lähes kauhupaniikkia aiheuttavat haasteet saavat minussa suuren kicksiryöpsäyksen aikaiseksi. On kivaa haastaa itseään!

Göteborg - Timbuktu - Göteborg

Istuttiin iltapäivä Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten hallituksen kanssa sotkuisessa yksiössäni ja kirjoitettiin projektiraha-anomusta Ruotsinsuomalaisten nuorten yhdistykselle. Tehokkaasti kahviteltuamme projektianomusten parissa karattiin Volvon sponsorimaan ilmaiseen musiikki tapahtumaan Trädgårdsföreningenin puistoon, missä esiintyi mm. tämän hetkinen suosikki ruotsalaisartistini Timbuktu. Hyvän keikan jälkeen painelimme pizzalle Pizza Hutiin ja sieltä päädyin kaverini uuden asunnon ja kaupan kautta kotiin. Voi kun jokainen viikonloppu olisi näin onnistunut. Mä haluaisin käydä jokapäivä pizzalla ja ilmaiskonserteissa. Oi, kyllä kiitos!

Kräftskiva

Vietettiin loppukesän mukavinta iltaa kahdenkymmenen hengen porukalla rapuja maistellen. Ruotsalaisen tapaan ilta koostui rapujen kanssa askartelusta, snapsilauluista ja iloisesta tunnelmasta. Juhlat olivat kertakaikkisen onnistuneet ja jälleennäkeminen kaikkien Ruotsin kavereiden kanssa oli onnentäyteinen. On ihanaa pystyä nauttimaan seurasta täysin rinnoin ja elämään hetkessä ilman huolenhäivää. Rapukestit tulivat kaiken lisäksi suhteellisen halvaksi, sillä toimme kaikki omat rapumme mukanamme. Kolmeen pekkaan jaettu rapuaskillinen kustansi vain neljä euroa per lärvi. Ilta oli siis sekä hauska että halpa. Täytyy laittaa vielä erillinen kiitos illan isännälle mukavasta illasta!

EGG & MILK

 Oltiin kavereiden kanssa sunnuntaina pitämässä sadetta Egg & Milkissa. Kahvila tarjoilee amerikkalaista aamupalaa, juuri siihen aikaan kun pannukakkuja, baakeleita ja pekonia tulee syödäkin, eli aamusta kello 15 asti. Sistus muistuttaa tyyliltään ehtaa amerikkalaista milkshake baaria ja pannukakut maistuvat juuri siltä kuin niiden pitääkin. Pannereiden päälle saa lorottaa vaahterasiirappia täysin oman makunsa mukaan ja mieleisen baakelimaun saa valita kattavasta valikoimasta tilausta tehdessään. Egg & Milk on ehdottomasti visiitin arvoinen aamiaispaikka Göteborgissa, mutta kannattaa varautua jonotteluun, sillä amerikkalaiset pannukakut maistuvat muillekin aamiais/brunchherkuttelijoille.

Paluu blogin pariin

Hiljaisuutta blogin puolella on kestänyt jo pari kuukautta. Huolestuneet bloginvilkuilijat ovat jo ehtineet osoittaa hermostumisen merkkejä, joten yritän palailla hiljalleen blogin naputtelun pariin. Olen tällä hetkellä paljon kiireisempi kuin viime keväänä, ja tämä johtuu pääasiallisesti omasta valinnastani täyttää kalenteri kaikenlaisilla menoilla ja velvoitteilla. Vietin viime lukuvuonna liikaa aikaa netin ääressä ja vähemmän kehittävien asioiden parissa, joten lähdin mukaan yhdistystoimintaan koulussamme, ja lisäksi päälle painavat kaikki kouluhommat. Stressi on alkanut hiljalleen muodostamaan esterataa Nukkumatille, mutta uskon unettomuuden olevan enemmänkin tottumattomuutta ja alkujännitystä. Pieni paine kannustaa vain suorittamaan asiat ajallaan.

Palasin Ruotsiin viikko sitten, ja ensimmäiseen viikkoon on kuulunut jo paljon kaikenlaista mukavaa. Olen tutustunut yliopistomme kirjaston lainakirja valikoimaan, istunut erilaisissa kokouksissa ja seissyt yli 700 oikisopiskelijan edessä posket krampilla hymyilystä. ELSA:n (European Law Students Association) toiminta on pyörähtänyt täysillä käyntiin ja luennoillakin olen ehtinyt peppuani puuduttamaan jo useaan otteeseen.

Palailen myöhemmin mukavien ja väririkkaampien päivytysten kanssa!

Göteborgin valtiotieteellinen ohjelma valittu maan parhaaksi

Göteborgin yliopiston valtiotieteellinen koulutus, sekä kandi- että maisteritasolla, on valittu Ruotsin parhaaksi. Valtitieteellinen koulutus sai arvosanakseen "erittäin korkea tasoinen", eikä vastaaviin huippuarvosanoihin yltänyt yksikään muu valtiotieteellinen koulutus Ruotsissa. Vastaavat arvioinnin sai myös Göteborgin yliopiston eurooppatieteen tutkinto (europakunskap). Arvioinnin teki Ruotsin korkeakouluvirasto (Högskoleverket).

Tässä linkki Göteborgin yliopiston artikkeliin asiasta: http://www.samfak.gu.se/aktuellt/nyheter/nyheter_detalj/bast-i-landet-pa-utbildningar-i-statsvetenskap-och-europakunskap.cid1085544

Kodin kaipuu

Olen huomannut, että mulla on jo kova ikävä takaisin koulun penkille. Jo Suomeen saapuessani aloin orientoitumaan Göteborgiin paluuseen ja ajatukset vetävät minua yhtenään Göteborgin arkeen. Syksyllä minua odottaa moni uusi mielenkiitnoinen haaste, mutta kaikista eniten taidan kaivata omaa tuttua elinympäristöäni. Nautin Suomessa  siitä, että kaikki läheiseni ovat puhelinsoiton päässä. Suomessa voi tehdä spontaaneja repäisyjä, hauskoja pikatreffejä ja sopia kalenterinsa täyteen myös tarkoin suunniteltuja tapaamisia. Nautin elämästä ja tästä kesäarjesta Suomessa, mutta takaraivossa kihelmöi ajatus, että tämä nautinto on vain väliaikaista. Iloinen ja hauska kesäni ei vaihdu elokuussa mihinkään harmaaseen arkeen, vaan kauniiseen ja idylliseen tämän hetkiseen kotikuapunkiin. Göteborg on hituisen pieni Helsingissä kasvaneelle, ja tuskin luon kaupunkiin koskaan yhtä kattavaa ystäväpiiriä kuin Suomessa, mutta viihtyisää Göteborgissa kyllä on. Vaikea selittää rationaalisesti mikä minua sinne Göteborgiin vetää, mutta kaipuu on joka tapauksessa merkittävän kokoinen. Se että ihmisellä on kaksi kotikaupunkia on sekä siunaus että taakka: sitä tuntee koko ajan kaipuuta jonnekin muualle, mutta siitä huolimatta tuntee olevansa kotonaan sijaitsee sitä sitten Göteborgissa tai Helsingissä. Outoa.

Syrrranit grillaamassa

Mulla oli kolme ihastuttavaa ystävääni grillauskylässä tänään, maanantaina. Syötiin hyvin ja nautiskeltiin aurinkoisesta illasta vanhempieni terassilla. On hienoa, että kesästä voi nauttia aivan yhtä täysin rinnoin arkenakin, vaikka työt alkaisivatkin aikaisin aamulla seuraavana päivänä. Tällaiset arki-istuskelut saavat minut meilkein luulemaan, että tällaista euforiaa se arki täällä Suomessa on. On tärkää kuitenkin muistaa, että ystävien kanssa istuskelu on harvinaista herkkua myös Suomessa asuville kavereilleni. Ei se elämä ole kaikilla aina näin ihanaa. Tällaisista upeista illoista, erinomaisessa seurassa, tulee nauttia ja painaa mieleen hienot hetket lokakuun pimeitä iltoja varten. Ihanaa että mulla on nuo kolme tyttöä.

Syötiin aivan mielettömän hyvin. Ruokailu oli todellista makujuhlaa. Grillissä paistuivat porkkanat, sipulit, sienet, paprikat, maissit, tofu ja halloum juusto. Aloitimme illan skumppalasillisilla ja päätimme illan grillissä kypsyneisiin aprikooseihin ja persikoihin, jotka olivat timjamilla maustettu ja päälle laitoimme vaniljavaahtoa. Erityisesti grillatut porkkanat ja hedelmät olivat minulle uusi tuttavuus ja suosittelen kumpiakin enemmän kuin lämpimästi.

Kysymyksistä

Heippa! Te jotka olette joskus lähettäneet minulle sähköpostia olette ehkä huomanneet, ettei vastausta viesteihin tule kovinkaan nopeasti. Blogissa esillä oleva sähköpostiosoite ei ole mulla kamalan aktiivisessa käytössä ja unohdan tarkistaa mailit kyseisestä mailista aika usein. Suosittelen siis että kirjoitatte kaikki blogiin ja Ruotsissa opiskeluun liittyvät kysymykset blogin kommenttikenttiin, varsinkin nyt kun blogin kommentointi ei vaadi enää rekisteröitymistä. Kerään kysymyksiä ja krjoitan vastauksia kysymyksiin blogiin luodulle opiskelusta kertovalle teemasivulle.

Erään mailiin vastatessani selvitin muuten, että haku kevät lukukaudelle alkaa 17.9 ja loppuu 17.10

Kesätyöläisen arjesta

Terkkuja kesätyöläisen arjesta! Olen mahdollisesti liian tottunut mun rajalliseen sosiaaliseen elämääni Ruotsissa ja opiskelijaelämän joustavuuteen, sillä töiden tekeminen ja kavereiden kanssa hengailu päivästä toiseen alkaa pikku hiljaa uuvuttamaan. Pelästyin vastenmielistä reagtiotani viime viikolla, kun tajusin voivottelevani töiden raskautta ääneen. Onkohan mun arkeni Ruotsissa liian helppoa, kun kahdeksan tunnin työpäivä tuntuu työltä? Olen luullut voittavani aikaa menemällä aikaisin aamusta töihin, mutta todellisuudessa päivärytmini on muuttunut koululapsen aikatauluksi. Herään aikaisin aamulla, eikä minusta väsymyksen vuoksi lähde enää yhtään kieliopillisesti täsmällistä lausetta kello 18 jälkeen. Nukkumaan on päästävä viimeistään kymmeneltä. Satiirisesti voisi sanoa, että nautin todella tästä valoisasta ja lämpimästä suvesta kun vetelen tirsoja jo viisi tuntia ennen auringonlaskua. Olen menossa huomenna vielä ylitöihin, vaikka kesätyöni onkin maanantaista - perjantaihin työ. On parempi istua vain kiltisti toimistossa koko kesä, ettei tarvitse sitten enää ensi lukuvuonna valittaa rahahuolista blogin puolella.

Suomen suvi on kyllä mahtava! On ihanaa nähdä kaikkia ihania ja rakkaita ystäviä ja puuhailla asioita ilman huolen häivää. Helsinki on paras kaupunki asua ja Suomi hauska paikka viettää kesää!

Anonyymi kommentointi on nyt mahdollista

Kaikille tiedoksi, että olen muuttanut blogin asetuksia nyt niin, että myös rekisteröitymättömät lukijat voivat kommentoida tekstejä. Lisäsin kuitenkin toiminnon, jolla kommentit julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen. Tarkoituksena on suodattaa kaikki mahdolliset mainoslinkit ja muut häiritsevät söhryt, mutta lupaan julkaista kaikki muut lähettämänne kommentit. Kommentointi ei edellytä enää rekisteröitymistä, vaan kaikilla on mahdollisuus kommentoida tekstejä. Kertokaa jos kommentointi ei onnistu.

Kesää Suomessa

Kesä Suomessa alkaa saamaan tulta alleen. Totuttelu Suomen rytmiin alkaa hiljalleen luonnistumaan ja olen alkanut nauttimaan tästä yltäkylläisyydestä mikä täällä loma-Suomessa vallitsee. Söin ensimmäisen viikon aikana herkullisemmin kuin koko vuoden aikana ja kiitos tästä kuuluu niin työpaikka ruokalalleni kuin hovikokilleni (iskä) täällä vanhempien lukaalissa. Olen istunut sohvalla ihaillen pelkää kiinni olevaa televisiota, haltioissani siitä, että seinällä roikkuu luksustuote, joka suoltaa viihdettä yhdestä napinpainalluksesta. Limpparin hinta terasseilla huimaa päätä, kun olen sisäistänyt rahayksiköksi Lidln leipäpaketit ja litran luonnon jugurtin. Limpparilasin hinnalla saisi limpun ja kaksi litraa jugurttia. Lomailemaan tänne Suomeen ollaan kuitenkin tultu (koko kesän kestävää kesätyötä lukuun ottamatta), joten turha kitsastelu jätetäköön taas Göteborgiin.

En vietä tänä kesänä ollenkaan kesälomaa töistä, mutta pientä makua kesärelailuista sain kuitenkin mennä viikonloppuna. Kävimme viikonloppu retkellä Turussa, jossa juoksin vuoden toisen puolimaratonin. Aikani parani kahdella minuutilla ja 20 sekunnilla, mutta reitti Ruissalon maisemissa oli selkeästi Göteborgin maastoja helpompi. Juoksentelu Turkkusesa oli hauskaa, mutta erityisen mukavan viikonlopusta teki kaikki oheistoiminta, kuten hotelliyö, illallinen brasilialaisessa ravintolassa Bossassa, hotelliaamiainen, keskiaikamarkkinat, jenkkifutisottelu Raisiossa sekä lounas paluumatkalla ABC:lla.

Totuttelua Helsinkiin

Muutto Suomeen sujui taas hirveällä kiireellä. Sain hankittua asuntooni kesäksi alivuokralaisen ja halusin jättää hänelle puhtaan ja raikkaan kodin, ja päädyin pesemään kotini ikkunoita vielä muuttopäivänä. Siivouksen lopputulos oli alkutilannetta parempi, mutta kotimatka lentokoneessa alkoi siivousaineilta tuoksuen.

Suomeen palaaminen on sujunut hämmentävissä merkeissä. En tiedä ollenkaan, että missä minun oikea osoitteeni on tai mihin kaupunkiin oikeastaan kuulun. Hymyily on ollut hiukan vaikeaa ja ilmeeni on ollut hapan, sillä en tiedä mitä tunnen ja mistä minun tulisi nauttia. Osasyy tähän on varmasti se, että rästihommat painavat minua koko kesän ja tenttien kirjoittaminen jatkuu elokuussa. Olen havaitsevinani, että arjen ja elämän yksinkertaisuus täällä Suomessa saa minut passiiviselle tuulelle. Arjen pyörittäminen Ruotsissa vaatii joskus niin paljon energiaa, että kaipaisin suurempia haasteita myös Suomen elämääni. En taida uskoa tuohon haasteiden teoriaan itsekään. Luulen, että alakuloisuus johtuu yksinkertaisesti painavista rästeistä. Olisihan se toki ihanaa jos pääsisi kehittymään ja kasvamaan myös tämän kesän aikana koti Suomessa. Äidin hoivissa asuminen, vanha tuttu kesätyö ja yksi ainut bussilinja äidin luota keskustaan eivät stimuloi tai inspiroi, mutta onko sitä edes tarkoitus huhkia koko ajan? Asioiden mielekyys on vain asenteesta kiinni. Uskon että asiat ratkeavat lukusuunnitelman tekemisellä, kesähelteiden saapumisella ja yrmytyksen vaihtamisella leveään hymyyn.

Viimehetken tunnelmia

Tässä teille tämän hetken tunnelmia. Pakkaamista, päntäämistä ja pehko. Olen aiemminkin maininnut, että kun stressitaso lukusalissa nousee, alkaa meikäläinen letittelemään takkuaan rullalle pään ympärille. Niin kävi tänäänkin. Takku on kranssilla korvien päällä ja puolet tenttialueesta yhä yhtä harmaata ja sekaisaa sotkua. Matkalaukku odottaa pakkaajaansa ja Clas Ohlssonin laatikot kellariin kuskaamista. Kyllä se kesäloma (kesätöiden parissa) alkaa pian lähestyä, mutta ennen sitä mulla on vielä muutama letittelyhetki viettämättä. Nämä blogipäivitykset voitte tulkita puhtaaksi pakokeinoksi kirjojen parista cypermaailmaan.

Miten olisi muuten aurinkotanssit tuossa ensiviikon puolessa välissä? Sadetta tiistaihin asti ja sitten voisi alkaa kolmen kuukauden helle.-

Pippalot bäkkärillä

Ovat sitten pistäneet pippalot pystyyn tuohon mun takapihalle. Nappasin pari kuvaa omalta terassiltamme todisteeksi, että popitus kyllä kuuluu tänne sisälle asti. Eilen menin nukkumaan korvatulpat korvissa kun bassot raikasivat vielä tenttiinlukijoiden tutimisaikoihin.

Ihan turha festivali tuossa takapihalla ei ole kuitenkaan menossa. Summerburstissa soittaa muuan muassa koko Swedish House Mafia. Avicii, Dead Mou5, Calvin Harris yms. Oikeastaan mua harmittaa, että on tenttiliukemiset päällä, sillä kovasti tekisi mieli mennä keikkumaan tuonne terasille muiden talomme festivaalin salakuuntelijoiden kanssa. Lisää infoa Summerburstista saa tästä.

Tuossa oikeamman puoleisessa kuvassa kuuluisi näkyä festivalin lava, mutta puu on harmittavasti tuossa edessä. Mitään kovin tarkkaa artistienvakoilua ei voi meidän terassilta siis suorittaa. Sen sijaan humaltunutta (?) festarikansaa saa kyllä kiikaroitua.

Götiksestä kajahtaa

Olen viettänyt viimeiset päivät kirjastoon linnoittautuen suomalaisen lääkiskaverini kanssa. Ollaan istuttu vieräkkäin ja huokailtu miten tylsää kirjastossa istuminen on. Kaverin kanssa kirjastossa keikkuminen (joskus ihan sanan varsinaisessa mielessä) on kuitenkin aina paljon piristävämpää kuin yksin lukusalissa homehtuminen. Lounastauot ovat olleet kertakaikkisen hauskoja ja ollaan tirskunnalla häirinneet jo useampaa lukutoukkaa sekä lounaan- että kirjojen äärellä. Suomalaisten määrä kaupungissa sen kuin vähenee, sillä osa on karannut jo kesänviettoon koti Suomeen. Pidetään muutaman muun suomalaisen kanssa lippua kuitenkin korkealla vielä muutama päivä ennen kuin mekin jätämme suomalaishäiriköinnit kesätauolle.

Törmäsin eilen erääseen suomalaiseen oikisvaihtariin koulumme keskiviikkoisessa studentpubenissa. Olen vaihtanut tytön kanssa muutaman sanan tässä kevään aikana, mutta kauheasti emme ole toisiimme koulussa taikka vapaa-ajalla törmäilleet. Kyselin tytöltä hiukan kotiin palaamistunnelmista ja opiskelukokemuksista täällä Göteborgissa. Vaikka kotiin palaaminen tuntui mukavalta, mainitsi oikisopiskelija monta havaintoa, jotka ilahduttivat minua kovasti. Vaihtari kertoi rohkaistuneensa kovasti vaihtonsa aikana, sillä oli joutunut pitämään esitelmiä ruotsiksi ja tekemään useampia ryhmätöitä natiivien kanssa. Tyttö asetti omien sanojensa mukaan kielitaidon kehittymisen, kulttuurien kohtaamisen ja uudet kokemukset vasta toiselle sijalle kaiken puolen vuoden aikana kertyneen rohkeuden jälkeen. Esiintyminen Suomen kielellä ei tuntuisi kuullemma enää missään kaiken Ruotsissa koetun jälkeen. Tulin todella iloiseksi kuullessani, että vaihtari oli saanut paljon irti kuukausistaan Ruotsissa ja voin ehdottomasti samaistua hänen kokemuksiinsa. Kielenoppiminen ja  maiseman vaihtuminen on vain pieni ilo verrattuna siihen kuinka sitä kehityy valtavaa vauhtia ihmisenä, kun uskaltaa muuttaa ulkomaille ja säheltää epävarmalla kielitaidolla (voi tosin olla, että suurinosa vaihtareista on lähtötasoltaan parempia ruotsissa kuin minä olin). Stressinsietokyky paranee ja häpeä unohtuu jo muutamassa viikossa. Jos joku ajattelee, että minä olen nolo änkyttäessäni ruotsia, on se hänen ongelmansa. Koskaan en kehity, jos en uskalla yrittää. Oli mahtavaa kuulla, että vaihtarilla pyyhki hyvin, ja että hän koki vaihdon hyödylliseksi.

Kyllä riskinotot aina kannattaa!

Se on nääs kohta kesäloma

Viimeisiä hetkiä koulutöiden parissa vedellään. Edessä on enää kesäkuun alussa oleva perheoikeuden tentti ja sitten tämä tyttö istuukin jo Finnairin koneessa kohti Helsinkiä. Perheoikeuden tentin suorittaminen on ehto mun opintojeni jatkumiselle, joten motivaatiota lukemiseen luulisi olevan. Göteborgissa vallitseva helleaalto on houkutellut mut tosin viskomaan frisbeeta puistoon ja lukuhetkiin opiskelija-asuntolamme terassilla. Huijaan itselleni joka kevät, että ulkona lukeminen on ihan yhtä tehokasta kuin sisällä lukeminenkin - NOT. Käytän ulkona korvatulppia ja keskittymiskyky on omasta mielestäni ihan kohdillaan, mutta siitä huolimatta uskon, että kirjaston hiljaista ja pimeää lukusalia ei voita lukutehokuudessaan mikään. Tänään tosin meinasin vetää tirsat kirjastossa, ja päätin vaihtaa pölyisen lukusalin, siitepölyiseen ulkoilmaan. On muuten ihanaa istua tuolla ulkona pelkissä shortseissa ja topissa! Kesä on täällä!

Yes, I can...(maybe not now but soon)

Voi melkein sanoa, että mun ansioluetteloni suurin meriitti on uhkarohkeus ja estojen puuttumattomuus. Kokemuksesta ja taidoista on aina pikkuisen puutetta, mutta kaikki uupuva korvataan päättömällä määräpäisyydellä. Kävin tänään TAKELTELEMASSA tieni European Law Students´ Associationin hallitukseen. Vastuu alueekseni valikoitui kansainvälisistä harjoitteluohjelmista vastaaminen, ja suurimpana meriittinä alalta minulla on vain palava kiinnostus tehtäviä kohtaan. Ehkä siihen ei muuta tarvita!

Juttelin kaverini kanssa muutama päivä sitten elämästä. Parikymppinen kaverini kertoi tajunneensa yhtäkkiä, ettei elämässä mikään tule ilmaiseksi, vaan sitä on soudettava joskus eläimenraivolla eteenpäin jos jonnekin tahtoo. Vanhempien vakuuttelua kuunnellessaan saattaa vaipua luuloon, että kun ei elämässä hölmöile ja törttöile niin elämä kyllä asettuu mukaville malleille itsestään. Niin se ei kuitenkaan ole. Minua ei tulla hakemaan kotoa töihin, yhdistyksiin, harrastuksiin, lenkkipolulle, kielikursseille saatikka sitten altarille. Jokaisen asian eteen on nähtävä vaivaa edes hiukkasen. Olen tullut lopputulokseen, että monessa tilanteessa se on juuri se vaivannäkeminen joka on merkityksellistä. Olisihan se kiva jos olisi lahjakas ja sika hyvä kaikessa, mutta pelkällä kiinnostuksella, yritteliäisyydellä ja häpeilemättömyydellä pääsee pitkälle - esimerkiksi kansainvälisen oikisjärjestön paikallishallitukseen.

neiti Puolikielinen

Mä olen alkanut huolestumaan mun äidinkieleni tasosta ja sujuvuudesta oikein toden teolla. Yksi huolenaihe on tietysti tämä kirjallinen täsmällisyys ja kieliopin osaaminen, mutta nyt on alkanut näkymään vakavia puutteita myös suullisessa tuotoksessa. Viikonlopun vieraille puhuin sujuvasti Göteborgin kanaaleista (kanava på finska) ja hienoista Göteborgsvarvetin metalleista (eli mitalleilleista). Suullinen osaamiseni on köyhtynyt tasolle, jossa kaikki "hankalat" sanat korvataan sanalla juttu tai asia. Käytän Ruotsin kielisiä ilmaisuja suomeksi ja haen, puheen aiheesta riippumatta, aivonystyröiden sekamelskaan kadonneita Suomen kielen sanoja. On turhauttavaa huomata, että minusta on tulossa puolikielinen. Mikään kieli ei suju enää sujuvasti! Oma kielitaitoni on siinä jamassa, että ihailen Suomesta Göteborgiin visiitille tulevien vieraittenin laajaa sanavarastoa ja nautin heidän sujuvasta ilmaisustaan. Oma kieleni alkaa olemaan pian siinä jamassa, että kesälomaa Suomessa voisi kutsua suorastaan kielikurssiksi. Ekalla viikolla ajattelin opetella sijamuodot ja nimet keittiövälineille.

Äitienpäivä viikonloppu!

Olipas muuten kertakaikkisen mahtava viikonloppu! Nautin koko perjantai - sunnuntai välistä täysin siemauksin ja Varvet-viikonloppu ylitti odotukseni monin kertaisesti. Suomen poikien (isä, setä ja eno) nopea visiitti oli ohjelmarikas ja ehdimme tekemään ja näkemään vaikka mitä kivaa. Perjantai-ilta alkoi juna-aseman urheilubaarista jääkiekkoa seuraten, jonka jälkeen kävelimme poikien kanssa minun kämpilleni ja asetuttiin iltapalan jälkeen kauneusunille. Minun ilmapatjani yöllisestä tyhjentymisestä huolimatta, meni yötirsat täällä vaatimattomassa opiskelijakämpässäni oikein mukavasti. Lauantaiaamupäivä meni juoksuun valmistautuessa ja kilpailupaikalla käyskennellessä ja pari tuntia sitten varsinaisella puolimaratonilla. Aamuinen tuulenpuhallus vaihtui nättiin auringonpaisteeseen ja loppupeleissä juoksun pystyi suorittamaan hyvin hihattomassa paidassa. Maaliin tulon ja välttämättömien kuvienottamisten jälkeen suunnistimme ruuhkaratikassa minun luokseni suihkuun. Vaikka olo juoksun jälkeen oli suhteellisen hyvä, ei ruuhkaisessa ratikassa matkustaminen juoksemisen jälkeen ollut kovin nautinnollinen kokemus. Juoksijoita hiukan ehti jo heikottaa tavallista hitaammalla kotimatkalla. Suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen suunnistimme illalliselle Sjömagasinet-nimiseen ravintolaan, jossa nautimme kertakaikkisen erinomaisen illlallisen viineineen. Juoksijat ja cheerleaderimme oli kyllä ansainnutkin hyvät sapuskat puolimaratonista selviytymisen kunniaksi. Näkymät Sjömagasinetin ikkunasta olivat todella kauniit, sillä ruokailun lomassa pystyi seuraamaan miten valotus Älvsbron maisemissa vaihtui illan kuluessa. Maukkaan illallisen jälkeen suunnistimme jälleen kotiin nukkumaan ja sunnuntaina oli luvassa mm. aamiaista Linnén Le Petit Caféssa (sama kuin Hagassa mutta isompi, suosittelen), käyskentelyä Hagassa ja Trängårdsföreningenin puutarhassa sekä kahvittelua Fröken Ohlssonissa. Poikien Göteborginvisiitti päättyi iltapäivällä lentokenttäbussille. Hauskaa oli koko noin kaksi vuorokautta!

Poikien lähettyä, olen tänään soitellut äitienpäiväonnitteluja Suomeen ja rupatellut hetkisen sekä äiskäni, että kummankin mummini kanssa. Kyllä tällaisia äitienpäiviä tulee viettää ja juhlia! Paljosta saa ihminen olla kiitollinen kaikille äideille. Äiskäthän olisi kaikessa erinomaisuudessaan ihan patenttikypsää kamaa, jos kyseessä ei olisi luonnon luoma konsepti. On vaikea löytää mitään niin luotettavaa kun oma mami. Äidit on suurin tuki ja turva - ne ovat pitäneet hyvää huolta meistä ensimmäisestä hetkestä lähtien ja rakastaa pyyteettömästi, vaikka välillä tulisi maailmalla toilailtua. Tällaisessa urbaanissa opiskelijaheitukassa herättää suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta se miten oma äiti pistää moneksi vuodeksi oman etunsa ja omat kiinnostuksensa syrjään pitääkseen meistä lapsista huolta. Kiitos siitä!Ilman äitejä ei olisi tämä maailma yhtään mitään! Ilman mun äitiä ei olisi mun maailma mitään! Kertoo muuten jotain meidän äidistä, että se kiittää sydämmellisesti äitienpäivälahjasta, kun julkaisin kuvan meistä Varvetin juoksijoista. Meidän äiti tyytyy kyllä vähään, kun kerran yksi Facebook-kuva riittää äitienpäivälahjaksi. Hitsit, olisi pitänyt tietää tämä ennen kuin menee lahjaostoksille :D

Isänäitini kertoi muuten hiukan enteilevän anekdootin näin äitienpäivän kunniaksi. Hän mainitsi, kuinka olin jokunen (toivottavasti usea) vuosi sitten huikkailut mummin pitämän äitienpäivänpuheen sekaan omia viisauksiani. Mummi kiitteli kovasti äitienpäivän puheessaan, kuinka äitejä ei olisi ilman isiä, jolloin minä - ilmeisestikin jo silloin egoisitisena ihmisenä- huikkaisin, ettei äitejä olisi ollenkaan ilman meitä lapsia. Kaikkia kunnia vain omaan pistetauluun! Toivottavasti minusta kasvaa joku päivä hiukan vaatimattomampi ihminen. Kiitos äidit, ilman äitejä ei olisi meitä lapsia! Puss!

Puolimaratoni takana päin

Ehdin blogin puolellakin uhoamaan, että osallistun Göteborgin puolimaratonin juoksemiseen ja nyt on juoksu vihdoin takana päin. Juoksu sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti ja tapahtuma oli jälleen erinomaisesti järjestetty. Juoksumatkan varrella oli runsaasti hauskoja bändejä, paljon kannustamaan tullutta yleisöä ja kasapäin juomapaikkoja. Koska kyseessä oli toinen osallistumiskertani, olin asettanut ennakkoon itselleni puolisalaisen aikatavoitteen, jonka saavutin juuri ja juuri. Aikatavoitteen saavuttamisesta tuli kyllä ihan hitsinmoisen hyvä mieli. Keho huusi viimeisillä kilometreille hoosiannaa ja iho höyrysi vilpoisassa kevättuulessa, niin että päädyin kaatelemaan jääkylmää vettä kuppikaupalla myös niskaani. Oli kyllä hieno tunne päästä maaliin alle kahden tunnin (vain muutamaa sekunttia alle). Tavoitteiden saavuttaminen toimi erinomaisena juoksukärpäsen puremana, sillä toivon pääseväni rikkomaan ennätykseni jo pian jossain toisessa puolimaratonissa.

 Sain tänne Göteborgiin vieraaksi isäni, enoni ja setäni ja tarkoituksena oli, että olisimme kaikki juosseet Varvetin, mutta sedän jalkavammasta seuranneesta juoksukiellosta johtuen starttilinjan ylittivät ainoastaan minä, isäni ja enoni. Valmistauduimme juoksuun kuorsaamalla kuorossa yksiössäni, niin että talon rakenteet tutisivat. Aamupalaksi söimme lautaselliset puuroa ja leipää. Aamupäivän vietimme lähtöpaikalla juoksuvaatteita mallaillen, muita juoksijoita pälyillen ja sääolosuteita tunnustellen.

 Ensimmäisenä starttiin lähti isäni, joka pitkään jatkuneesta flunssasta johtuen meinasi jättää koko juoksun jopa välistä. Onneksi iskä kuitenkin päätti lähteä juoksuradalle, sillä viimeisimmätkin nuhaoireet karisivat Varvetin kilometreille. Nuhaisen juoksijan sanojen mukaan, hänen olonsa ei ollut ollut moneen viikkon yhtä terve ja hyvävointinen kuin juoksun jälkeen.

 Enoni ja minä starttasimme myöskin eri lähtöryhmissä, mutta saavuimme kaikki kolme suurin piirtein samoihin aikoihin maaliin. Osallistujia Göteborginvarvetissa oli tänä vuonna 44 099 ja lähtöryhmiä oli jopa 30.

 Tässä saapuu isäni iloisesti maaliin ja pian pääsimme minä ja enonikin maaliin. Reilun 21 kilometrin juoksukierrokesen jälkeen tunsimme olevamme mitalimme ansainneet.

Göteborgin jengin Hesan valloitus!

Ollaan pistetty kavereiden kanssa vuokra-anomus vetämään Facebookissa Oikotielle. Samaa vuokrakämppää hakee aikas moni muukin, joten jokainen "suosittelija" Facebookin puolella on meidän kesämme kannalta eduksi. Kysymyksessä on siis Nyt-liitteen ja Oikotien kampanja, jossa vuokrakämppä Helsingin keskustasta annetaan sille, joka arvan kautta valikoituu 10 eniten ääniä saaneen joukosta kesävuokralaiseksi. Perustettiin kavereiden kanssa meidän hakemukselle ihan oma eventikin Facebookissa, mutta nyt kun paikka top 10:ssa on vain muutaman äänen päässä, on aika koventaa panoksia ja kirjoittaa asiasta myös blogiin.

Äänestäkäähän nyt kaikki minulle, Rosalle, Tuulialle, Julialle ja Riikalle asunto Helsingistä sillä oikea porukka asumaan talossa on Göteborgin jengi! Auttakaa meitä ressukoita! Julialle on tarjottu töitä valtiolta saakka, mutta tähän diiliin ei sisältynyt asuntoa tiiliseinien sisäpuolella. Ministeriön palavereihin ei sovi mennä sillan alla nukutun yön jälkeen, joten Julia on vakavasti asunnon tarpeessa. TamppeReelta kaRanneen Costa Riikkan ensimmäinen HESAkesä myöskin nääs tuhoutuu jos ei ole kattoa päänpäällä. Lappeenrannan vahvistuksemme Tuulia on tulossa stadinslangin kielikurssille ja tähän mennessä asuntoa on tarjottu vain Korsosta. Korson kieli ei ole meriitti edes Göteborgin ruotsinsuomalaispiireissä, joten tyttö on saatava ehdottomasti stadin sydämmeen. Rosa puolestaan tarvitsee kunnon akkujen latauksen rankan opiskelurupeaman jälkeen ja minä tulen hulluksi seksuaalineuvojaksi kouluttautuneen äitini kanssa jos joudun jakamaan aamiaispöytäni opinnoista innostuneen mutsini kanssa.

Äänestäkää meitä koska me tarvitaan koti!

 Äänestämään TÄSTÄ

Äänestäminen tapahtuu Oikotien Facebook sivuilla, jossa äänestääkseen tulee tykätä myös Oikotien Facebook sivustosta. Meidän hakemuksen löytää nimellä Göteborgin jengi ja toivotaan oikein kunnon ryntäystä vaaliuurnille. Tässä vielä tulevat hesavuokralaiset.

Arvostan, en arvosta

Asioita joita en tänään juurikaan arvosta:
... arveluttavasti käyttäytynytttä taksikuskia joka sai minut muutama viikko sitten mitätöimään pankkikorttini suomalaiselle käyttötililleni
... sitä kuinka Nordean tilikortti tulee hakea henkilökohtaisesti pankista Helsingin keskustasta
... sitä kuinka rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tilille kestää yli kolme vuorokautta
... sitä kuinka Styr och Ställ pyörien 150 kr pantit seisovat tilitiedoissa varauksina vielä viikko sen jälkeen kun pyörän on palauttanut. Nimimerkillä: takaisin maksettavia panttivarauksia lähes 40 eurolla (rahat siis vapautuvat jossain vaiheessa)
... sitä etten koskaan osaa laskea tarpeeksi päiviä rahan loppumisen ja tilisiirron tekemisen välillä
... reikää viimeisten ehjien farkkujeni haaroissa
... reikää rikkinäisessä vieraspatjassa
... kylmää viimaa ulkona

Asioita joita arvostan tänään:
... sitä että edes suomalaisella tilillä on pari ropoa
... kaverin piikkiin vietettyä viikonloppua
... ymmärtäväistä ravintoloitsijaa ja muita ymmärtäväisiä kanssaihmisiä
... rahaa lainannutta suomalaista kaveriani
... nettipankkia, josta voi aina katsoa rahatilanteen
... kaurapuuro varastoa kuivakaapin takaosassa

Kesäkuussa tulen arvostamaan:
... ilmaisia keinoja pitää hauskaa
... palkkaan sisältyvää työpaikkaruokailua
... vanhempien vierashuonetta ja ilmaista aamiaistarjoilua
... asumista euromaassa eli "bye bye" kruunun erinomainen kurssi

Kevät riennot

Kävin juuri heittämässä ystäväni lentokenttä bussille ja nyt on jälleen arkeen palaamisen aika. Seikkailtiin eilen muuan muassa Lisebergissä ja käytiin illalla juhlimassa Rödasten nimisessä paikassa. Vaikka musiikkivalinnasta saatiin muulta seuralta hiukan puolinegatiivista palautetta, on Rödasten ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Kyseessä on kultuurikeskus joka sijaitsee aivan Göteborgista Göta joen yli Hisingeniin menevän sillan alapuolella. Puolentunnin ratikkamatka keskustasta Rödastenin oli ehdottomasti maikeiden näkymien arvoinen. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Musiikki iski sekä minuun, että suomalaiseen ystävääni ja fiilis oli vielä seuraavanakin päivänä onnistunut. Tänään käytiin aamiaisella Hagassa, kierreltiin Trädgårds föreningenin puistossa ja katseltiin Suomi-Slovakia peliä ihkaoikeiden ruotsinsuomalaisten kanssa. Kaupan päälle sain tarjoukset ilmaisesta Puustelli-keittiö remontista.

Hyisen ja tuulisen ilman vuoksi ajattelin jakaa kanssanne aurinkoisia kuvia vappupäivältä. Oltiin suomalaisporukalla kiertelemässä Slottskogenissa ja katseltiin eläimiä. Göteborgiin suuntaaville suosittelen kyllä visiittiä Slottskogeniin, sillä puisto on kaunis ja mukava piknikpaikka. Puistosta löytyy myös mm. hylkeitä ja pingvinejä sekä paljon erilaisia kotieläimiä. Mikä parasta: eläinten pällistely on täysin ilmaista.